Lue keskustelun säännöt.
Hanki lapsi/lapsia niin ihan varmasti katoaa kaverit!
Kommentit (14)
2 ekaa tehty nuorempana ja silloin teki moni kaverikin. Kaverit pysyi ja nähtiin lastenkin takia usein. Nyt en tiedä mitä sitten käy kun saan vauvan? Jää nähtäväksi. Sen tiedän että ystävät pysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutamien (lapsettomien)ystävien kanssa ollaan vaan lehennytty lapsemme syntymän jälkeen.
Ainoastaan yhden ystäväni kanssa meni lapsen takia välit täysin poikki ja tämäkin vain siksi että ystäväni loukkaantui, koska he ovat yrittäneet saada jo kaksi vuotta lasta ja meille lapsi syntyi täysin vahigossa.
muutamasta kaverista ei oo kuulunu enää mitään.
Mutta olen saanut kyllä roppakaupalla uusia kavereita vauvapiiristä, muskarista ja vauvatanssista ja perhekerhosta, että olen kyllä ihan tyytyväinen :)
myötä olen saanut uusiakin. vaikka ei ihan päntiönään tavata niin silti juttu luistaa kuten ennenkin. Viimeksi viikonloppuna näin vanhoja työkavereita 1,5v tauon jälkeen ja hauskaa oli!
on syventänyt monia kaverisuhteita. Johtunee siitä, että monet kavereistakin ovat saaneet lapsen samoihin aikoihin (n. 35 v iässä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen kaveriporukan eka joka sai lapsen ja kerran olen nähnyt heistä kaksi, kun tulivat vauvaa katsomaan.. yksi sanoi tulevansa mutta ei ole vieläkään tullut ja vauva on kohta 3 kk.. olen kysynyt että milloin nähtäis yms mutta ei näköjään enää kiinnosta.. hän viettää yliopistosinkkuelämää joten ehkä se sitten siitä ystävästä.. pidin meitä nimittöin ihan hyvinäkin ystävinä.. onneksi minulla on ollut jo ennen lapsen saantia pari perheellistä kaveria ja nämä ovat edelleenkin ystäviäni ja olen heitä tavannut vaikka meillä onkin eri-ikäiset lapset.. kyllä muakin harmittaa!
te, joilta kaverit olette kaikonneet, pystyttekö näkemään kavereitanne ilman lapsia? Osallistutteko koskaan illanviettoihin tai lähdettekö vaikkapa baariin niin, että vaikka mies hoitaa lapsia? Ja ennen kaikkea: osaatteko puhua muusta kuin lapsistanne?
Ei voi olettaa, että lapsettomat kaverit muuttuvat teidän takianne. Voiko olla niin, että vanhat kaverit jatkavat elämäänsä kuten ennenkin, mutta te ette halua enää tehdä samoja juttuja?
Itse olen jo yli 30 ja lapsettomatkaan kaverit pääsevät töiden ym takia harvoin extemporee mihinkään. En siis ole tippunut porukasta ainakaan pikaisen lapsivahtiongelman takia. Ja ainahan mies voi hoitaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaveriasi ei oikeasti kiinnosta vauva? Voisitko tavata häntä ilman vauvaa tai nähdä jossain kaupungilla, ettei kaverisi tarvitsisi "raahautua" teille asti? Tyhmä tyyppi tietysti, mutta ilmeisesti aika nuori vielä ja ihan eri elämäntilanteessa...
yksi sanoi tulevansa mutta ei ole vieläkään tullut ja vauva on kohta 3 kk.. olen kysynyt että milloin nähtäis yms mutta ei näköjään enää kiinnosta.. hän viettää yliopistosinkkuelämää joten ehkä se sitten siitä ystävästä..
Eipä munkaan luokse kaverit eksy vahingossakaan, saatikka pyytämällä. Mun pitäis mennä aina niille... Ja tietty vauvan kanssa, kun ei mulla ole ketään hoitajaakaan sille. Tän näki jo raskausaikana; mulla oli liikkumakielto ja silti ainut paikka kavereitten mielestä tapaamisille ois ollu kaupungin keskustan baarit ja kahvilat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle oli ihan selvää, että lapsettomat kaverit tulevat kohtelemaan minua samoin kuin minä olen kohdellut lapsen saaneita kavereitani. Välit ovat siis etääntyneet, koska minusta on tuntunut, että lapsen saanut nainen vaan uppoaa siihen äitiyteen, ja näkee kavereitaankin vain lapsen kanssa, jolloin normaalista, keskittyneestä keskustelusta ei tule mitään. Ja silloin kun lapsi on suloisimmillaan, hän jököttää äitinsä sylissä eikä puhettakaan että häntä sais paijailla, ja sitten kun lapsi haluais ottaa kovasti kontaktia, on hän minun näkökulmastani ollut jo rasittava kakara, jota haluan nähdä mahdollisimman vähän.
Mä siis pidin realistisena vaihtoehtona, ettei meille tule enää vanhat kaverit käymään eikä kutsu mihinkään. Eihän se kiva ajatus ollut, mut niin siinä kävikin. Onneksi olin jo raskausaikana tutustunut uusiin ihmisiin netin, perhekahvilan ja neuvolan kautta, ja ekan vuoden tärkein päämäärä olikin hankkia uusia kavereita samassa elämäntilanteessa. Eka vuosi oli kyllä vähän yksinäinen ja vaikea, mut sit helpotti koska perhekahvilan ja vauvaryhmän vetjänä tutustuin nopeasti uusiin ihmisiin ja aloin saada tuttuja ja heistä edelleen kavereita ja ystäviäkin. Edelleen näen joitakin vanhojakin kavereita muutaman kerran vuodessa, mut on käytännön syistä pakko ottaa lapsi aina mukaan, joten ymmärrän hyvin että heitä häiritsee pälättävän taaperon seura, kun ovat tottuneet jutteluun ilman häiriöitä.
te, joilta kaverit olette kaikonneet, pystyttekö näkemään kavereitanne ilman lapsia?
Pystyisin jos joku vain haluaisi nähdä.
Osallistutteko koskaan illanviettoihin tai lähdettekö vaikkapa baariin niin, että vaikka mies hoitaa lapsia?
Osallistuisin ja lähtisin jos edes joku joskus pyytäisi jonnekin, ikinä ei myöskään seura kelpaa jos sitä tarjoan.
Ja ennen kaikkea: osaatteko puhua muusta kuin lapsistanne?
Osaan puhua, tulisin hulluksi jos pitäisi kokoajan samasta aiheesta (= lapsista) jankata päivästä toiseen.
Ei voi olettaa, että lapsettomat kaverit muuttuvat teidän takianne. Voiko olla niin, että vanhat kaverit jatkavat elämäänsä kuten ennenkin, mutta te ette halua enää tehdä samoja juttuja?
En oletakaan, että muuttuvat ja haluaisin tehdä edes joskus samoja asioita kuin ennen, mutta eipä kelpaa enää joukkoon äitiyden takia.
[/]Itse olen jo yli 30 ja lapsettomatkaan kaverit pääsevät töiden ym takia harvoin extemporee mihinkään. En siis ole tippunut porukasta ainakaan pikaisen lapsivahtiongelman takia. Ja ainahan mies voi hoitaa!
Joo, täälläkin mies hoitaisi, mutta kun eipä ole tarvetta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näin käynyt...
Jos kaverit katoaa, niin ovatkohan ees olleet oikeita kavereita?
Se oli joillekkin vaan niiin vaikee tajuta ettei aina voi noin vaan jonnekkin lahtee extemporee tai sitten alettiin jotain puhelimessa uliseen kun ilmoitan etten saa lapsenvahtia tmv. :)
suurinosa heista on vielakin ulkona kaikesta....varmaan johtuu siitakin ettei heilla vielakaan ole omia lapsia.
mutta enpa montaakaan noista ole jaanyt kaipaamaan rehellisesti sanottuna.
että kun hyvä ystävä sai lapsen (ainokainen), niin elämä lähti pyörimään vain ja ainoastaan hänen ympärillään. No, ymmärrettävää sikäli...mutta edelleen vaikka lapsi pian 2v. mihinkään muuhun ei jää aikaa ja jos ollaan puhelinyhteydessä, niin se on pelkkää heidän lapsestaan juttelua; kuinka kiirettä on, kuinka on sairastellut, mitä vaatetta on, mitä ulkona tekekevät, kuinka isä tekee lapsen kanssa sitä ja tätä, kuinka he syövät, mitä syövät, milloin syövät ja kuinka monta kertaa maitomuki kaatui pöydälle....siis aivan loputtomiin.Mielellään tapaisin, mutta siihen ei ole aikaa ja justiin sillä hetkellä lapsella on jotain, ihan mitä tahansa vaikkapa välipalan syönti jonka jälkeen ei voi tehdä mitään.
Terv. Tympääntynyt 2 lapsen äiti.