Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä tästä mielipidekirjoituksesta Hesarissa?
09.10.2010 |
Huono kohtelu uuvuttaa myös sairastuneen omaiset
Mieleltään sairailla on aivan liian pitkälle menevä itsemääräämisoikeus asioihinsa. Se tuottaa omaisille suuren määrän murhetta, huolta ja jopa kauhua. Omaiset eivät jaksa lähteä taistelemaan oikeuksien leikkaamisen puolesta, koska he ovat aivan liian nääntyneitä nykytilanteen takia.
Onko syy se, ettei kukaan uskalla määrittää, milloin ihminen on mieleltään niin sairas, ettei hän saa enää päättää asioistaan?
Kun jalkaa tai sydäntä leikataan, on luonollista kysyä potilaalta tämän mielipidettä.
En kuitenkaan ymmärrä, miksi järkensä jo lähes menettäneet tai sitä perin huterasti ja oudosti käyttävät saavat yhtä lailla päättää asioistaan. Olen läheltä seurannut ja omakohtaisesti kokenut, mitä seuraa mieleltään sairaiden rajoittamattomasta itsemääräämisoikeudesta.
Alkoholistit saavat huijata ja pettää niin hoitoyksikkönsä ihmisiä kuin perheittensä jäseniä. He lupaavat, mutta eivät pidä lupaamaansa. He katoavat, he karkaavat eikä perheelle kerrota mitään, koska "asiakas" on kieltänyt tietojen antamisen.
Erilaiset luonnehäiriöiset tulevat ja menevät vapaasti sisään ja ulos sairaaloista. Tultuaan täysi-ikäisiksi he voivat päättää ettei omaisille kerrota mitään. Sairaala saattaa myös unohtaa ilmoittaa hätääntyneelle perheelle, ettei asianomainen olekaan enää sairaalassa, vaan jossain muualla.
Liian monet omaiset ovat ratkenneet avuttomaan itkuun, kun sairaala tai hoitolaitos puolustaa vain mieleltään sairaiden oikeuksia.
HS 7.10
Kommentit (6)
Minä olen aina antanut täydellisen tietojenluovutuskiellon kaikille, kenen kanssa olen ollut tekemisissä. Olen ollut 5 kertaa pakkohoidossa, koskaan en omasta halustani, koska minussa ei ole mitään vikaa. Edes puolisolleni tai lapsilleni en kerro mitään minuun liittyviä asioita.
Miksi olet ollut pakkohoidossa, jos sinussa ei ole mitään vikaa? Voiko noin käydä kenelle tahansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osuu naulankantaan ap'n pointtia. Kuinka mieleltaan sirpaleinen prosessoi kokemuksiaan ja hanen annetaan taysi paatantavalta vaikka kykya ei ole.
on varmasti itse tuohtunut omainen, tai sitten tosi yksinkertainen tyyppi, jos ei näe asian moniulottaisuutta ja vaikeutta.
Alentuneen mielenterveyden omaavallakin on oikeus päättää omista asioistaan ja siitä, kenelle niistä kerrotaan. Holhoojan asettaminen on suuri ja vaativa päätös ja prosessi, eikä esimerkiksi alkoholismi koskaan riitä syyksi siihen.
Lähtökohta on, että aikuinen ihminen on suurilta osin vastuussa itsestään ja omaisten pitäisi hyväksyä se myös sairaiden kohdalla. Ymmärtäähän sen, että se on vaikeaa kun tuntee huolta ja vastuuta omaisestaan.
Kyllä ihmisillä pitää olla oikeus tehdä itseään koskevat päätökset, vaikka ne joskus olisivat hölmöjäkin. Jos kyseessä on ihminen, joka oikeasti ei asioistaan pysty huolehtimaan, niin tokihan hänet voidaan asettaa holhottavaksi, jolloin edunvalvojalla on oikeus tietää asiakkaansa asiat.
Mitäköhän kirjoittaja sitten omaisena tekisi, jos saisi tiedot omaisensa voinnista, esim. alkoholisti ei lopeta juomista, vaikka omaiset tekisivät mitä, jos hän ei itse halua lopettaa.
Ja väittäisin, että tiedän, miltä kirjoittajasta tuntuu. Oma mielisairas isäni on kieltänyt luovuttamasta potilastietojaan omaisille, koska häntä ei mielestään vaivaa mikään. Se on hänen päätöksensä, enkä ikävä kyllä siihen voi vaikuttaa.
ja juuri 2 vastaus kertoo miksi
eli ei ns hullu tajua olevansa hullu
eli ei osaa ajatella selkesästi
tällöin yhteistyö omaisten kanssa olis just tärkeää, et voisivat auttaa sairasta ja myöskin tarkkailla häntä, viedä ajoissa hoitoon, siis ennen kuin tekee itselleen tai vielä pahempaa niin muille pahaa
kuinkahan monta murhaa olis estetty, jos olis mahdollisuus ollut viedä ihminen hoitoon ennen sitä viimeistä pimahdusta
Minä olen aina antanut täydellisen tietojenluovutuskiellon kaikille, kenen kanssa olen ollut tekemisissä. Olen ollut 5 kertaa pakkohoidossa, koskaan en omasta halustani, koska minussa ei ole mitään vikaa. Edes puolisolleni tai lapsilleni en kerro mitään minuun liittyviä asioita.