Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olin lapseton , kun ojensin ystäväni lapsen käytöstä.
10.10.2010 |
Lapsi ei kuunnellut äitiään. Olin jo monta kertaa käynyt heillä kylässä ja ongelmat vain näyttivät pahenevan, kun lapsi kasvoi. Puolustin lasta, kun äiti puhui hänelle ilkeästi, itsetuntoa latistaen, normaalilla, mutta hieman nalkuttavalla äänellä.
Sanoin äidille, että lapsi ei ole paha, kun tekee kiellettyjä asioita, vaan tarvitsee aikuisen asettamat rajat, mutta myös rakkauden. Äiti oli mielestään juurikin asettanut rajoja. Sanoin, että rajat eivät taida kuitenkaan olla selvät ja lapselle muodostuu nyt huono kuva itsestään ihmisenä.
Autoin ystävääni kotitöissä, koska hänellä oli univelasta johtuvaa väsymystä. Yritin huomioida lasta aina kun kyläilin. Äiti oli sanonut hänelle pahasti ja lapsi alkoi riehumaan entistä voimakkaammin. Sain tarpeekseni ja maalailin jo mielessäni kauhukuvia, että miten lapsi kasvaa tuota menoa aivan pitelemättömäksi kauhukakaraksi.
En ajatellut sen enempää, kun otin lasta kädestä kiinni estäen häntä rikkomasta kotiaan tavaroilla, joita hän oli viskellyt. Lapsi oli ihan hämmästyneen näköinen, varsinkin kun huusin hänelle, että "Lopeta viskely ja kuuntele minua!" ja sitten toruinkin häntä käytöksestä, mutta kerroin samalla, ettei hän ole paha lapsi ja että hänen äitinsä ei tarkoittanut sitä.
Äiti oli hieman pelästyneen näköinen, kun korotin ääntäni hänen lapselleen ja pidin kiinni lapsesta. Sitten äidille tuli kyynel silmään, kun kerroin lapselle, että hän on hyvä. Lapsi lopetti riehumisen ja sain sanani kuuluville. Sovin lapsen kanssa, että otan hänet syliini aina, jos ei muu auta, mutta häntä ei saisi kutsua pahaksi, kun hän osaa varmasti käyttäytyä paremminkin. Kehuin häntä taas hyväksi.
Siitä asti tämä lapsi on käyttäytynyt ihan pienestä kehoituksestakin hyvin seurassani ja jopa ollut iloinen, kun olen puuhannut hänen kanssaan, vienyt hänet joskus ostamaan lelun ym. Lapsen äiti haki pian tämän jälkeen ammattiapua, koska ymmärsi, että on ollut liian neuvoton lapsensa kanssa. Hän oli varonut huutamasta ja tehnyt samalla puhuen pahemmin.
Tämä lapsi sai pian pikkusisaruksia ja minäkin sain esikoiseni ja pian jo toisenkin lapsen. En ole muuttunut mitenkään sitten lapsettoman ajan. Kasvatan omat lapsenikin samalla tavalla.
Lapsilla täytyy olla kuri, jotta he oppivat kunnioittamaan sääntöjä ja hyviä tapoja ja jotta vältytään myöhemmiltä ikävyyksiltä. En ole aivan viilipytty, kun huomaan huonon käytöksen. Kerron olevani vihainen, jos olen sitä. Pyydän anteeksi, jos tulen huutaneeksi. Hallitsen mielestäni itseni riittävän hyvin ts en huutaessanikaan koskaan hauku tai vähättele lasta.
Tämä oli ainut kerta, kun olen huutanut vieraalle lapselle. Omilleni huudan aina joskus. Minulla on temperamenttia, myönnän, mutta selvitän asiat kyllä ja lapseni tuntevat kasvatustyylini ja ovat tyytyväisiä.
Päiväkodista ja koulusta olen saanut hyvää palautetta, että lapseni esim keskittyvät oppimistilanteisiin eivätkä häiriköi.
Kommentit (13)
näin minäkin teen, kauhea äiti jonkun mielestä kun komennan ja annan perttymyksiä. Lapseni harrastuksessa jäin monttu auki katsomaan miten noin 10- vuotis lapsi pompotti äitiään pukuhuoneessa. Äidin tuomat collegehousut ei miellyttäneet joten lapsi sai lähteä ilman housuja kotiin kävelemään. Jumppapuvussa siis... illalla oli ehkä 5 astetta mittarissa. ja siis eivät menneet autolla eikä julkisilla vaan kävellen vajaan kilometrin. Missä kuri ja auktoriteetti? Ei uskalleta sanoa vastaan, ei kasvattaa, ei komentaa, tuottaa pettymystä, näyttää rajoja...
yksittäistapaukset takapuoleenne ja antakaa ihmisten tehdä asioita myös väärin. Niinhän tekin teette vaikka ette niistä täällä kerrokaan. Muistakaa, kukaan ei ole täydellinen, et edes sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi sille lapselle piti huutaa?
En yleesäkään ymmärrä huutamista, mitä siitä on hyötyä. Kyllä tiukka äänen paino ja lapsen pois ottaminen kielletystä toimesta riittää.
Aivan turha niitä äänijänteitä venytellä ja siinä vaan oppii lapsikin huutamaan. Ihan yhtä tarpeetonta kuin luunapit tai tukistuksetkin.
Meillä on lapsilla rajat, eivätkä hypi silmille. Osaavat käyttäytyä jne. ja koskaan ei täällä ole tarvinnut huutaa. Eikä huuda lapsetkaan ja on siis jo teini-iässä vanhin ja koulussa kaksi seuraavaakin. Varmasti meilläkin tehdään vanhempina virheitä, emme ole täydellisiä.
Lähinnä vaan pisti silmään tuo kirjoituksestasi paistava kuvitelma omasta erityisen hienosta kasvatus kyvystäsi.
Niin että ap, kannattaisi niitä omiakin toimintatapoja tutkiskella kriittisesti.
Ja ei en puolusta rajattomuutta, jota ihmeen paljon nykyään näkee. Osa vanhemmista täysin kyvyttömiä kasvattajina, halutaan olla "kivoja" eikä lapsille uskalleta tuottaa minkäänlaisia petymyksia. Ongelmat vaan sitten kasvaa lapsien vanhetessa ja jossain vaiheessa ne pettymykset sitten kuitenkin on kohdattava. Siinä on sitten muut ihmiset ihmeissään näiden pikku prinssien ja prinsessojen kanssa, kun yhteiskunnan sääntöjen mukaan eläminen on niin vaikeaa ellei mahdotonta.
ihan oikein ap teit. Ei ollut kyseessä yksittäistapaus. Tunsit lapsen ja äidin hyvin. Ilmeisesti ystävyytennekin kesti tämän puuttumisen. Joskus kolahtaa omallekin kohdalle, mutta onneksi opikseen voi ottaa.
Lapsen etu on huomioitava aina. Taidat olla niin rohkea, että teet sen minkä koet oikeaksi ihan välittämättä seuraamuksista.
Sekö, että oli jo lapsettomana täydellinen kasvattaja? Ei voi mitään, mut mua kyllä ärsyttää tällainen oman kruunun kiillotus. Omat kaverini tekevät lastensa kanssa virheitä, ja minä teen virheitä. Eikä kukaan tule tuolla tavalla päsmäämään ja opettamaan, että annas kun täti täydellinen näyttää, niin lapsi kyllä kerrasta oppii!
Oman lapseni lapseton kummi yrittää kovasti kasvattaa lastani, ja mä olen usein täysin ärtynyt siitä perspektiivin puutteesta joka hänellä väistämättä on asioihin, koska lapsi ei ole hänen. Mun lapsi on herkkä ja vähän hiljainen (ja vasta kaksivuotias!), ja menee ihan lukkoon kun häntä "rohkaistaan" reippauteen tän kummitädin toimesta. Tai komennetaan. Viimeksi kummitäti ärjäisi täysin puun takaa lapselle että älä koske uuninluukkuun, POPPA! No, ei mun lapsi tiedä mikä poppa on, kun ei meillä sitä sanaa käytetä. Eikä uunin lasi ole kuuma, ja hän saa meillä kurkistella siitä sisälle. Kun lapsi meni lukkoon ja alkoi itkeä, oli kummitäti tyytyväinen; tulihan se uhmakin sieltä! Ei ihan lapanen tämäkään poika!
Jos en tykkäis tuosta tyypistä ihmisenä niin paljon, niin enpä haluais lapsen kanssa paljoa kylästellä.
jos joku pärjää lapsiensa kanssa huutamatta, mutta minä en aina pärjää. Minulla on temperamenttia ja lapsenikaan eivät ole sieltä rauhallisemmasta tai hiljaisemmasta päästä. Melutaso on kotonakin välillä niin kova, että huutamalla kaiken yli voin saada lapset välillä hiljaisemmiksi. Onneksi huutaminen ei silti satuta lapsieni psyykettä niin, että siitä olisi päästävä kokonaan eroon.
Rakastan hiljaisuutta, mutta joskus kyllä huudetaan, kun kiihdytään:)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi olla ihan suunniteltu juttu. Meillä jos 6 v alkaa kiukutella, ettei pue kun ollaan lähdössä kiireessä jonnekin niin sitten pannaan rauhassa vaatteet pussiin ja lapsi tulee pikkuhoususillaan.
Useimmiten lapsi pukee viimeistään eteisessä ihan vapaaehtoisesti. Joskus on menty ulos talvella ilman kenkiä mutta lyhyt oli sekin kiukku.
Ja ennen kuin kukaan ehtii sanoa, niin kylmä ulkoilma ei tuossa mittakaavassa aiheuta mitään terveyshaittoja tai vilustumisia, korkeintaan sukat kastuu.
että älkää olko piiloagressiivisia lapsianne kohtaan. Jos agressiivisuus on osa persoonaanne tai elämäntilannettanne, niin tuokaa se ilmi, jotta muut tietävät, että olette vihaisia tai ärsyyntyneitä tai väsyneitä tai muuta. Inhoan marttyyriutta! Inhoan mökötystä! Inhoan latistamista ja nöyryyttämistä! En siedä tavaroiden viskomista tai väkivaltaa! Siedän yhden paheen, huutamisen, kunhan se ei ole jatkuvaa ja kohdistuu asiaan ei ihmiseen! Ja kunhan halitaan ja rakastetaankin lujaa!!
Lisäksi, että olin lapsettomana ja lapsia saneena ihmisenä samanlainen. Yleensä rauhallinen, mutta ärsytettäessä myös toimin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiaa ja sehän ärsyttää joitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei housut kelpaa niin neiti sitten kävelee perse paljaana pakkasessa kotiin ja ei auta kitistä, että on kylmä.
näin minäkin teen, kauhea äiti jonkun mielestä kun komennan ja annan perttymyksiä.
Lapseni harrastuksessa jäin monttu auki katsomaan miten noin 10- vuotis lapsi pompotti äitiään pukuhuoneessa. Äidin tuomat collegehousut ei miellyttäneet joten lapsi sai lähteä ilman housuja kotiin kävelemään. Jumppapuvussa siis... illalla oli ehkä 5 astetta mittarissa. ja siis eivät menneet autolla eikä julkisilla vaan kävellen vajaan kilometrin.
Missä kuri ja auktoriteetti? Ei uskalleta sanoa vastaan, ei kasvattaa, ei komentaa, tuottaa pettymystä, näyttää rajoja...
kuin 70-luvulla autismikirjat.
Oi, kyseessä naapurin puhumaton ja autistilapsi. Minä menin ja kerran otin sen syliin ja pääsin heti lapsen sisään ja kas, lapsi alkoi puhua ja siitä tuli viisas ja terve lapsi.
Näin siis ennen kuin autismin tiedettiin olevan neurologinen sairaus.
Ps. huutaminen vahingoittaa lapsen psyykettä. Huomaat sen sitten kun lapsesi ovat murkkuja ja uskaltavat vastusta sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos tämä sinun ystäväsi inhoaa huutamista. Mitä jos sinä olet hänen mielestään huono äiti koska et osaa selvittää asioita puhumalla? Ei kuri ole sama kuin huutaminen.
Siinä olen kyllä samaa mieltä että aikuisen pitää osata olla aikuinen, asettaa rajat ja antaa rakkautta. Siinäkin olen samaa mieltä että lapselle ei saa ilkeillä tai alistaa, eikä muutenkaan käyttää henkistä väkivaltaa, lapsi ei ymmärrä sarkasmia. Mutta silti ei saa huutaa.
Alue: Aihe vapaa
näin minäkin teen, kauhea äiti jonkun mielestä kun komennan ja annan perttymyksiä.
Lapseni harrastuksessa jäin monttu auki katsomaan miten noin 10- vuotis lapsi pompotti äitiään pukuhuoneessa. Äidin tuomat collegehousut ei miellyttäneet joten lapsi sai lähteä ilman housuja kotiin kävelemään. Jumppapuvussa siis... illalla oli ehkä 5 astetta mittarissa. ja siis eivät menneet autolla eikä julkisilla vaan kävellen vajaan kilometrin.
Missä kuri ja auktoriteetti? Ei uskalleta sanoa vastaan, ei kasvattaa, ei komentaa, tuottaa pettymystä, näyttää rajoja...