30-35 mielestäni paras ikä saada lapsia

-Lähemmäs 10v miehen kanssa yhdessä, lähes saman verran yhteistä asumista

-ammatti kummallakin valmiina ja vakityöt

-nuoruudenmenot on monta vuotta sitten tehty, parin vuoden ajan oli semmoinen olo ollut kummallakin, että lapsi olisi tervetullut.

On 27.5 vuotta. Muut iät huonompia!!!!!

Kolme lasta on teille tarpeeksi.

Olin ehdottomasti raihnaisempi kolmosta odottaessani ja ikä alkoi tuntua valvomisissa.

Nyt haluaisimme vielä ainakin yhden, mutta alkaa ikä tulla vastaan, olen 34.

Ja jei, kerrankin minä sovin haarukkaan. Esikkoni tosin sain 28 vee, mutta kaikki ei mennyt niin kuin piti. Nyt odotellaan kakkosta ja toivotaan parasta.

Ekan lapseni sain 22v ja iltatähden 34v. Mieheni kanssa olemme samaa mieltä, lapset olisi pitänyt hankkia peräjälkeen nuorena. Silloin jaksoi enemmän touhuta. Itse olen sitä mieltä että jos on mahdollista, lapset kannattaa "saada" nuorena, jaksaa sitten mummonakin touhuta lapsenlapsien kanssa edes hitusen. Olen sukumme vanhin iltatähden saaja sitten useamman polven. Tänä vuonna saamme lapsenlapsen ja vanhempani (63v) odottavat myös innolla tulevaa kolmatta sukupolvea :)

Aloituksesta käy ilmi, mikä on nykypäivän kasvatustrendii: kaiken täytyy olla valmista ennen lapsia, jotta lapseen jaksaa panostaa täysillä joka hetki. Lapsesta on tullut suoritus, projekti, johon satsataan kaikki kun ensin on matkusteltu, rakennettu talo, tehty uraa, juhlittu jne. Itse olen huomannut, että hyvin moni yli 30v lapsensa saanut teke siitä kasvattamisesta hirveän hankalaa tai ainakin vaikeaa. Jos lapsi ei syö, sen ympärillä pyöritään ja häärätään, että miksi se ei syö jne. Väsytetään itsensä ihan turhaan ja tukahdutetan lapsi ylisuojelemalla tätä jokaiselta kolhulta ja rapaleikiltä. Lapset saavat myös paljon tavaroita ja asiota, koska heitä on hartaasti odotettu ja että nyt on niiden lasten aika. Itse olen sitä mieltä, että jos ei syö nyt, syö seuraavalla kerralla tai sitten murusia pöydän alta ja että kolhut ja naarmut kuuluvat tutkivan lapsen elämään. 

Toki tämä on karkea yleistys eikä päde kaikkien ohella, mutta moni tuttavani ihan oikeasti on tällainen. Itse sain lapset nuorena. En ole täydellinen äiti ja varmasti olisin ollut "kypsempi" 35v kuin 23v, jolloin sain esikoisen. Lasten ollessa pieniä taloudellinen tilanteemmekaan ei ollut paras mahdollinen ja kotikin vaihtui muutaman kerran, mutta lasten kasvattaminen on ollut aina minulle luonnollinen asia. Ei mikään suoritus tai projekti vaan yksi osa elämää. Ihan voin myöntää, että olen kasvanut siinä lasten mukana. 

Omasta mielestäsi 28-35 vuotiaana. Suunnittelin tekeväni 2 lasta 28 ja 30 vuotiaana. Molemmat sain sekä lisäksi vielä kolmannenkin.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2011 klo 10:09"]

vauva on nyt 10kk, ja voisin tehdä vielä yhden tähän samaan rysäykseen :) Lasten ikäero on 1v9kk. Tämä on ihan mahtavaa!! Meillä ei ole ollut mitään tarvetta jättää lapsia menojen takia tms. , koska ollaan aikanaan saatu mennä ja tehdä ihan mitä haluaa. Jo ennen lapsien tuloa kotisohva oli maailman paras paikka, ja sienimetsät ja pihanhoito.

En minä ainakaan ole kokenut pieniä lapsia pienellä ikäerolla rasittaviksi ollenkaan. Ajattelin aina, etten viihdy kauaa kotona, ja että menen töihin pian äitiysloman päättymisen jälkeen, vaan kuinkas kävikään... Tämä lasten kanssa oleminen on parasta, mitä ikinä on ollut. Samoin mies hoitaa lapsia ihan yhtä paljon, vaikkei imettää ole voinutkaan. Syöttää, vaihtaa vaippaa, leikkii ja tekee kotitöitä ihan pyytämättä. Niinpä molemmilla on omaakin aikaa, eikä tule sellainen olo, että yksin joutuu pyörittämään elämää.

Minä en ainakaan tunne itseäni raihnaiseksi ja väsyneeksi, päin vastoin! Kyllä työelämä kuluttaa sata kertaa enemmän, kuin omien lasten hoitaminen. Nyt tulee ulkoiltua, syötyä tosi terveellisesti, kun huolehtii lasten fiksusta ruokailusta, tulee käytyä aina ajoissa nukkumaankin. Ja raskautuminen, raskaudet sekä synnytykset ovat olleet helppoja ja nopeita ja imetyskin on sujunut. Ei kolotuksia, ei päivääkään sairaslomaa, ei ainuttakaan raskausarpea tai masennuksen poikasta.

[/quote]en väitä ettet olisi noin onnellinen mutta yleensä OIKEASTI onneliiset e ioikein tolla tavalla tuo sitä esille. On enemmän kulissi onnen kuulosta mutta hyvä tietysti jos olet ihan oikeasti onnellinen.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 09:38"]

[quote author="Vierailija" time="14.07.2011 klo 10:09"]

vauva on nyt 10kk, ja voisin tehdä vielä yhden tähän samaan rysäykseen :) Lasten ikäero on 1v9kk. Tämä on ihan mahtavaa!! Meillä ei ole ollut mitään tarvetta jättää lapsia menojen takia tms. , koska ollaan aikanaan saatu mennä ja tehdä ihan mitä haluaa. Jo ennen lapsien tuloa kotisohva oli maailman paras paikka, ja sienimetsät ja pihanhoito.

En minä ainakaan ole kokenut pieniä lapsia pienellä ikäerolla rasittaviksi ollenkaan. Ajattelin aina, etten viihdy kauaa kotona, ja että menen töihin pian äitiysloman päättymisen jälkeen, vaan kuinkas kävikään... Tämä lasten kanssa oleminen on parasta, mitä ikinä on ollut. Samoin mies hoitaa lapsia ihan yhtä paljon, vaikkei imettää ole voinutkaan. Syöttää, vaihtaa vaippaa, leikkii ja tekee kotitöitä ihan pyytämättä. Niinpä molemmilla on omaakin aikaa, eikä tule sellainen olo, että yksin joutuu pyörittämään elämää.

Minä en ainakaan tunne itseäni raihnaiseksi ja väsyneeksi, päin vastoin! Kyllä työelämä kuluttaa sata kertaa enemmän, kuin omien lasten hoitaminen. Nyt tulee ulkoiltua, syötyä tosi terveellisesti, kun huolehtii lasten fiksusta ruokailusta, tulee käytyä aina ajoissa nukkumaankin. Ja raskautuminen, raskaudet sekä synnytykset ovat olleet helppoja ja nopeita ja imetyskin on sujunut. Ei kolotuksia, ei päivääkään sairaslomaa, ei ainuttakaan raskausarpea tai masennuksen poikasta.

[/quote]en väitä ettet olisi noin onnellinen mutta yleensä OIKEASTI onneliiset e ioikein tolla tavalla tuo sitä esille. On enemmän kulissi onnen kuulosta mutta hyvä tietysti jos olet ihan oikeasti onnellinen.

[/quote

Jep, kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Tai sitten hänellä on vain helpot lapset :) Ihan noin yleisesti muutama kysymys. Montako kertaa heräät yössä? Millainen on esikoisen uhmaikä vai onko se vielä alkanut? Onko teillä isovanhemmista apua? Onko esikoinen vilkas vai rauhallinen? Onko ollut koliikkia, mahavaivoja tai allergioita? Kuinka helposti lapsesi käyvät nukkumaan? 

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 10:10"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 09:38"]

[quote author="Vierailija" time="14.07.2011 klo 10:09"]

vauva on nyt 10kk, ja voisin tehdä vielä yhden tähän samaan rysäykseen :) Lasten ikäero on 1v9kk. Tämä on ihan mahtavaa!! Meillä ei ole ollut mitään tarvetta jättää lapsia menojen takia tms. , koska ollaan aikanaan saatu mennä ja tehdä ihan mitä haluaa. Jo ennen lapsien tuloa kotisohva oli maailman paras paikka, ja sienimetsät ja pihanhoito.

En minä ainakaan ole kokenut pieniä lapsia pienellä ikäerolla rasittaviksi ollenkaan. Ajattelin aina, etten viihdy kauaa kotona, ja että menen töihin pian äitiysloman päättymisen jälkeen, vaan kuinkas kävikään... Tämä lasten kanssa oleminen on parasta, mitä ikinä on ollut. Samoin mies hoitaa lapsia ihan yhtä paljon, vaikkei imettää ole voinutkaan. Syöttää, vaihtaa vaippaa, leikkii ja tekee kotitöitä ihan pyytämättä. Niinpä molemmilla on omaakin aikaa, eikä tule sellainen olo, että yksin joutuu pyörittämään elämää.

Minä en ainakaan tunne itseäni raihnaiseksi ja väsyneeksi, päin vastoin! Kyllä työelämä kuluttaa sata kertaa enemmän, kuin omien lasten hoitaminen. Nyt tulee ulkoiltua, syötyä tosi terveellisesti, kun huolehtii lasten fiksusta ruokailusta, tulee käytyä aina ajoissa nukkumaankin. Ja raskautuminen, raskaudet sekä synnytykset ovat olleet helppoja ja nopeita ja imetyskin on sujunut. Ei kolotuksia, ei päivääkään sairaslomaa, ei ainuttakaan raskausarpea tai masennuksen poikasta.

[/quote]en väitä ettet olisi noin onnellinen mutta yleensä OIKEASTI onneliiset e ioikein tolla tavalla tuo sitä esille. On enemmän kulissi onnen kuulosta mutta hyvä tietysti jos olet ihan oikeasti onnellinen.

[/quote

Jep, kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Tai sitten hänellä on vain helpot lapset :) Ihan noin yleisesti muutama kysymys. Montako kertaa heräät yössä? Millainen on esikoisen uhmaikä vai onko se vielä alkanut? Onko teillä isovanhemmista apua? Onko esikoinen vilkas vai rauhallinen? Onko ollut koliikkia, mahavaivoja tai allergioita? Kuinka helposti lapsesi käyvät nukkumaan? 

[/quote]

Ja tärkein unohtui eli kuinka paljon lapsesi tappelevat keskenään? Joko pienempi puree isompaa tai hakkaako isompi pienempää mailalla kuinka usein? 

Mä sain ekan lapsen 17v, silloin toki koin olevani aika nuori äitiksi. Kun sain toisen lapsen 26v niin en  kokenut todellakaan olevani enää millään tavoin nuori äiti vaan oma kokemukseni oli että se oli melkeinpä täydellinen ikä raskautua ja siksi tämä keskustelu jopa huvittaa mua kun näin paljon yleistetään. Niin tai näin niin nyt kun jälkeenpäin miettii (ikää38v) niin olen tyytyväinen että laitoin silloinkin lapsen edut aina etusijalle ja oon kasvattanut kaksi ainakin tällä hetkellä tasapainoista nuorta naista. 17v tuntui että ystäviä ei ollut paljon lapsen saamisen takia ja siksi en tuota ikää suosittele, mitään lastensuojeluongelmatapausta minusta ei tullut vaan lapsen hoidin hyvin vaikka äidiksi tulo pakottikin opettelemaan paljon asioita, terveellistä ravitsemusta, tasapainoista taloutta, säännöllistä elämää. oma "parikymppinen"tyttäreni osaa aika hyvin jo tällaiset asiat ja uskoisin että hän olisi ihan pätevä vanhemmaksi jos niin olis tapahtuakseen. Nyt näyttää kyllä  mielenkiinnon olevan enemmän opiskelussa ja työssä ja se on hänen valinta. yhtälailla joutuu vastuuta ja uudenlaisen elämän rytmiin opettelemaan vaikka tulisi vanhemmaksi vasta 40uhrautumista. voisin jopa väittää että joku voi olla 17v ihan sinut äitiyteen vaikka itselleni se olikin rankempaa kuin myöhemmin, yksinäisinä iltoina vauvaa hoitaessa tuli joskus itkettyä ja toivottua että olis jossain muualla. 26v oli toki helpompaa kun oli puoliso tukena kaikessa. 

Siis mikä ihme juttu tämä on, kaikki vanhat äidithän ei koskaan ole huonoja vanhempia niinkö?

[

quote author="Vierailija" time="12.10.2010 klo 22:47"]

Annetaan kaikkien kukkien kukkia.

s

Joo, ja lastensuojelun ja sosiaaliviraston korjata hedelmät... Ihme hyssyttelyä, on se kumma ettei voida myöntää ettei kovin monilla hyvin nuorilla vanhemmilla tunnu menevän oikein putkeen kasvatuksellisesti eikä rahallisesti. No. Valtiohan holhoaa sitten kivasti, eihän mikään ikänä oma vastuu ole tai oma vika. Pääasia ettei vaan vahingossakaan syyllistetä ketään ja annetaan kaikille mahdollisuus olla huonoja vanhempia.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2010 klo 22:24"]

Olin ehdottomasti raihnaisempi kolmosta odottaessani ja ikä alkoi tuntua valvomisissa.

Nyt haluaisimme vielä ainakin yhden, mutta alkaa ikä tulla vastaan, olen 34.

[/quote]

Eiköhän tuohon vaikuta iän kanssa myös se, että sinulla on jo kaksi lasta ennestään hoidettavana. Ainahan yhden lapsen kanssa on helpompaa kun sen huomion saa antaa vain hänelle eikä kahdelle muullekkin.