Mitä ajattelisit, jos miehesi ehdottaisi tällaista ratkaisua?

Hän ei kuuna päivänä tuommoista ehdottelisi. Tietää miten tärkeää minulle on työ. Ja tietää, että vaikka kuinka kaipaan omaa aikaa ja omia juttuja niin silti.

Siksi teen osa-aikatyötä. Jää aikaa kodille, harrastuksille ja muulle minulle tärkeille asioille. Tulisin hulluksi ilman työtäni.

Taloudellisesti olisi mahdollista, että jäisin kotiin ja elelisimme mieheni tuloilla, mutta pääni ei kestäisi.

Mies ottaa sinulle luonnollisesti eläkevakuutuksen tms.

eläkeasiat olisi järjestyksessä ja mahdollisen eron jälkeen toimeentuloni olisi turvattu.

pääset takaisin työelämään 10 vuoden päästä? Vai oletko tosiaan valmis olemaan kotirouvana sittenkin kun se ainokainen lapsi muuttaa omilleen?



Jos mulla olisi selvästi huonompi palkka kuin miehelläni, voisin kyllä jäädäkin kotiin kouluikäisten kanssa, mutta minä olen alalla jolla on helppo tehdä free lancer -töitä. Pystyisin siis pysymään työelämän syrjässä kiinni ja olisi ainakin toivoa työllistymisestä sitten kun se taas houkuttaa. Meillä on lisäksi suuri velaton asunto eikä avioehtoa + vanhempani ovat hyvin varakkaita. taustani on sikäli turvattu vaikka mitä tapahtuisi. Tietysti miehen pitäisi myös maksaa minulle eläkevakuutusta. Jos näitä reunaehtoja ei olisi, en jäisi työstä pois.

Minä ainakin olisin vallan mielelläni koti-isä ja edustusukkeli...

Jokin eläkesäästösysteemi pitäisi ottaa tosiaan käyttöön. Ratkaisun ei ole tarkoitus olla lopullinen, ehkä vuoden tai kaksi.



Uskon pääseväni työhön (myyjä) takaisin parinkin vuoden kuluttua. Pidän työstäni, mutta mikään intohimoinen unelmien paikka se ei minulle ole. Teen nyt jo osa-aikaisena (30h/vko) työtä. Vähäisemmäksikin voisi tiputtaa, mutta se tarkoittaisi sitten "opiskelijamoodia" eli pelkkää iltaa ja viikonloppua - perheen yhteinen aika putoaisi siis paljon.



AP