Kamala, vaativa 6-v lapsi
Apua,
Onko muita samassa tilanteessa? 6v tyttö on mennyt ihan mahdottomaksi. Kiukuttelee äidille heti eskarista haettaessa ja sitä riemua sitten riittääkin lähes koko illan. Hermot menee, on ilmeisen kiltisti koko eskaripäivän, mutta kotona katto repeää.
Kavereiden kanssa saa riidan aikaan pienimmästäkin syystä ja on äidin helmoissa liiian paljon. Yksin ei uskalla olla omalla pihalla eikä halua hakea kavereita ulos. Mikään ehdottomani toiminta ei kelpaa.
Mikä neuvoksi? Mikä avuksi? Minulla alkaa olla takki tyhjä ja miehestäkään ei juuri mitään hyötyä ole. On aina lapsim ja jostain syystä kiukuttelee vain äidille...
Kommentit (10)
Monesti eskarilaiset eivät enää edes pahemmin lepäile päivän aikana. 6-vuotias tarvitsee vielä noin 11-12 tuntia unta vuorokaudessa. Meillä eskarilainen nukkuu noin 19.45-07.15 joka yö.
Vaikka päällisin puolin eskaripäivä sujuisi hyvin, voi lapsi silti jännittää pitkin päivää ja väsy + jännitys purkautuvat kotona, missä saa olla oma itsensä. Rähinä päälle ja huomio on taattu. Varmasti muuten jännittää eskarissa, jos on vielä arka esim. ulkoilemaan keskenään tai hakemaan kavereita, sillä eskarissa pitää jo uskaltaa päiväkotia enemmän ja olla astetta reippaampi. Ei silti hätää, antakaa lapselle tilaa olla lapsi ja jutelkaa tunteista. Kannattaa myös jutella eskarin väen kanssa (uudestaan) ja kertoa, että lapsi tosiaan jännittää erilaisia tilanteita.
Kotona paljon syliä ja koittakaa olla armeliaita, eli jokaisesta lapsen ärtymyksestä ei tarvitse aikuisten vääntää naamaa mutruun ja korottaa ääntä. Lapsen riekuntaan voi vastata halilla, kainaloon nappaamisella ja sanoa, että "olet tosi kiva".
tyttöä ja sanoo aina, että 2,4,6 ja 8veenä kauheat uhmikset ja siitä eteenpäin sittn murkkua.
onnea meille äideille.
itselläkin usein ollut nyt takki tyhjä 6v tytön kanssa, aamupäivät ja päivät muutoinkin menee kivasti, mutta illat melko mahdottomia, ihan kuin ei mahtaisi edes käytökselleen mitään..vaikka luulisi jo 6v pystyvän olemaan "ihmisiksi". Sängystä huudellaan suukkojen ja hyvänyön toivotusten jälkeen, milloin on nälkä, milloin olisi sittenkin tahtonut suihkuun, milloin mitäkin.
Olimme juuri tallinnan risteilyllä ja eniten rasittavaa oli 6v:n käytös, aikuisten komentelua mihin päin autolla pitäisi ajaa, mihin pitäisi kävellä.. pysähtyähän ei saa, vaan mennä hänen mielen mukaan.
Ok, kuullostaa jo siltä että olen vaan laiska äiti joka ei jaksaisi koko ajan mennä kullanmurun pillin mukaan :D
Tiuskiiko muiden 6v tytöt? Onko mustasukkaisuutta? Meillä välillä kielenkäyttö tosi ärsyttävää kuunnella, näsäviisasta ym.
Onko tää 6v ikä sitä, että lapsi hakee paikkaansa, kun ei ole ihan pikkulapsi muttei ihan koululainen "iso"-kaan.
"Eskarimurkkuja", eikö teillä eskarintädit ole vanh.illassa valaisseet asiaa?
Eli siis aivan normaalia, kyllä melkein kaikilla lapsilla huomaa jonkinlaista tasapainottomuutta juuri tuossa 6-vuotiaana.
Menee yleensä ohi sopivasti koulun alkuun.
Lisäksi kun on tsempannut eskarissa koko päivän niin kotona kaikki tulee turvallisen aikuisen (äiti) läsnäollessa ulos.
Koita kestää ap!! meillä ollut ihan samaa!
Koitan eskarin jälkeen antaa välipalaa sekä lepohetken lapselle (esim. lukee, kuuntelee satukasettia, aikuinen lukee kirjan, piirtää tms rauhallista tekemisttä). Jutellaan päivästä ja ollaan rauhallisesti yhdessä.
Meidänkin lapsi halusi tuossa vaiheessa kavereita mutta ei uskaltanut hakea itse tai mennä muille. Haettiin sitten yhdessä kavereita meille leikkimään.
Pidä huolta omasta jaksamisesta, nuku riittävästi ja pidä huoli että saat omaa aikaa esim. ilta viikossa isä hoitaa lasta ja teet jotain mukavaa itseksesi. Tämäkin on vaihe ja menee aikanaan ohi!
Olimme juuri tallinnan risteilyllä ja eniten rasittavaa oli 6v:n käytös, aikuisten komentelua mihin päin autolla pitäisi ajaa, mihin pitäisi kävellä.. pysähtyähän ei saa, vaan mennä hänen mielen mukaan.
Ok, kuullostaa jo siltä että olen vaan laiska äiti joka ei jaksaisi koko ajan mennä kullanmurun pillin mukaan :D
Tsiisus, suurimman luokan laiskuutta tuo kyllä on, mutta syynä on se, ettet jaksa olla rajoja vetävä aikuinen! Ei sen kullanmurun pillin mukaan ole tarkoitus tanssia, vaan sinä päätät mitä tehdään ja miten. Sen jälkeen voi sitten huomioida lasta hänelle sopivalla tavalla. Kukaan lapsi ei hyödy siitä, että saa määrätä tuolla tavalla. :O
Toivottavasti oli trolli. Jos ei, niin sääliksi käy lasta.
Olimme juuri tallinnan risteilyllä ja eniten rasittavaa oli 6v:n käytös, aikuisten komentelua mihin päin autolla pitäisi ajaa, mihin pitäisi kävellä.. pysähtyähän ei saa, vaan mennä hänen mielen mukaan. Ok, kuullostaa jo siltä että olen vaan laiska äiti joka ei jaksaisi koko ajan mennä kullanmurun pillin mukaan :D
Tsiisus, suurimman luokan laiskuutta tuo kyllä on, mutta syynä on se, ettet jaksa olla rajoja vetävä aikuinen! Ei sen kullanmurun pillin mukaan ole tarkoitus tanssia, vaan sinä päätät mitä tehdään ja miten. Sen jälkeen voi sitten huomioida lasta hänelle sopivalla tavalla. Kukaan lapsi ei hyödy siitä, että saa määrätä tuolla tavalla. :O Toivottavasti oli trolli. Jos ei, niin sääliksi käy lasta.
Hei, missä vaiheessa äiti on sanonut ettei vedä rajoja? Hän sanoi, että KUULOSTAA siltä, että hän on laiska äiti.
Kuule ihan omakohtaisella kokemuksella voin sanoa kuusivuotiaan rajoja vetävänä äitinä, että uhmaa se ei helpota, vaikka rajoja vedetään, eikä käytöstä paranna. Mutta on välttämätöntä tietenkin. Meillä on tiukat taistelut välillä, en minäkään jaksaisi sitä käydä, enkä todellakaan koe olevani huono äiti, joka ei vedä lapselleen rajoja siksi että lapseni noin käyttäytyy. Normaalia uhmaa, rankkaa...Meillä on aivan samanlaista ja aina on rajat ollut ja rajat vedetty, vaikka joku ulkopuolinen saattaisi käytöksen perusteella aina välillä tietyissä tilanteissa muuta kuvitella.
helpottavaa kuulla, että ei vain meillä tuollaista. Meidän 6 v jotenkin niin rankassa vaiheessa.... Ei usko mitään mitä sille sanoo. Tänään esim oltiin menossa puistoon. Kävelymatka olisi ollut sellainen vartti. Melkein koko matkan lapsi (joka juuri siihen puistoon toivoi pääsevänsä) vänisi kuinka ei halua kävellä. Ei auta vaikka mitä sanoo ja selittää jatkaa ja jatkaa ja jatkaa vain... Ja sitten käy huitomaan jos ottaa kädestä kiinni tai tönimään pikkusisarusta kumoon sen takia kun itse ei halua kävellä. Voisiko joku snaoa että mitä tollasessa tilanteessa pitäisi sitten tehdä kun millään ei anna periksi tai usko mitä sanottu. Ei siis vain tämän päiväinen kyseessä vaan muutenkin... Omat voimavarat ehtyy ja tulee niin paska äiti olo, kun lapseen ei saa mitään kuria ja hermot meinaa niin mennä. :(
kadun omianikin joka pvä...