Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
itkevä ja petetty
11.10.2010 |
Olen seurustellut puolisoni kanssa nyt reilun 5-vuotta ja suunnilleen yhtä kauna olemme asuneet saman katon alla. Kaikki kävi silloin aikoinaan niin nopeasti, rakastuimme umpimähkää ja olimme onnemme kukkuloilla ja minun piti olla se jonka hän ”vie vihille”.
Nyt muutama viikko sitten sain kuulla mieheltäni, että hän oli kerran kännipäissään käynyt vieraissa. Eikä voinut elää asian kanssa, vaan hänen oli pakko kertoa minulle(olikin ihmetellyt hänen vaisua käytöstään ja eristäytymistä omiin oloihin). Sain tietenkin asiasta kamalat itku-potku-raivarit niinkuin varmaan jokainen nainen. Seuraavakin päivä meni murheen murtamana ja itkien. Lupasin kuitenkin antaa anteeksi ja aionkin, koska rakastan puolisoani aivan äärettömän paljon. Hänkin vannoo rakastavansa minua ja ettei rakkaus ole mihinkään sammunut. Joku kuitenkin sisälläni kolkuttaa, en saa asiaa mielestäni. Tuntuu siltä, että minun täytyy kokoajan olla perillä hänen menemisistää, tulemisistaa tai ylipäänsä kaikesta. Pelkään kaiken aikaa hänen tekevän sen uudelleen, vaikka silmissäni hän vaikuttaa katuvaiselta ja haluaa omien sanojensa mukaan olla kanssani. Olenkohan liian sinisilmäinen? Tämä pettäminen oli tapahtunut tilanteessa, jolloin meillä kotonakin oli ollut vaikeaa. Luultavasti samoihin aikoihin olin itse jäänyt työtömäksi ja purin pahaaoloani ja turhautumistani kiukkuammalla suunnilleen kaikesta. Siihen aikaan oli paljon riitoja, uhkasin lähteä (pakkasin vaatteenikin muutamaan otteesee) vaikka en oikeasti olisi sitä tehnyt. Purin turhautumistani riitelyllä ja riidan haastamisella. Kummankaan ei ollut silloin hyvä olla tässä suhteessa. Joten luultavasti olin itse ajanut hänet tahtomattani vieraaseen sänkyyn, sillä oma seksielämämme oli samoihin aikoihin olematonta.
Olemme käyneet keskusteluja näiden viikkojen aikana. Ja nyt viimeksi eilen meillä oli pitkä keskustelu, jossa hän mm. ihmetteli miksi haluan olla ylipäänsä hänen kanssaan, koska hän on minua satuttanut niin paljon. Enkä hänen mielestään ansaitse sellaista kohtelua. Kukapa ansaitsisi? Nyt hän haluaa kuukauden koeajan, jolloin saamme molemmat miettiä haluammeko jatkaa ja aloittaa ns puhtaalta pöydältä. Ennen kaikkea voiko hän elää asian kanssa, koska ei kuulema pysty katsomaan peiliin inhoamatta itseään? Nyt pelkään, että teenpä mitä tahansa, hän ei jää luokeseni. Tämän kuukauden aikana on tarkoitus ”siivota haamut” kaapeista ja pohdiskella. Molemmat saavat mennä ja tulla niinkuin haluavat vaikka saman katon alla ollaankin. Tosin saman sängyn jaamme ja säännöt muutenkin on samat kuin parisuhteessa elävillä. En tiedä onko tämäkään järjestely mitenkään järkevä, mutta onpa ainakin jonkinlainen?
Eilisessä keskustelussa hän kertoi myös , että pelkää ennen kaikkea sitä ettei voi kontrolloida itseään humalassa ja pelkää satuttavansa minua lisää (”En tiedä mikä minun on, olen niin sekaisin, että hömöilen enkä voi luvata mitään”). En tiedä kuinka tuohon suhtautuisin. Minua kaivaa aivan äärettömästi tällä hetkellä kaikki hänen naispuoliset kaverinsa. Mietin vain, että heistäkö joku on se kenen kanssa hän oli. Oliko hän parempi kuin minä jne, jne. Kaikesta hirveintä oli huomata, että minulle on tullut myös tarve tutkia hänen puhelintaan , jota en haluaisi tehdä. Pelkään sieltä löytyvän jonkun uuden tyttösen viestit tms. Pelkään yksinkertaisesti, että hän etsii uutta ja ”parempaa ja Kauniinpaa” rinnalleen kuin mitä minä olen.
Olen niin sekaisin ja järkyttynyt kaikesta etten tiedä mitä minun kuuluisi tehdä. Kuunnella sydäntäni vai pakata laukkuni ja hypätä autoon ja ajaa pois? Olemme kaikenlisäksi muuttaneet hänen töiden takia toiselle paikkakunnalle joitakin aikoja sitten ja olen muutenkin aika yksinäinen, sillä juurikaan uusia tuttuja en ole vielä saanut. Tällä hetkellä elän siirtymävaihetta uuteen työhön ja olen siltä osin saamassa elämääni raiteillee. Elän siinä toivossa,että kun pääsen taas työhön saamme elämämme sille mallille millä se oli kaikki palaa taas ennalleen. Tiedän haavojen olevan syviä ja paranemisen kestävän kauan, mutta sydämeni sanoo rakastavansa ja antavansa anteeksi. Ainut asia jota pelkään on se, että en saa luottoa takaisin. Onko kenelläkään samaa kohtaloa kokeneella mitään neuva kuinka voisin saada edes ripauksen luottoa ja toivoa.
Kommentit (34)
Kiitos viestistäsi. Tämäkin päivä on mennyt kyynelten ja vapaapäivän merkeissä. Itkua on vaikea pidättää kaikkialla.
Olen päättänyt selvitä tuli mitä tuli. Aika näyttää kuinka suhteemme käy. Onneksi molemmilla on halu suhteen jatkamiseen tallella. Tarvitsemme vaan aikaa omien ajatustemme selvittämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeinta on laittaa asia siten piiloon taustalle ,että se ei jatkuvasti pomppaa mieleen. Vaikeata on olla katkeroitumatta. Vaikeata on nähdä puoliso sillä tavoin erityislaatuisena, mitä oli ennen pettämistä. Kaiken tämän lisäksi unohtaminen on mahdotonta. Puoison heikot kohdat ja puutteet korostuvat entisestään, kun hän pettää. "Osakkeet" on saatava tasapainoon jotenkin, tai ainakin tuntuu siltä. Puolisolta odottaa enemmän mm. panostusta ulkonäköön ja yleissivistykseen. Nämä ovat tietysti epärealistisia toiveita, mutta jollakin sitä on perusteltava itselleen, miksi ei heitä toista pellolle. Olisi naurettavaa puhua mistään oikeasta kemiasta, jos toinen pystyy pettämään. Kemiaa joko on tai ei ole.
Miehen pitää vain jaksaa odottaa, että annat anteeksi. Ja jossain vaiheessa sinun pitääkin antaa anteeksi.
Heippa laittaisin ainakin laakista poikki, en pidä missään nimessä pettämisestä, ja on sovittu molemminpuoleisti että asia on näin. En voisi kuvitellakkaan näin miesnäkökulmasta että voisit unohtaa, sinulla olisi ehkä mielessä sängyssä että tuo mulkku on ollut vieraasa pillussa. Niin minä ajattelisin. M45.
Naiset eivät ajattele noin, että tuo mulkku on ollut vieraassa pillussa. Itse ajattelen, että tuossa pillussa on ollut paljas vieras mulkku ja se häiritsee seksielämääni varmaan loppuun saakka. Ellen eroa. En saa seksistämme mitään henkisesti tyydyttävää. Fyysinen puoli ei paljoa auta.
Heippa laittaisin ainakin laakista poikki, en pidä missään nimessä pettämisestä, ja on sovittu molemminpuoleisti että asia on näin. En voisi kuvitellakkaan näin miesnäkökulmasta että voisit unohtaa, sinulla olisi ehkä mielessä sängyssä että tuo mulkku on ollut vieraasa pillussa. Niin minä ajattelisin. M45.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..mulkussa pillussa ja päinvastoin: sananlasku sanoo: "ei se järvi soutamisesta kulu, eikä se melakaan".
Jos pettäminen on tapahtunut hetken mielijohteesta, eikä toista osapuolta ole tunnettu aiemmin, niin minä antaisin anteeksi asian kahdella ehdolla:
1) samaan henkilöön ei pidetä enää mitään yhteyttä,
2) tuosta "hetken mielijohteesta" ei tule tapaa muidenkaan kanssa.
Näin siis, jos parisuhde kumppanin kanssa sattuisi muuten olemaan täysin terveellä pohjalla. Jos sattuisi olemaan muutakin vääntöä, niin sitten olisi varmaan parhainta pistää lusikat jakoon.
M36
miehes/vaimos eniten tarjoovalle jos kerran sen omistat. Voi että mua ärsyttää tän kaltaiset tarinat, ensin kiukutellaan toiselle, kenties vähän pihdataan jne., ja sit jos toinen saa vastakaikua jostain muualta väännetään se sen toisen syyksi. Eiks parisuhteen pitäis olla aika pyyteetöntä ja toisen arvostamiseen ja rakastamiseen perustuvaa? Mikä siinä seksissä on niin kauheeta ja likasta, että just se on toi kamelin selän katkaiseva asia, muuten voi tehdä kutakuinkin mitä hyvänsä mut autas jos oot mulkkuas uittanut vieraassa pesässä, ni sit on kaikki korjaamattomassa kunnossa? Mun mielesstä se on sairaalloista mustasukkaisuutta. Mut meitä on moneen eri junaan ja itteään vastaan tapellessahan on aina se häviävä osapuoli, et sen mukaan sitä kai sit vaan on toimittava. Et jos tollasta asiaa ei sulata, niin sitten on parempi erota, eikä niin et jaktaa seuraavat 20 vuotta ahdistuksineen, pettymyksineen ja plekoineen kunnes sitte tekee sen. Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä? tiijä sitte mistä itellä viiraa kun en osaa tuohono alueeseen niin syvän omistaasti ja vakavasti suhtautua; vaikka puoliso käväsiski toisen kanssa ni ei kai toi multa mintekään pois ole? Miet vaikka sitä, et kuinka paljon täälläkin on noita ehdottoman luottamuksen vaatimuksen omaavia jotka vuosikaudet on kulkeneet autuaan tietämättöminä puolisonsa syrjähypystä tyytyväisinä. Sit jos/kun tollanen tulee ilmi, niin yhtäkkiä onkin sitten kaikki aivan helvetin huonosti. Onks siin mitään järkeä?
t; mies 45.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehes/vaimos eniten tarjoovalle jos kerran sen omistat. Voi että mua ärsyttää tän kaltaiset tarinat, ensin kiukutellaan toiselle, kenties vähän pihdataan jne., ja sit jos toinen saa vastakaikua jostain muualta väännetään se sen toisen syyksi. Eiks parisuhteen pitäis olla aika pyyteetöntä ja toisen arvostamiseen ja rakastamiseen perustuvaa? Mikä siinä seksissä on niin kauheeta ja likasta, että just se on toi kamelin selän katkaiseva asia, muuten voi tehdä kutakuinkin mitä hyvänsä mut autas jos oot mulkkuas uittanut vieraassa pesässä, ni sit on kaikki korjaamattomassa kunnossa? Mun mielesstä se on sairaalloista mustasukkaisuutta. Mut meitä on moneen eri junaan ja itteään vastaan tapellessahan on aina se häviävä osapuoli, et sen mukaan sitä kai sit vaan on toimittava. Et jos tollasta asiaa ei sulata, niin sitten on parempi erota, eikä niin et jaktaa seuraavat 20 vuotta ahdistuksineen, pettymyksineen ja plekoineen kunnes sitte tekee sen. Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä? tiijä sitte mistä itellä viiraa kun en osaa tuohono alueeseen niin syvän omistaasti ja vakavasti suhtautua; vaikka puoliso käväsiski toisen kanssa ni ei kai toi multa mintekään pois ole? Miet vaikka sitä, et kuinka paljon täälläkin on noita ehdottoman luottamuksen vaatimuksen omaavia jotka vuosikaudet on kulkeneet autuaan tietämättöminä puolisonsa syrjähypystä tyytyväisinä. Sit jos/kun tollanen tulee ilmi, niin yhtäkkiä onkin sitten kaikki aivan helvetin huonosti. Onks siin mitään järkeä?
t; mies 45.
Oma mielipiteeni on, että juuri seksi on parisuhteessa se kantava osa. Jos seksiä ei ole, parisuhde näivettyy kaverisuhteen kaltaiseksi. Minusta juuri seksielämää tulisikin tarkkailla entistä tarkemmin ja puuttua tilanteen muuttuessa heti asiaan. Jos pitää panna pelkän aviolupauksen velvoitteesta, ei seksielämä tule olemaan tyydyttävää. Miehet ja naiset himoitsevat seksiä vähän eri näkökulmasta. Miehille seksissä tulee just olla fyysisyyttä ja pillun väljyys onkin monelle miehelle tärkeä asia. Naiselle seksissä on tärkeää läheisyys ja rakastettuna olemisen tunteen aistiminen. Seksin ja kotitöiden ilmaantuminen samaan lauseeseen on merkki, ettei nainen saa tyydytystä seksistä.
M34
Oma mielipiteeni on, että juuri seksi on parisuhteessa se kantava osa. Jos seksiä ei ole, parisuhde näivettyy kaverisuhteen kaltaiseksi. Minusta juuri seksielämää tulisikin tarkkailla entistä tarkemmin ja puuttua tilanteen muuttuessa heti asiaan. Jos pitää panna pelkän aviolupauksen velvoitteesta, ei seksielämä tule olemaan tyydyttävää. Miehet ja naiset himoitsevat seksiä vähän eri näkökulmasta. Miehille seksissä tulee just olla fyysisyyttä ja pillun väljyys onkin monelle miehelle tärkeä asia. Naiselle seksissä on tärkeää läheisyys ja rakastettuna olemisen tunteen aistiminen. Seksin ja kotitöiden ilmaantuminen samaan lauseeseen on merkki, ettei nainen saa tyydytystä seksistä.M34
Eipä mun mielestä parisuhdetta ole ilman henkistäkään puolta, ei se pelkkä seksi kanna kovinkaan pitkälle. Seksi nyt vaan tuntus olevan sellanen "aita on matalin" selittely miehelle kun surkeina rakastajina ei osata pitää sitä naista tyytyväisenä ja sit ihmetellään kun naista ei kiinnosta.
Toi pillun väljyys oli aika hyvä provo tonne väliin, onnittelut hyvästä heitosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma vaimo jäi kertoi noin vuosi sitten pettäneensä ja olleensa suhteessa jonkun aikaa toiseen mieheen. Liittomme oli hajoamis pisteessä, mutta kävimme pariterapiassa sekä keskustelimme paljon ja päätimme jatkaa yhdessä. Meillä on 4 lasta ja se vaikutti päätökseen paljon.
Nyt vuoden jälkeen arki menee ihan ok, mutta avioliittomme ei palaa enää koskaan ennalleen. Luottamus toiseen on mennyt lähes kokonaan. Lasten kasvaessa uskon että tiemme jossain vaiheessa eroaa. Siltä minusta ainakin tuntuu nyt.
Pahiten tapahtuneessa loukkasi luottamuksen menettäminen sekä se että vaimo ei ole edes pyytänyt anteeksi. Näennäisesti meillä menee nyt ihan hyvin, mutta päivittäin käy mielessä hänen tekemänsä aviorikos.
M35
Seksi EI ole parisuhteen kantava osa. On aika paljon kokonaan seksittömiä parisuhteita jotka silti toimivat ja väittäisin, että hyvin harvassa parisuhteessa halut, taidot ja tarpeet yks yhteeen kohtaavat. Siitähän väistämättä seuraa, että jompikumpi osapuoli on parisuhteen seksiin tyytymätön tai tekee sitä vain velvollisuudesta.
Jos toi kohtaamattomuus saa liian suuren roolin, se rupee haittaamaan väistämättä parisuhteen toimivuutta. Sellasissa tapauksissa on mun mielestä vain eduksi, jos toinen saa sitten seksuaalisuuden- ja läheisyydentarpeensa tyydytettyä muualla niin, että kumpikin osapuoli on osaansa tyytyväinen.
Esimerkiks omassa parisuhteessani ei ole seksielämä oikein koskaan "natsannut". Vaimo ei ole ikinä sanut kanssani orgasmia eikä hän muutenkaan ole kovin seksuaalinen henkilö, eikä koe siihen edes tarvetta. Ilmeisesti kyse on jostain viktoriaanisista asenteista, kasvatuksesta ja arvoista? Oma asenteeni seksuaalisuuteen taas on ihan toinen, ja muut naiset ovat olleet seksiin kanssani hyvinkin tyytyväisiä. Koska tilanne on tämä, ja on se keskusteluista ja yrityksistä huolimatta, niin se jättää mulle muutamia eri vaihtoehtoja. Vaatia seksiä "velvollisuuden" perusteella; ei ole kun mielestä minkäänlaista järkeä, että joku toimii toisen "tyhjennysastiana". Toinen vaihtoehto on sitten tukahduttaa omat haluni tosta samasta kirkon meihin iskostamasta "uskollisuuden" velvoitteesta, eli tilanne on sama kuin ensimmäisessä vaihtoehdossa, kärsivä osapuoli vaan vaihtuu. Kolmas olis, ja on, sitten toteuttaa omia halujaan muualla. Mun mielestä siinä ei ole häviäjiä mikäli suhde on tasa-arvoinen. Parisuhteen kumpikin osapuoli saa mitä haluaa, joutumatta tinkimään "omasta tontistaan".
Neljäs vaihtoehto olis sitten lopettaa parisuhde ja hankkiutua joko pelkästään irtosuhteisiin tai parisuhteeseen jonkun sellaisen kanssa jonka kanssa joko seksi pelaa, tai on hyvä näyttelijä ja haluaa miellyttää. Mun mielestä siinäkään ei ole mitään järkeä kun parisuhde kuitenkin muuten toimii sekä henkisesti, että taloudellisesti hyvin?
Rakastaa voi ilman seksiäkin, ja seksiä voi olla ilman rakkauttakin, intohimo ei ole sama kuin rakkaus. Ja täytyy sanoa, eten koskaan ole tavannut noita "väljäpilluja" tai ollut tyytymätön naisen kanssa harrastamaani seksiin kunhan partneri vain on hommassa "mukana". En oikein edes ymmärrä mistä siinä on kyse, koska itselleni seksiin liittyy niemenomaan intohimo ja toisen tarpeiden tyydytys, se ei ole mikään pelkkä tekninen suoritus. Muutenhan riittäis pelkkä masturbointi.
Jos jostain syystä en itse parisuhteessa pystyis tai haluais fyysistä kontaktia puolisooni hänen mielestään riittävästi, soisin hänelle aivan saman toimintamallin. Parisuhteen tilannetta se vain parantaa, ja jättää yhden vaarallisen aseen siitä pois; toisen hallitsemisen ja henkisen alistamisen pihtaamalla.
mies45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anteeksi annoin mutta luottamus meni. Joka kerta kun lähtee viihteelle eikä tule heti sovittuna aikana takaisin mietin missä on ja kenen kanssa. Mulla pisti silmään tuossa tekstissäs et miehes haluaa koeajan yms., ihan kuin hän haluaisi että jätät hänet tai ei uskalla itse lähteä vaikka haluaisi. Ja tuolla että pelkää satuttavansa eikä voi kännissä kontrolloida, mielestäni ilmoittaa jo että pystyy pettämään uudelleen. Tietysti en tunne miestäsi, mutta kuulostaa siltä että vaikka rakastaakin sinua niin haluaa myös vapauden tehdä muutakin mutta ei itse uskalla tehdä ratkaisua sen eteen. Ja turhan sun on itseäsi ja työttömäksi jäämistä ja huonoa oloa syyttää miehen pettämisestä.
Ei sellaista ole olemassakaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virheitä teemme kaikki ja miehesi on luottamuksen menettänyt ja sen takaisinsaaminen kysyy vaivaa ja aikaa (joka on aivan oikein). Mutta anna anteeksi jos miehesi katuu tekoaan. Luottamus palautuu aikanaan, sen tulet huomaamaan. Ei miehesi tarvi muuta rangaistusta kuin sen mitä luottamuksenmenetys tuo tullessaan. Ja lisäksi hän itse rankaisee itseään ajatuksissaan. Ei sellaisten ajatusten kanssa ole hyvä olla jos katuu oikeasti. Voimia molemmille!
Nyt hän haluaa kuukauden koeajan, jolloin saamme molemmat miettiä haluammeko jatkaa ja aloittaa ns puhtaalta pöydältä. Ennen kaikkea voiko hän elää asian kanssa, koska ei kuulema pysty katsomaan peiliin inhoamatta itseään? Nyt pelkään, että teenpä mitä tahansa, hän ei jää luokeseni. Tämän kuukauden aikana on tarkoitus ”siivota haamut” kaapeista ja pohdiskella. Molemmat saavat mennä ja tulla niinkuin haluavat vaikka saman katon alla ollaankin. Eilisessä keskustelussa hän kertoi myös , että pelkää ennen kaikkea sitä ettei voi kontrolloida itseään humalassa ja pelkää satuttavansa minua lisää (”En tiedä mikä minun on, olen niin sekaisin, että hömöilen enkä voi luvata mitään”). Onko kenelläkään samaa kohtaloa kokeneella mitään neuva kuinka voisin saada edes ripauksen luottoa ja toivoa.
Siis mies haluaa susta eroon, muttei hänessä ole munaa sanoa sitä ääneen.
Ei ole toivoa tuossa suhteessa. Ei. Äijäsi oikein kerjää, että annat hyväksynnän tehdä mitä lystää, että voi sitten tarvittaessa muita kokeiltuaaan sanoa, että mehän sovittiin näin!
Ja nimenomaan haluaa pitää takaportin auki, jos naisseikkailut ei otakaan tuulta alleen, niin ainahan on hätävara olemassa, sinä.
Miehesi tekee koko ajan eroa sinuun. joko tietoisesti tai tiedostamatta, mutta peli on tuollaisten tietojen ja keskustelujen valossa menetetty. Olen niin pahoillani, mutta en voi sanoa muuta kuin:
Älä hyvä nainen ala tuohon. Erotkaa.
Nimim. kokemusta on ihme säännöistä, luvista ja toisen syyllistämisestä ja ero tuli kuitenkin
sen miehen pitäis pyytää anteeksi, miks sill pitäis olla jotain anteeksi pyydettävää. Ketjun aloittaja sanoi, ettei heillä tuolloin mennyt "järin lujaa". Oletan, että se tarkoittaa myös fyysistä läheisyyttä. Onks se niin, että siinä parisuhteessa on toisella oikeus pihdata tota läheisyyttä vaikka maailman tappiin, kalvaa toista osapuolta ihan oman mielensä mukaan ilman, että toinen siihen saa/voi mitenkään reagoida?
t;mies45
Parisuhteeseen kuuluu AINA seksuaalisuus.
Seksi EI ole parisuhteen kantava osa. On aika paljon kokonaan seksittömiä parisuhteita jotka silti toimivat
pettäminen on kova kolaus, oli se sitten seksiä tai mitä muuta vaan. Mutta meillä jokaisella on omat moraaliset rajat, mitä tuota muilta kyselet kuinka pitäs tai ei pitäs tehdä ja elää, itsehän sinä asian ja tunteittesi kanssa olet ja painit ja silloin on ihan sun itses mietittävä mitä sulatat ja mitä et. Kyllähän sitä kaikkea voi anteeksi antaa mutta mitä voi unohtaa, se on ihan sinusta kiinni.
Oman mielipiteen voin tähän kirjoon lisätä, että melkosta tahdottomuutta miehes osoittaa ensinnäkin sillä että menee muita panemaan, kyllähän ne asiat pitäis ensin kotirintamalla saattaa johonkin pisteeseen ennenku mennään muita tökkimään. Ja toisekseen sitten se ettei voi elää sen tiedon kanssa et on sua pettänyt, se nyt on vihoviimeinen raukkamaisuuden merkki, jos on pokkaa pettää ja mun mielestä pitää kyllä sit itse kärsiä syyllisyyden ja tunnontuskat eikä kaataa niitä petetyn niskaan.
Noiden kahden asian takia minä en ainakaan koskaan voisi arvostaa noin käyttäytyvää puolisoa, eikä suhteella silloin olisi pohjaa.
N35
unohtaa jutun pikkuhiljaa. Silloin hän myös kertoo kenen kanssa oli, jos edes tunsi naisen. Katumus ainakin vaikuttaa aidolta, kun kerran tunnusti, vakkei olisi tarvinnutkaan. Lopultakin kyseessä oli vain yksi pano humalassa ja puutteessa. Sattui maukas namu kohdalle, hormonit vei ja mopo lähti hetkeksi käsistä. Anna sille anteeksi äläkä pilaa suhdettasi jatkamalla syyttelyä. Se on lopulta aika tavallista, että noin käy.
Itselle kävi niin, että puolisoni paitsi petti puolen vuoden ajan, myös rakastui siihen ja lähti sen perään. Se oli hirveä fiilis. Olin aika sekaisin pitkään. Niiden juttu kariutui kun toinen ei tahtonutkaan erota. En ottanut takaisin. Olisin ottanut jos kyse olisi ollut vain lyhyestä seksisuhteesta. Tunnepuoli on se tärkeämpi. Palkitse miehesi rehellisyys sillä, että päätät luottaa häneen tästä eteenpäin. Oma elämäsi on helpompaa, kun päätät olla vahtimatta ja epäilemättä.
Alue: Seksi
Ja ajatukset laukkaavat villinä päässä. Pystyit kuitenkin kirjoittamaan aika selkeästi. En ihan kokonaan jaksanut lukea juttua läpi. Mutta ymmärsin, että olette ihan aikuismaisella tavalla kyenneet jo purkamaan tapahtunutta. Valittelet, että et voi unohtaa - no ethän tietenkään voi noin lyhyen ajan kuluttua unohtaa.
Edessänne on pitkä prosessi ja paljon pohdittavaa. Tulet kyseenalaistamaan miehesi luottamuksen vielä moneen kertaan ja mies ihmettelee, että vieläkö sinä jaksat. Miehen pitää vain jaksaa odottaa, että annat anteeksi. Ja jossain vaiheessa sinun pitääkin antaa anteeksi.
Kun mieheni loukkasi ja petti minua eräällä toisella tavalla, luin jostakin, että luottamuksen takaisin saamiseen voi mennä aikaa peräti pari vuotta. Minulla ei ole seksuaalisesta uskottomuudesta kokemusta, mutta luottamus meni kuitenkin pahasti muulla tavalla. Nyt parin vuoden jälkeen tilanne on korjaantunut.
Voimia sulle.