Lue keskustelun säännöt.
30-35 mielestäni paras ikä saada lapsia
11.10.2010 |
Perustelut:
- Tässä iässä lapsi on yleensä todella tervetullut ja odotettu.
- Elämänkokemus auttaa monissa arjen ongelmissa.
- Lapsen hoitoon jaksaa ja haluaa sitoutua parhaansa mukaan. Vanhemmuuden ymmärtää lahjana. Lapsen paras menee kaiken muun edelle.
- Nuoruudenkokemusten kaipuu saatu pitkälti tyydytettyä.
- Työkokemusta ehtinyt hankkia.
- Taloustilanne selkeämpi.
- Ikä ei vielä paina, ei väsytä erityisesti.
- Raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen nopeaa, kun kaikki mennyt kohtuullisen hyvin.
- Puolisoon on usein ehtinyt sitoutua ja kiintyä. On valmis tekemään töitä perheen, parisuhteen eteen eri tavalla kuin parikymppisenä. Kokemuskin auttaa.
- Isovanhemmat useimmiten juuri sopivan ikäisiä ja eläkeikään tulossa tai tulleet.
- Mikäli hedelmällisyys hieman laskenut, sehän on vain plussaa väestönkasvun ja ekologian kannalta :)
Kommentit (72)
en ainakaan 40 ikäisenä halua istua enää hiekkalaatikolla vaan elää itselleni matkustella ja muuta kun lapset saatu pesästä. ikää 24 ja toista lasta odotan. tosi raha-asiat mulla aina ollu kunnossa sekä unelmamies joka auttaa niiden kans. voihan se olla että jos asiat huonommin niin ois lapsetkin jääny myöhemmälle iälle, mut ihan hyvä näin.
Laskeskelin juuri, että pöen 48v. kun nuorin täyttää 18v. Eli tarpeeksi nuori touhuamaan ja menemään jos viitsin (olen aika kotihiiri ollut aina). Ja ehkä esikoisen puolesta alkaisi tulemaan jo lapsiakin, jaksan touhuta heidänkin kanssaan.
Huh, tulee kylmiä väreitä kun ajattelenkin, että olisin reippaasti yli 50v. kun lapsi olisi täysi-ikäinen. Ei kiitos minulle.
Mutta enpä silti tuomitse niitä, jotka tekevät "vanhoina" lapset. Minulle sopi paremman nuorempana.
Kukin taaplaa tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn vastaamaan vain omasta puolestani, muilla on omat ratkaisunsa.
Ensimmäisen sain 26-vuotiaana, oli tervetullut ja odotettu. Lapsi meni kaiken edelle, ei tarvinut enää juosta pippaloissa yömyöhään. Töitä olin ehtinyt tehdä 7 vuotta, talous oli kunnossa. Kolmannen lapsen sain 31-vuotiaana, vielä jaksoi, mutta nyt on lapset tehty, piuhat on poikki (ikää 34). Nautin nyt näistä lapsista ja näistä hetkistä ja lapset ovat jo aika isoja kun olen 45-vuotias.
Sain esikoisen 27-vuotiaana, vakituinen työpaikka, asunto, parisuhdetta takana viitisen vuotta jne. Nyt 10 v myöhemmin olen todella iloinen, että lapset on jo tehty.
Mutta kukin tavallaan.
Minusta on ihana nyt 34-vuotiaana olla 8v ja 7v lasten äiti. Eipä tarvitse enää miettiä yöheräilyjä tai vaipparumbaa. Minulle tämä ajoitus on ollut siis sopiva, muut tekevät miten itselleen parhaaksi näkevät.
Biologisesti on tottakai parasta aloittaa lasten saaminen kun puberteetti on ohi ja keho on täysikasvuinen. Aikaisemminkin onnistuu mutta kasvava vartalo ei ehkä kestä raskautta heti kun ensimmäinen munasolu pullahtaa hedelmöitettäväksi.
Nuori vartalo tottakai kestää enemmän ja toipuu nopeammin, (stereotyyppisesti verraten 16v ja 40v).
Sosiaalisesti asia on ihan toinen. Vaikka 16v olisi paras äiti biologian puolesta, vaatii vanhemmuus nykyään ihan muuta. Pitää olla koulutus ja työpaikka, pelkkä upeiden lasten synnyttäminen ei riitä. Aikaisemmissa yhteiskunnissa ehkä riitti, pääasia oli että sille omalle pellolle riitti vahvoja poikia auraamaan.
Nykysuomessa asiaa heiluttavat lisäksi yhteiskunnan tukimuotojen vaihtelut, opintojen pitkittyminen, sosiaaliturvan tason heilahtelu jne jne.
Sovita sitten se paras ikä tähän soppaan... :)
Mä sain esikoisen 20vuotiaana ja kaikki edellytyksesi kyllä omalla kohdallani täyttyvät.
Lapsi oli toivottu ja tervetullut. Elämänkokemustakin mielestäni omistin montaa vanhempaanikin enemmän. Lapsen hoitoon ja halusin ja jaksoin ehdottomasti sitoutua, ihan joka päivä kiitän lapsestani ja vanhemmuuden olen ymmärtänyt ehdottomasti lahjana ja hoidan häntä niin hyvin kuin saan. Lapsi on ollut 2,5v ikävuoden aikana 2 kertaa yökylässä, mummolassa pari tuntisen silloin tällöin. Syksyllä menossa hoitoon kyllä.
Nuoruuden sain elää turhankin vauhdikkaasti, eikä kaipuuta ole vielä tullut. Edellisestä alko-kokemuksesta yli 4v ja baareissakin ehdin tarpeeksi käydä ja hauskaa pitää. Työkokemusta kerkesi kertyä vain muutaman vuoden verran opiskelujen ohessa, mutta taloudellinen tilanne kyllä ollut aina kunnossa. Ikinä ei oo tarvinnu euroja sen koommin laskeskella, oma (ei tosin velaton) asunto löytyy ja se farkkuautokin, kultainennoutaja kyllä puuttuu.
Ikä ei todellakaan paina ja synntyksestä palauduin nopeasti.
Miehen kanssa ollaan seurusteltu 7 vuotta ja vuosi sitten mentiin naimisiin. Ja parisuhteen eteen kyllä valmis töitä tekemään, mikäli sellainen tilanne joskus tulee. Isovanhemmat mitä parhaimmassa iässä 40-45 vuoden välillä, jaksaa vielä pitkään.
Tämä oli mulle paras ikä. Toiselle joku toinen, aloittajalla ehkä pukkaa ikäkriisiä ku pitää niin selitellä.
Tiedän nuoria äitejä jotka ei oo niin jaksaneet lastansa hoitaa, tiedän myös yhden 15v lapsen saaneen joka on ehkä paras äiti jonka olen kuunaan tavannut. Tiedän myös paljon yli 30v äitejä, jotka ovat kerenneet itsenäisen elämänsä aikana kehittyä niin itsenäisiksi etteivät osaa lapsen tarpeita omien edelle laittaa, lapsi laitetaan usein jo varhain hoitoon kun on kiire töihin, pois neljän seinän sisästä.
Että ei se ikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta nää on niin älyttömiä aiheita ja riitelynaiheita. Nää saa ihan mun verenpaineen nousemaan.
En tajua miks pitää riidellä siitä mikä on paras ikä tehdä lapsia =D
Eiköhän jokainen henkilökohtaiisesti osaa määrittää, milloin hänellä/heillä on asiat sillä mallilla että lapsi ois tervetullut.
en ainakaan 40 ikäisenä halua istua enää hiekkalaatikolla vaan elää itselleni matkustella ja muuta kun lapset saatu pesästä. ikää 24 ja toista lasta odotan. tosi raha-asiat mulla aina ollu kunnossa sekä unelmamies
No kuule... monet, jotka nelikymppisenä istuu hiekkalaatikolla on matkustelleet ennen lapsia vapaa-ajalla ja todella moni nykyisin myös työn puolesta, että ei enää kiinnosta matkustella.
Mun miestä on turha pyytää yhtään minnekään, jonne pitää lentää, sillä hän on alle 35-vuotiaana reissannut niin paljon työn puolesta.
Ja mitä se itselleen eläminen tarkoittaa??? Lapset on kuitenkin pieniä vain hetken (se ei riipu yhtään vanhemman iästä) ja teini-ikäisiä (ja kohta ne muuttaa pois kotoa!) ennen kuin huomaatkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuka mies haluaa lapsia yli 30 vuotiaan nuoruudensa huoranneen baarilumpun kanssa???? no ehkä joku mutta tuskin kovin vakavasti otettavaa suhdetta turha naisen odottaa
Ja nyt olen 32v. En enää millään jaksais tässä iässä vauvaherätyksiä.
Minä kyllä kannatan lasten nuorena tekemistä, vaikka elämä ei ihan niin vakaata olekkaan. Ja olen vasta 44v., kun esikoinen on 20v...:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauva on nyt 10kk, ja voisin tehdä vielä yhden tähän samaan rysäykseen :) Lasten ikäero on 1v9kk. Tämä on ihan mahtavaa!! Meillä ei ole ollut mitään tarvetta jättää lapsia menojen takia tms. , koska ollaan aikanaan saatu mennä ja tehdä ihan mitä haluaa. Jo ennen lapsien tuloa kotisohva oli maailman paras paikka, ja sienimetsät ja pihanhoito.
En minä ainakaan ole kokenut pieniä lapsia pienellä ikäerolla rasittaviksi ollenkaan. Ajattelin aina, etten viihdy kauaa kotona, ja että menen töihin pian äitiysloman päättymisen jälkeen, vaan kuinkas kävikään... Tämä lasten kanssa oleminen on parasta, mitä ikinä on ollut. Samoin mies hoitaa lapsia ihan yhtä paljon, vaikkei imettää ole voinutkaan. Syöttää, vaihtaa vaippaa, leikkii ja tekee kotitöitä ihan pyytämättä. Niinpä molemmilla on omaakin aikaa, eikä tule sellainen olo, että yksin joutuu pyörittämään elämää.
Minä en ainakaan tunne itseäni raihnaiseksi ja väsyneeksi, päin vastoin! Kyllä työelämä kuluttaa sata kertaa enemmän, kuin omien lasten hoitaminen. Nyt tulee ulkoiltua, syötyä tosi terveellisesti, kun huolehtii lasten fiksusta ruokailusta, tulee käytyä aina ajoissa nukkumaankin. Ja raskautuminen, raskaudet sekä synnytykset ovat olleet helppoja ja nopeita ja imetyskin on sujunut. Ei kolotuksia, ei päivääkään sairaslomaa, ei ainuttakaan raskausarpea tai masennuksen poikasta.
koska silloin on vielä nuori ja jaksaa ja hedelmällisyyskin vielä parempi.
Ja lisäksi on mukavaa, että lapset ovat jo isoja sitten kun itse alkaa vanhentua.
Työkokemukseen ja taloustilanteeseen ei enää nykyään kannata vedota koska sitä ei voi yhtään tietää milloin saa potkut ja suhdanteet muuttuu. Kannattaa lapset tehdä kuitenkin nuorena alta pois jos vaan sopivan miehen silloin on saanut.
Perheen eteen ihminen tekee nuorena enemmän kun ei ole vielä urautunut ja tullut itsekkääksi vaan joustokykykin on suurempi.
Isovanhemmat on myöhemmin usein jo liian vanhoja, jotta niistä saisi edes välttävää lastenhoitoapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta ei. Liian vanha. Tosin olin itse 31 v. kun kuopus syntyi.
Olen hyvän perheen tyttö, hyväkäytöksinen, kappas vaan, tulin raskaaksi 18 -vuotiaana. olen nyt 22, en tosiaan mikään teini. Miksi parikymppisten pitäisi vielä elää kuin teini-ikäisten ?
Niin ja ihan tiedoksi : raskaaksi voi tulla muulloinkin kuin yöllä !
Minä olen 39 ja nuorin siskoni on 21. Häntä ei kiinnosta opiskelu, ikinä ei ole tehnyt edes kesätöitä, kun ei huvita. Kivempaa hengata samanhenkisten (yhtä fiksujen) kavereiden kanssa, ja elää yhteiskunnan ja sukulaisten rahoilla. Elämän ainut sisältö on nukkua iltapäivään, juosta baareissa, miettiä päivän asu ja ottaa kuvia naamakirjaan.
Ei minusta ihan kauhean aikuista, ja kaveripiiriä kun katsoo, niin ei vakuuta tuosta aikuisuudesta sekään...
Joten voin kyllä oman kokemukseni perusteella "yhtyä" Janne Jiihin. Ja toivoa, etteivät tuon ikäiset vielä lapsia tee, kun eivät omasta elämästäänkään osaa huolehtia. Ei varmaan kaikki ole sellaisia, mutta huolestuttava suunta kuitenkin... 30-40 vuotta sitten tuon ikäiset kantoivatkin vastuun elämästään, perheestään, työstään, kaikesta. Ihan kuin aikuiset. Mutta ei enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin paljon kuin siitä nuorempana nautittiinkin, ei mitään kiinnostusta ole kyllä ollut vuosiin.
lapset tehty kun olin 24 ja 29
Nyt olen 35, paremmassa kunnossa kuin ikinä, mutta silti en haluaisi tulla raskaaksi. Onneksi on tehokas ehkäisy :)
Ap teki väittämän, joten siihen voi vastata asiallisesti, ja vastaavasti taas näihin voi vastata asiallisesti.
Oma äitini sai minut 23-vuotiaana. Takana oli 8 vuoden seurustelu, 5 vuotta kihloissa ja 2 vuotta naimisissa. Vanhempani saivat myöhemmin vielä kaksi lasta, molemmat alle 30-vuotiaina. Isäni tosin täytti samana vuonna 30, kun pikkuveljeni syntyi. Äitini oli tuolloinkin 28-vuotias. Edelleen ovat yhdessä. Vanhempani olivat lapsikeskeisimpiä vanhempia, jotka tiedän. Aina mentiin ja reissattiin meidän lasten kanssa , lapsikohteissa, lapset mukana. Hoidossa oltiin aniharvoin (ehkä kahdesti koko lapsuuden aikana mummolassa). Talousasiat eivät olleet kunnossa, ja äitini joutui aloittamaan työt, kun olin vuoden ikäinen. Ihan tasapainoinen minusta tuli. Minä ja siskoni olemme korkeakoulutettuja, suht menestyneitä, veljeni on käynyt amk:n.
Minä sain sen sijaan lapseni 31-, 33- ja 35-vuotiaana. Ei ollut oma tahtoni ja lapset saatiin sitten hoidoilla. Taloustilanteemme ei ollut hyvä, rahat menivät hoitoihin ja hankkimaamme omakotitalon lainoihin. Esikoisen synnyttyä takana oli 9 vuoden seurustelua, viisi vuotta kihloissa ja yhdessäasumista ja kolme vuotta avioliittoa. En ole superäiti enkä hoidoista huolimatta uhraudu lasteni puolesta. En käy nyt harrastuksissa, kun lapset ovat pieniä, mutta pienin aloittaa päivähoidon vähän alle 2-vuotiaana nyt syksyllä. Omakotitaloamme emme myy, jotta saisin olla kotona pidempään, ja töihin menen siksi, että saisimme rahatilanteemme kuntoon ja esikoisemme voisi edelleen harrastaa melko kalliita harrastuksiaan. Ihan näin en elämääni suunnitellut, ja jos olisin saanut lapseni silloin alle 30-vuotiaana, kun yritys aloitettiin, olisi meillä nyt velaton omakotitalo ja minä varmasti olisin ollut kotona vielä sen vuoden ellen enemmänkin.
Silti raskaudet sujuivat hyvin, ei ollut mitään kremppoja ja kahden nuorimman yövalvomisetkin jaksoin. Ekan kanssa oli rankkaa. Jos jotain negatiivista todella tästä iästä omakohtaisesti sanon, niin
- yövalvominen on rankempaa kuin 20+-ikäisenä, jolloin kevyesti jaksoin parin tunnin yöunilla
- 20+-ikäinen osaa heittäytyä lapsen kanssa pelleilyyn, nyt olen todella se huolehtija-äiti, joka varmistaa, että on syöty ja puhtaat vaatteet ja vaipat vaihdettu...
- 20+-vuotiaana olisi minulla ollut opiskelut valmiina mutta ei työkokemusta, joten kotonaolo olisi saattanut olla ihan työttömyydenkin takia helpompaa. Toisaalta tästä voi tulla myös se negatiivinen puoli eli olisin tippunut hakijoiden joukossa sinne peräpäähän, kun ei ole työkokemusta alalta.
Ihan hyvä ikähän tuo 30+ ikäkin on ollut saada lapsia. Olen itsekin samaa mieltä, että jos tosiaan kokee 34-vuotiaana olonsa raihnaiseksi, on parasta tehdä jotain itselleen. Samoin vielä vastaisin niille, jotka odottavat sitä uutta elämää 40+-vuotiaina, kun lapset lentävät pesästä, että ihmisen ikä on koko ajan kasvanut ja mummoni on 85-vuotiaana pirteä ja reipas vanhus, joka jaksaa vielä touhuta lastenlastenlastensa kanssa (joita hänellä on nyt 6 kpl). Siihen nähden tuntuu aika hassulta, kun joku haaveilee, että 40+-ikäisenä olisi jo lastenlapsia. Silloin on itse vielä työelämässä 25 vuotta, ei niille lastenlapsille ole oikeasti aikaa. Omat vanhempani ovat nyt 60 kieppeillä, ja osa-aikaeläkkeellä, ja se sopii loistavasti niin heille kuin meille. On aikaa lastenlapsille mutta on myös sitä omaa elämää. Kun lapseni ovat aikuisia, vanhempani ovat 70-80-vuotiaita. Heilläkin on vielä aikaa nähdä lastenlastenlapsia.
Ei aina tarvitse kiirehtiä ja odottaa sitä seuraavaa vaihetta perhe-elämässä mahdollisimman nuorena. Mitä sellaista tekemistä sinulla on 40+-vuotiaana, että sitä pitää oikein odottaa? Kun kuitenkin on töitä vielä jäljellä sen reilut 20 vuotta...
koska silloin on vielä nuori ja jaksaa ja hedelmällisyyskin vielä parempi.
Ja lisäksi on mukavaa, että lapset ovat jo isoja sitten kun itse alkaa vanhentua.
Työkokemukseen ja taloustilanteeseen ei enää nykyään kannata vedota koska sitä ei voi yhtään tietää milloin saa potkut ja suhdanteet muuttuu. Kannattaa lapset tehdä kuitenkin nuorena alta pois jos vaan sopivan miehen silloin on saanut.
Perheen eteen ihminen tekee nuorena enemmän kun ei ole vielä urautunut ja tullut itsekkääksi vaan joustokykykin on suurempi.
Isovanhemmat on myöhemmin usein jo liian vanhoja, jotta niistä saisi edes välttävää lastenhoitoapua.
Nykyisin nuoremmilla on vaikeuksia lapsen saannissa tosi usein, tutkimuksen mukaan jopa joka viides pari kärsii jonkin asteisesta ongelmasta raskautumisen suhteen... Luulen, että jotkut suvut vain ovat hedelmällisempiä kuin toiset, ja tästähän on tutkimusviitteitäkin.
T: nainen, joka on raskautunut 35-vuotiaana laakista, ja 37-vuotiaana toisesta... ja jonka äiti on raskautunut 40-vuotiaana laakista...
Yleinen fakta on, että naisen hedelmällisyys laskee iän myötä. Ei se, että joku saa lapsen vielä 45v tarkoita, että KAIKKI muutkin saisivat.
Jos ylipäätään lapsia haluaa, kannattaa aloittaa yrittäminen mieluummin nuorena kuin vanhana.
koska silloin on vielä nuori ja jaksaa ja hedelmällisyyskin vielä parempi.
Ja lisäksi on mukavaa, että lapset ovat jo isoja sitten kun itse alkaa vanhentua.
Työkokemukseen ja taloustilanteeseen ei enää nykyään kannata vedota koska sitä ei voi yhtään tietää milloin saa potkut ja suhdanteet muuttuu. Kannattaa lapset tehdä kuitenkin nuorena alta pois jos vaan sopivan miehen silloin on saanut.
Perheen eteen ihminen tekee nuorena enemmän kun ei ole vielä urautunut ja tullut itsekkääksi vaan joustokykykin on suurempi.
Isovanhemmat on myöhemmin usein jo liian vanhoja, jotta niistä saisi edes välttävää lastenhoitoapua.Nykyisin nuoremmilla on vaikeuksia lapsen saannissa tosi usein, tutkimuksen mukaan jopa joka viides pari kärsii jonkin asteisesta ongelmasta raskautumisen suhteen... Luulen, että jotkut suvut vain ovat hedelmällisempiä kuin toiset, ja tästähän on tutkimusviitteitäkin.
T: nainen, joka on raskautunut 35-vuotiaana laakista, ja 37-vuotiaana toisesta... ja jonka äiti on raskautunut 40-vuotiaana laakista...
itse en voinut ns päättää milloin eka lapsi tulee, mutta sain hänet kun olin 30 (oltiin odotettu jo 5 vuotta häntä), toisen sain ollessani 33 ja nyt odotan kolmatta ja olen 35 :)
ainakin menohalut on menneet, ei ole kytö baareihin jne, ennen ekaa lasta mentiin ja hyvä niin!
Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Joo, ja lastensuojelun ja sosiaaliviraston korjata hedelmät... Ihme hyssyttelyä, on se kumma ettei voida myöntää ettei kovin monilla hyvin nuorilla vanhemmilla tunnu menevän oikein putkeen kasvatuksellisesti eikä rahallisesti. No. Valtiohan holhoaa sitten kivasti, eihän mikään ikänä oma vastuu ole tai oma vika. Pääasia ettei vaan vahingossakaan syyllistetä ketään ja annetaan kaikille mahdollisuus olla huonoja vanhempia.
Eikä lastensuojelun kanssa ole joutunut olemaan tekemisissä. Sosiaalitoimiston kanssa kylläkin :) Mutta niin on joutunut moni lapsetonkin nuori.
Nyt olen työssäkäyvä kolmen äiti ja maksanut velkani yhteiskunnalle. Lapset ovat hyväkäytöksisiä ja harrastavat paljon. Todennäköisesti heistä tulee hyviä yhteiskuntamme jäseniä sitten kuin aikuistuvat.
Mutta tässä asiassa ei ikä auta: äideissä on niin nuoria kuin vanhojakin, joilla on vanhemmuus kateissa. On pelkästään hyvä, jos apua osataan hakea silloin, kun sitä tarvitaan eikä lastensuojelua ja sossua hävetä.
oli kolme varmaan yli 40 vuotiasta naista jotka synnyttäneet. molemmat lapset syntyivät enemmän tai vähemmän sairaina ja kyl se aika raihnaselta näytti lastenhoito ja itsestä huolehtiminen kun suihkussa käyminen jo tuotti itkua eikä lasten itkuun yöllä ilman hoitajaa herätty. myötähäpeän tunne oli valtava.