Vielä kerran päivähoidosta kun vauva on kotona

miksi te teette useampia lapsia, jos ette pysty yhtä aikaa hoitamaan niitä?

Jos taidot ja aika riittävät yhteen lapseen, älkää tehkö kahta. Kaikilla ei tarvitse olla kahta lasta.

Jos yhden jaksatte hoitaa, hoitakaa se yksi sitten hyvin.

Eniten ihmettelen, miten joku tuolla äo:lla varustettu voi hoitaa lapsia hyvin... Mun taidot ja aika riittävät aivan mainiosti kahteen lapseen, samoin jaksaminen. Toinen niistä lapsista on hoidossa, toinen kotona, kunnes menee vähän isompana myös hoitoon (niin kuin useimmat lapset menevät).

että jos meille tulisi nyt vauva, pitäisin vajaa kolmevuotiaani hoidossa, koska en haluaisi menettää paikka hyvällä ja kertakaikkiaan ihanalla pph:lla. Täällä päin tosin kukaan muu ei menettäisi sen takia hoitopaikkaa koska pph:sta lähinnä ylitarjontaa...

No okei, sehän kuulostaa hyvältä. Mutta oletteko ajatelleet asiaa esikoisen kannalta? Lapsi voi tuntea itsensä hylätyksi ja sivuutetuksi kun vauva saa jäädä kotiin äidin kanssa mutta hän ei. Ymmärrän kyllä isommat lapset jotka käy välillä päiväkodilla. 3+ vuotiaat tarvitsevat jo kaveriseuraa. Mutta sitä nuoremmat ei niin pahasti. 2 vuotiaskin vielä tarvitsee äitiään. Ihan yhtä paljon kuin vauvakin.

Itse tein lapset 2,5v ikäerolla, ihan sillä ettei ole liian pieni ikäero, eikä liian suuri. Ja jaksan vallan mainiosti molempien kanssa kotona olla. Ja vieläpä täysimetin molempia. Siihen päälle saan tehtyä vielä kotityöt ja yrityksenkin töitä. Se on vain järjestelykysymys.

Ei kodin tarvitse olla tiptop kunnossa, mutta ei lääväkään ;)



Peesi sille että jos ette pysty useampaa lasta hoitamaan, älkää tehkö kuin se yksi. Niin lapsellakin on hyvä olla eikä äiti stressaa.

miksi te teette useampia lapsia, jos ette pysty yhtä aikaa hoitamaan niitä?

Jos taidot ja aika riittävät yhteen lapseen, älkää tehkö kahta. Kaikilla ei tarvitse olla kahta lasta.

Jos yhden jaksatte hoitaa, hoitakaa se yksi sitten hyvin.

Eniten ihmettelen, miten joku tuolla äo:lla varustettu voi hoitaa lapsia hyvin... Mun taidot ja aika riittävät aivan mainiosti kahteen lapseen, samoin jaksaminen. Toinen niistä lapsista on hoidossa, toinen kotona, kunnes menee vähän isompana myös hoitoon (niin kuin useimmat lapset menevät).

Tuon perusteella sanoisin ettei sinun aika ja jaksaminen riitä jos pitää toinen pitää hoidossa. Ellei sitten ole jo sen verran vanhempi että oikeasti tarvitsee kaveriseuraa.

Hurraa me selvittiin hengissä -siis lapseni selvisivät ilman mitään tunnevaurioita. Ei tullut ongelmia sisarussuhteeseen, ei kateutta kotona olevaa vauvaa kohtaan, ei tunteenpurkauksia vaikka 3,5v poikani osasi puhua jo täysin ja ilmaista tunteensa pikkuveljensä syntyessä.



Hän jatkoi 3pv viikossa tarhassa (jossa oli aloittanut 10kk ikäisenä) ja oli sitten 2pv kotona minun ja vauvan kanssa. Ja voi että, kaikki meni hienosti.



Minä jätin pojan tarhaan kolmesta syystä. Ensimmäinen oli oma tarpeeni; halusin viettää vauva-ajan rennosti ja saada itselleni irtioton työelämästä. Halusin ihan oikeasti istua kaupungilla kahvilla ja nauttia vauvan kanssa kaksinolosta. Itsekästä? Kyllä. Mukavaa? Oi kyllä.



Toinen syy oli tarhapaikan säilyminen täällä ruuhkaisella pk-seudulla. Meillä on tarhapaikka lähitarhassamme, johon 500m matka. En halunnut riskeerata sen menetystä ja lisäksi sisarussäännön ansiosta sain myös kuopukselle tarhapaikan samasta tarhasta. Kun uusia lapsia on tunguksi asti niin tyypillisesti suositaan niitä, joilla jo on sisarus tarhassa. Tiesin, että palaan töihin alle vuodessa enivei.



Kolmas syy oli kaverit. 3-4v poikani on todella sosiaalinen ja touhukas ja kyllä, hän tosiaan kaipaa lapsiseuraa. Vaikka aina väitetään, että "äiti on lapsen paras kaveri" niin ihan vaan tervetuloa meille seuraamaan vaikkapa kesäloman tylsimpiä päiviä kun lapsi itkee kavereiden perään.



Nyt kuopuskin on aloittanut tarhan (oli 11kk) ja olemme taas hyväksyttävien perheiden kategoriassa :)



Kaikki meni hienosti ja nautin todella, todella paljon vauvavuodestani kotona. Sain aikaa kaksin vauvan kanssa, mutta myös aikaa molempien lasten kanssa.



Meillä ovat lapset myös paljon isovanhempien hoidossa kun minä ja mieheni olemme jossain (harrastukset, juhlat, yhteinen laatuaika). Olemme aivan esikoisen syntymästä asti viettäneet viikonloppuja kaksin... hmm, sekin taitaa olla aika tuomittavaa? Mutta meillä on 2 mummolaa tässä 20km säteellä, jotka ovat käytettävissä aina kun vain halutaan :)

ne traumat pulpahtavat esiin vasta myöhemmällä iällä. Kyllä se vanhempi poikasi sisimmässään tuntee olonsa ontoksi, kun nuorempi on kelvannut sinun seuraksesi kotiin, mutta hän ei. Hän on toki esittänyt touhukasta ja sosiaalista yli omankin tarpeen, kun te siihen olette niin kovasti kannustaneet.



Hoitopaikan panttaaminen on itsekkyyttä parhaasta päästä. Pitäisi muistaa, mitä varten kunnalliset hoitopaikat on alun perinkin perustettu: työssäkäyvien ja opiskelevien lapsille.

menevän taas virikemammojen puolustautumiseksi.



Mutta ymmärrän ap sinua. Minulle on aivan sama, miten muut lapset hoitaa. Pidän vain huolen omasta perheestäni ja omasta elämästäni.



Mutta olen huomannut saman, että kun kerroin, kuinka lähdimme aamulla puistoon ja oli kaunis ilma ja tapasin matkalla vaikka vanhan tuttumme. Siis ihan jotain tavallista jutustelua.



Virikemamma siihen heti hyökkää, että minusta on parempi, että meidän JesseJannica on päiväkodissa ja saa ammattikasvattajien hoitoa kuin väsyneen ja uupuneen äidin rääkynää.



Olen vähän, että öööö...kerroin vain, että puistoreissulla tapasin vanhan tuttumme. En kertonut puistoreissusta siksi, että haluaisin keskustella siitä, onko hänen esikoisensa päiväkodissa ja minulla lapset kotona.



Samoin suu on pidettävä hyvin soukalla kaikissa mammakerhoissa, ettei virkemamma vain syyllisty. Ei saa jutella sisarusten hyvistä väleistä, ei kertoa päivän hauskoista tapahtumista, ei kauppareissuista yhdessä lasten kanssa yms.



Virkemamma pomppaa heti kattoon ja kokee, että häntä arvostellaan kun hän haluaa antaa vauvalle kahdenkeskistä aikaa ja ei jaksaisikaan kahden lapsen kanssa. Öööö, ei ollut puhettakaan hoitomuodosta, juteltiin siinä vain parin äidin kanssa päivien kulusta ja kerrottiin hauskoja sattumuksia.



Eli jos koette syyllisyydentunnetta, niin älkää silti syyttäkö siitä niitä äitejä, jotka hoitaa lapsensa itse. Meitä ei tosiaan pätkääkään kiinnosta, miten olette järjestäneet lapsienne hoidon.



Herranjumala sentäs jos uskaltais joskus mennä sanomaan ääneen, että minun mielestäni lapsen paikka on kotona jos äitikin on.



Ei, parempi pitää vain suu kiinni ja hymyillä, että sun JesseJannica varmaan nauttii kokopäivähoidosta ja pärjää varmaan paremmin elämässä kun meidän lapset kun pääsivät päiväkotiin vuoden ikäisinä.

No tarkoitin mitä sanoin, eli foorumi on oikea jos haluaa purkautua aiheesta ja ymmärrystä tästä asiasta. Tänne tuskin haluaa hirveämmin ne äidit kirjoitellakaan, joilla on vain vauva kotona, koska siitä tulee piiskatuksi. Surullista kyllä, jos joutuu ystävien kesken jatkuvasti miettimään sanomisiaan :(. Olen ilmeisesti onnekas, koska mulla on ystäviä joilla on kaikki lapset kotona, ja niitä joilla vain vauva..eikä asia ole mikään ongelma. Jokaisella on omat perustelunsa ja niitä kunnioitetaan.

Sori, väsynyt aihe. Mutta pakko avautua jonnekin.

Mua ÄRSYTTÄÄ, että minä joudun sovittelemaan sanani kieli keskellä suuta, että en loukkaa ystäviäni tästä aiheesta. Suurimmalla osalla siis esikoinen hoidossa, yleensä 3 päivää/vko, vaikka äiti on vauvan kanssa kotona.

Meillä esikoinen on kotona, mikä on minusta oikea tapa. En kuitenkaan julista mielipidettäni missään. Päinvastoin joudun todella harkiten puhumaan aiheesta, sillä toiset vetävät herneen nenään, kun kerron miten järjestely meillä sujuu... Taitaa olla arka paikka.

Kun perheeseen syntyy vauva ja esikoinen on vielä pieni ja tarvitseva on tilanne äidille usein liian raskas jos ei apua arkeen ole saatavilla silloin päivähoidon apu, kun sitä käytetään oikealla tavalla voi todella olla hyödyllinen kaikille.Mikä tärkeätä on ymmärtää myös tilanne lapsen näkökulmasta.Taapero-ikäiselle erossaolo äidistä on aina vaikea paikka siksi juuri tähän kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti. Moni äiti vie taaperonsa 3-4krt/viikossa moneksi tunniksi päiväkotiin. Paljon helpompaa on taaperolle jos on vaikka joka päivä mutta vain korkeintaan 3t kerrallaan. Isomman lapsen kohdalla myös aamupäivät antavat tarvittavia virikkeitä ja kavereita mutta vasta 5-6v kestää nämä pitkät päivät hyvin.

Kun lapsen näkökulma huomioidaan on koko perheellä myös parempi olo.

Sori, väsynyt aihe. Mutta pakko avautua jonnekin. Mua ÄRSYTTÄÄ, että minä joudun sovittelemaan sanani kieli keskellä suuta, että en loukkaa ystäviäni tästä aiheesta. Suurimmalla osalla siis esikoinen hoidossa, yleensä 3 päivää/vko, vaikka äiti on vauvan kanssa kotona. Meillä esikoinen on kotona, mikä on minusta oikea tapa. En kuitenkaan julista mielipidettäni missään. Päinvastoin joudun todella harkiten puhumaan aiheesta, sillä toiset vetävät herneen nenään, kun kerron miten järjestely meillä sujuu... Taitaa olla arka paikka.

Kun perheeseen syntyy vauva ja esikoinen on vielä pieni ja tarvitseva on tilanne äidille usein liian raskas jos ei apua arkeen ole saatavilla silloin päivähoidon apu, kun sitä käytetään oikealla tavalla voi todella olla hyödyllinen kaikille.Mikä tärkeätä on ymmärtää myös tilanne lapsen näkökulmasta.Taapero-ikäiselle erossaolo äidistä on aina vaikea paikka siksi juuri tähän kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti. Moni äiti vie taaperonsa 3-4krt/viikossa moneksi tunniksi päiväkotiin. Paljon helpompaa on taaperolle jos on vaikka joka päivä mutta vain korkeintaan 3t kerrallaan. Isomman lapsen kohdalla myös aamupäivät antavat tarvittavia virikkeitä ja kavereita mutta vasta 5-6v kestää nämä pitkät päivät hyvin. Kun lapsen näkökulma huomioidaan on koko perheellä myös parempi olo.

mutta eikö kannata tehdä vaikka vähän isompi ikäero lapsille, jotta arki ei käy liian raskaaksi. Siinä on vähän omistakin valinnoista kiinni.

Mun mielestä juuri tuo, että laitetaan esikoinen tarhaan kun vauva syntyy, ruokkii mustasukkaisuutta.

Jatkaa sitten yksityisessä päiväkodissa 3,5h päivässä 3-4 krt viikossa. Ei ole muutenkaan ollut kuin max kaksi pitempää päivää hoidossa, koska teen ison osan töistäni myöhään illalla tai pikkutunneilla.

jotka ei voi puhua, koska ne päättää omassa pienessä päässään loukkaantuuko toinen.



Minua ei voisi kiinnostaa paskaakaan sun mielipide, olisi mukava tietää jos jollain ystävälläni olisi joku vamma päässään niin pääsisi juttelemaan asiasta hänen kanssaan. Mutta pahoin pelkään että noin munaton ihminen kuin sinä ap, et osaisi asiasta puhua.



Sinulla on oma yksinkertainen mielipide siitä mikä on elämässä oikeaa ja kaikki muu on mitä on!

Mitäköhän ihmiset SINUSTA ajattelee?

toisten lastenhoitoratkaisuista? Sun mielestä sun tapa on oikea, kavereidesi mielestä taas varmaan heidän tapansa on oikea. Mitään ainoaa oikeaa tapaa, joka sopii jokaiselle perheelle, ei olekaan.

Olen töissä päiväkodissa ja eksyin tälle keskustelusivulle vahingossa. Olen pohtinut paljon sitä, miksi isompi sisarus on päiväkodissa äidin ollessa kotona vauvan kanssa. Erityisesti minua on mietityttäni asia siinä tilanteessa, kun isompi sisarus on alle 3-vuotias. Painiskelen itse työsääni alle 3-vuotiaiden ryhmässä usein riittämättömyyden tunteen kanssa. Nämä alle 3-vuotiaat tarvitsevat paljon aikuisen sensitiivistä läsnäoloa, jota en pysty heille mielestäni riittävästi tarjoamaan. Kun takana on oikein kiireinen työpäivä henkilöstön vajauksen tai jonkun muun syyn takia, minua rupeaa usein ärsyttämään subjektiivinen päivähoito-oikeus. Minun työni kannaltahan on aivan saman tekevää keitä lapsia ryhmässäni on. Heitä on yhtä paljon riippumatta siitä, ovatko heidän vanhempansa kotona tai työssä. Mutta minua harmitta ettei lapsi saa olla äidin/isän ja vauvan kanssa kotona, kun se olisi mahdollista ja erityisesti alle 3-vuotiaan lapsen kasvun ja kehityksen kannalta suotuisaa. Ammattilaisena tiedän, että on tilanteita joissa päivähoito on perusteltua, vaikka äiti/isä on kotona. Tällä kirjoituksellani haluan kannustaa kaikkia vanhempia olemaan lastensa kanssa niin paljon kuin se on mahdollista.

Näin on. Taaperolle sisarruksen syntyminen on todella vaikea paikka koska on iässä jolloin haluaa ja TARVITSEE äidin kokonaan itselleen.Vauva TARVITSEE myös äidin kokonaan itselleen, eli kyllä sitä äitinä järjestää itselleen melkoisen työtaakan kun hankkii lapset lähekkäin.Kun taapero ei riittävästi saa olla äidin ja vauvan kanssa on hänen vaikea ymmärtää ja tuntea että kyllä äiti hänestä yhä välittää.Vie aika pitkään ennen kuin taapero on asiasta vakuuttunut. Mitä enemmän hoidossa muualla sitä vaikeammat ovat taaperon tunteet, joiden kanssa myös useimmiten myös jää yksin,kun ei vielä pysty niistä kertomaan. Sitten vaan ihmetellään miksi lapsi yliaktiivinen tai muuten vaan agressiivinen jne.

joissa jopa alle 2-vuotiaat sisarukset ovat jatkaneet päivähoidossa äidin jäädessä uuden vauvan kanssa kotiin. Ja ei todellakaan mitään lyhennettyä viikkoa tai päivää, vaan ihan täyttä 8-17 päivää, yleensä isät vievät ja hakevat päiväkotilaisen työmatkallaan. Minä en millään tasolla ymmärrä tätä, en kertakaikkiaan. Kun asia oli itsellä ajankohtainen, ei vilpittömästi käynyt mielessäkään, että esikoinen olisi ollut hoidossa, kun itse olin vauvan kanssa kotona.

käynyt mielessäkään mutta johtui siitä että esikoinen ei siihen mennessä ollut muutenkaa ollut päiväkodissa - se kuuluisa pieni ikäero.

rankkaa oli hoitaa kahta vaippaikäistä ja rytmittää päiväunet, imetykset jne. mutta menihän se. sitten tuli ja tulee edelleen monia palkitsevia vuosia kun muksut leikkii keskenään.

eiköhän nykyään perheet pyri vauvan synnyttyä jatkamaan pitkälti entisenlaista elämää, toisilla tähän kuuluu päiväkotihommat, toisilla ei.

ei sillä että puhuisin taaperon hoidon ulkoistamisen puolesta, mutta ei kait ne siellä hoidossa rikkikään mene.

joissa jopa alle 2-vuotiaat sisarukset ovat jatkaneet päivähoidossa äidin jäädessä uuden vauvan kanssa kotiin. Ja ei todellakaan mitään lyhennettyä viikkoa tai päivää, vaan ihan täyttä 8-17 päivää, yleensä isät vievät ja hakevat päiväkotilaisen työmatkallaan. Minä en millään tasolla ymmärrä tätä, en kertakaikkiaan. Kun asia oli itsellä ajankohtainen, ei vilpittömästi käynyt mielessäkään, että esikoinen olisi ollut hoidossa, kun itse olin vauvan kanssa kotona.

En ollenkaan ymmärrä vouhotusta tämän aiheen ympärillä. Perheet tekevät ratkaisunsa ja kenelläkään ei tulisi olla siihen sanomista. Monet työttömät vievät lapsensa hoitoon, joillekin lapsen päivähoito on ls-avohuollon tukitoimi ja jotkut taas maksavat mielellään muutamasta tunnista tai päivästä, että saavat levätä vauvan kanssa.



Oma lapseni oli hoidossa 2pv/vk päiväkodissa ja kyllä, minä olin vauvan kanssa kotona. Meidän lapsi oli ehtinyt olla päivähoidossa tätä ennen reippaasti yli vuoden. Meille tämä ratkaisu sopi paremmin kuin se kaikkien mielestä "sopivampi" ratkaisu eli lapsi srk kerhoon. Siellähän olisi oltu muutamia tunteja kaksi kertaa viikossa ja se olisi kaikkien mielestä ok. Minusta oli enemmänkin ok, että lapsi on tutussa paikassa hoidossa niinä muutamana päivänä.



Tässä on mielestäni se epäkohta. Kaikkien mielestä lapsen harrastus tai kerho on ok ja silloin äidillä on oikeus saada vapaa-aikaa. En ole koskaan tajunnut, mitä eroa sillä on päiväkotiin? MInä maksoin lapseni hoidosta ja siihen oli oikeus. Ap ei tällaista apua tarvinnut, oikea tapa on hoitaa lapsi kotona. Ap, onko sinun lapsella jotain kerhoa jossa käy? Onko teillä tukiverkostoa? Kiva jos on, harmi jos ei ole. Sinulle sopii tämä, meille muille taas joku toinen.

Jos joku loukkaantuu siitä,että kertoo omasta arjestaan lapsiensa kanssa kotona, ei voi mitään. Tunnen äitejä, joilla lapsi on hoidossa vaikka äiti on kotona. Itselläni näin ei ole ja en voisi kuvitellakaan muuta. Hyvissä väleissä ollaan ja lähinnä olen saanut ihmettelyä miten jaksan, kun on kolme pientä kotona. Jos joku loukkaantuisi siitä, että nautin lasteni hoitamisesta kotona, olisi hänen ongelmansa ja ehkä sellaisella ihmisellä on huono itsetunto ja huono omatunto omasta päätöksestään. Minusta voi elää rinnakkain ihan omana itsenään ja niin olen tehnytkin eikä ongelmia ole ollut.

vaikka viestisi sävy onkin ikävä, ihan totta puhut.

Mun pitäisi aika monessa muussakin asiassa seistä enemmän omien mielipiteitteni takana ja lopettaa muiden miellyttäminen

ap

Mutta pahoin pelkään että noin munaton ihminen kuin sinä ap, et osaisi asiasta puhua. Sinulla on oma yksinkertainen mielipide siitä mikä on elämässä oikeaa ja kaikki muu on mitä on! Mitäköhän ihmiset SINUSTA ajattelee?