Sunnuntai on viikon tylsin päivä. Mitä te teette sunnuntaisin?

Aamulla juteltiin miehen kanssa sängyssä ennen ylösnousua, kun sunnuntai on meille ainoa yhteinen vapaapäivä ja siten ainoa rauhallinen hetki jutella. Sen jälkeen tein reilun tunnin lenkin ja kävin kylvyssä. Sitten laitoin ruokaa ja ruoan kypsyessä luin lehteä. Syönnin jälkeen järjesteltiin yhdessä miehen työhuonetta, jossa on miehen firman muuton jäljiltä paljon roinaa. Pienen levon jälkeen käytiin anopilla, jossa paljastui, että dementikon tila oli edennyt uuteen vaiheeseen ja edessä oli pissapyykin pesu. Peittoa myöten kaikki märkänä. Joten ilta kuluukin rattoisasti pyykkihuollon parissa.



Jossakin välissä vielä organisoin kahden seuraavan viikon palkkatyöt ja pidimme yhteyttä opiskelevaan tyttäreen, jolla on ongelmia rahankäytön hallinnassa. Että sellasta.

Olen leiponut sämpylöitä ja kakun, sekä tehnyt ison satsin ruokaa alkuviikoksi valmiiksi. Lisäksi olen pessyt 4 koneellista pyykkiä ja laitoin juuri lapsille päiväkotivaatteet valmiiksi. Sitten ulkoilimme koko perhe ja lapset kävivät kylvyssä.



Siinä se päivä sitten menikin. Huomenna töihin.

mutta kun koko viikonloppu menee setviessä niitä asioita jotka viikolla on jäänyt tekemättä.

mä ryyppään! siitä tulee ihan kiva olo ja helpottaa maanatain tuskaa. nyt vain 6 lonkkua takana..

Laitetaan pääsääntöisesti koko henkilökunta vapaalle. Ollaan oman perheen kesken vaan kotosalla.



Uidaan, pelaillaan lautapelejä, kokkaillaan, leivotaan, katsellaan leffoja. Vietetään vaan aikaa yhdessä.

Viikon ehdottomasti mukavin päivä. Ainoa aamu jolloin ei tarvi laittaa edes herätyskelloa soimaan.

Kymmenen vuotta sitten tapasin baarissa miehen, jolta opin yhden tärkeän asian: varaa sunnuntai itsellesi.



Minulle tämä tarkoittaa, että teen sunnuntaina vain ja ainoastaan sitä, mikä sillä hetkellä tuntuu parhaalta. En sitoudu sunnuntaisuunnitelmiin (vaikka itsekseni suunnittelenkin) vaan katson aamulla, miltä tuntuu. Tänään parhaalta tuntui ulkoilu syksyisessä metsässä, hyvä ruoka ja illalla kirja teekupin kera.



Tällainen kirkosta eronnut agnostikko kuten minä tunnustaa mielellään, että seitsemännen päivän pyhittäminen levolle oli joltakulta aikoinaan mainio keksintö.

täysin omasta asenteesta kiinni se miten päivänsä käyttää. Olen lähes aina lauantait töissä, joten sunnuntait ovat mulle erityisen tärkeitä, touhuan ja lepäilen, mutten todellakaan ruikuta.

4,5 tuntia. Sitten ruoka ja seurustelua kaverin kanssa. Sitten saunaan ja nyt istun tässä.

-heräsin seiskalta lukemaan tenttiin

-loppuperhe (4hlö) heräili ysiltä, sitten hidasta Hesarin lukua ja aamiaisen syömistä

-kirppikselle

-satamaan kävelylle ja veneitä katselemaan

-lapsille leffat vuokraamosta

-piiiitkä sunnuntaipäivällinen viineineen (mun isä oli myös paikalla)

-löhöilyä (ja tenttiin lukemista)

-tanssii tähtien kanssa

-lapset nukkumaan, nyt mies lukee ja mä surffailen sen kainalossa tässä sohvalla

seurakunta yleensä tarjoaa jotain. =)



Tänään ei käyty aamulla jumalanpalveluksessa, mutta illalla olin Tuomas-messussa.



Ollaan rennosti, tavataan kavereita ja perhettä. Ulkoillaan. Touhutaan.



Ei meillä siltu sunnuntaita täysin lepopäiväksi yleensä tule pyhitettyä, vaan usein on jotain tekemistäkin. Illalla viimeistään pitää alkaa orientoitua työviikkoon.