Mikä on sopiva rangaistus 9-vuotiaalle siitä että syö äidin suklaan?
Ostin edellispäivänä 2 suklaalevyä: tavallisen ja pähkinäsuklaan. Lapsi pitää tavallisesta ja minä pähkinästä jonka tiedämme molemmat. No eilen huomasin että oli syönyt salaa päivällä oman levynsä kokonaan (aloitteli silloin edellispäivänä illalla sitä minun nähteni) mutta unohdinpa eilen sanoa asiasta. Asia muistui mieleeni vasta nyt kun olin menossa ottamaan omaa pähkinälevyäni (josta lapsi ei edes tykkää!) eikä sitä enää ollut. Lapsi oli syönyt senkin.
Mikäs teistä olisi sopiva rangaistus?
Kommentit (26)
syödään kokonainen suklaalevy (no joo eilen oli viikonloppu)
ei noilla tiedoilla voi ehdottaa
- onko karkkipäivä käytössä
- syödäänkö teillä joka päivä herkkuja?
- saako lapsi itse ottaa mitä tahansa koska tahansa kaapista ( äidin suklaat)
Mutta keskustelua tuosta salaa syömisestä!
Ilmeisesti lapsi kuitenkin on tykännyt siitä, jos on levyllisen saanut syötyä?
Ei syödä joka päivä herkkuja kuitenkaan. Eikä lapsi saa ottaa kaapista herkkuja, mutten voi vahtia häntä iltapäivisin kun olen itse töissä ja lapsi tulee koulusta kotiin.
Ei syödä joka päivä herkkuja kuitenkaan. Eikä lapsi saa ottaa kaapista herkkuja, mutten voi vahtia häntä iltapäivisin kun olen itse töissä ja lapsi tulee koulusta kotiin.
että huomenna ostan suklaata ja/tai sipsiä tms. herkkua ja syön kaiken yksin lapsen nähden. Olisin laittanut kauppaan ostamaan minulle uuden levyn omista rahoistaan, mutta kun on jo noin myöhä. Nämä molemmat viestit olivat ap:n.
kokonaan viikoksi. Tuo lapsen nähden syöminen on julmaa eikä siitä tule kuin katkeruus. ja ymmärrän sen että et voi vahtia en minäkään omaani mutta vielä ei ole ilman lupaa syönyt!
T: se joka kyseli tarkempia tietoja
Ei syödä joka päivä herkkuja kuitenkaan. Eikä lapsi saa ottaa kaapista herkkuja, mutten voi vahtia häntä iltapäivisin kun olen itse töissä ja lapsi tulee koulusta kotiin.
että huomenna ostan suklaata ja/tai sipsiä tms. herkkua ja syön kaiken yksin lapsen nähden. Olisin laittanut kauppaan ostamaan minulle uuden levyn omista rahoistaan, mutta kun on jo noin myöhä. Nämä molemmat viestit olivat ap:n.
Oletko oikeasti noin sadisti? Että vetelisit lapsen edessä herkkuja "lälläslää" -tyyliin. Kamalaa!
Jos nyt jotenkin haluat rankaista (etkä keskustella asiasta lapsen kanssa, joka olisi aika paljon hedelmällisempää) niin seuraavasta viikkorahasta lapsi ostaa sinulle uuden levyn.
Jos nyt jotenkin haluat rankaista (etkä keskustella asiasta lapsen kanssa, joka olisi aika paljon hedelmällisempää) niin seuraavasta viikkorahasta lapsi ostaa sinulle uuden levyn.
En mä mikään sadisti ole, mutta ihan oikeasti harmittaa kun ajattelin nyt illalla pari palaa syödä. ap
Jos nyt jotenkin haluat rankaista (etkä keskustella asiasta lapsen kanssa, joka olisi aika paljon hedelmällisempää) niin seuraavasta viikkorahasta lapsi ostaa sinulle uuden levyn.
Lapsi ostaa omista rahoistaan sinulle uuden levyn.
Ei mitään kostamisia ja lälläslää -juttuja. Sillä alentuu vain itse lapsen tasolle.
Jos nyt jotenkin haluat rankaista (etkä keskustella asiasta lapsen kanssa, joka olisi aika paljon hedelmällisempää) niin seuraavasta viikkorahasta lapsi ostaa sinulle uuden levyn.
En mä mikään sadisti ole, mutta ihan oikeasti harmittaa kun ajattelin nyt illalla pari palaa syödä. ap
Mitä sä aattelit saavuttavasi sillä, että kostat lapselle herkuttelemalla hänen nenän edessä antamatta palaakaan?
Ei syödä joka päivä herkkuja kuitenkaan. Eikä lapsi saa ottaa kaapista herkkuja, mutten voi vahtia häntä iltapäivisin kun olen itse töissä ja lapsi tulee koulusta kotiin.
että huomenna ostan suklaata ja/tai sipsiä tms. herkkua ja syön kaiken yksin lapsen nähden. Olisin laittanut kauppaan ostamaan minulle uuden levyn omista rahoistaan, mutta kun on jo noin myöhä. Nämä molemmat viestit olivat ap:n.
Laskeudut sitten lapsen tasolle tai itse asiassa sen alle?
Kannattaisi selvittää syy miksi söi, itsesi hölmöksi teet vaan jos rupeat jotain kostosyömistä harrastamaan. Ehkä lapsella todellakin oli nälkä? Toisaalta tilaisuus tekee varkaan, olisit laittanut omaan jemmaan levysi!
etta keskenkasvuinen lapsi pystyisi hillitsemaan itseaan, jos tietaa, etta kaapissa on suklaata, kun hyvin suuri osa aikuisistakaan ei siihen pysty? Jos tuo on ap:lle noin tarkea asia, niin silloin jattaisin vastaisuudessa suklaat seka aidille etta lapselle ostamatta, eipahan tule kiistaa.
Karkit ovat aina olleet ulottuvilla, ovat oppineet, että kaikkea mihin yltää ei ole lupa syödä noin vaan.
9v sai synttärinä suklaita kavereilta, ja söi niitä hitaasti, otti pari palaa joka päivä jälkiruuaksi.
Minä en antaisi rangaistusta, mutta olisin monella tapaa huolissani. Miksi salaa? Miksi ei voi olla syömättä?
Elämässä pitäisi oppia kontrolloimaan syömistä. Järkyttävää, että on aikuisia, jotka eivät voi ostaa herkkuja kotiin, koska muuten syövät ne itse heti.
ostaa herkkuja, koska joku syö ne luvatta.
Itse opettelin tähän kun lapsi kasvoi sen verran isoksi, että ryhdyimme pitämään kaikki karkkipäivää. Saatamme siis käydä kaupassa vaikka keskiviikkona ja ostaa jo silloin viikonlopun herkut. Täytyy voida luottaa siihen, että ne säilyvät kaapissa.
Minä en antaisi rangaistusta, mutta olisin monella tapaa huolissani. Miksi salaa? Miksi ei voi olla syömättä?
Elämässä pitäisi oppia kontrolloimaan syömistä. Järkyttävää, että on aikuisia, jotka eivät voi ostaa herkkuja kotiin, koska muuten syövät ne itse heti.
Karkit ovat aina olleet ulottuvilla, ovat oppineet, että kaikkea mihin yltää ei ole lupa syödä noin vaan. 9v sai synttärinä suklaita kavereilta, ja söi niitä hitaasti, otti pari palaa joka päivä jälkiruuaksi. Minä en antaisi rangaistusta, mutta olisin monella tapaa huolissani. Miksi salaa? Miksi ei voi olla syömättä? Elämässä pitäisi oppia kontrolloimaan syömistä. Järkyttävää, että on aikuisia, jotka eivät voi ostaa herkkuja kotiin, koska muuten syövät ne itse heti.
"Jarkyttavaa" on vaikka Afrikan lapsikuolleisuus. Tama nyt on vaan yksi niista elaman tosiasioista; toisille se itsehillinta toimii parhaiten siten, etta hillitsee itsensa jattamalla karkit kauppaan. Jos ap:n lapsi kuuluu tahan porukkaan, turha ap:n on siita saada itkupotkuraivaria.
Tama nyt on vaan yksi niista elaman tosiasioista; toisille se itsehillinta toimii parhaiten siten, etta hillitsee itsensa jattamalla karkit kauppaan. Jos ap:n lapsi kuuluu tahan porukkaan, turha ap:n on siita saada itkupotkuraivaria.
Minusta itsehillintä on ihan opeteltavissa oleva asia.
Tuolla logiikallahan esim. kovasti uteliaan puoliso ei voisi pitää vaikka päiväkirjaa, koska "puolisolla nyt vaan on niin kova uteliaisuudenhalu, että lukee päiväkirjaa, joten paras olla kirjoittamatta".
Tai teini-ikäinen tytär, joka lainailee luvatta äidin vaatteita ja meikkejä, koska itsehillintä ei vain anna myöden jättää toisen omaisuutta rauhaan. Sanoisitko tälle äidillekin, että jättää meikit ostamatta ja vaatteet lukittuun kaappiin?
Kyllä omassa kodissa pitää voida olla omia asioita, niin ettei muut niihin koske. Oli kyse vaikka vain suklaalevystä.
Jos ei kerran voi lapsilleen siitä antaa. Ja tarvitseeko ostaa iso suklaalevy, eikä suklaapatukka olisi parempi, ei tulisi syötyä niin paljon.
selkäsauna ja kuukausi kotiarestia.