Lue keskustelun säännöt.
Minustako äiti?
09.10.2010 |
Olemme mieheni kanssa pian kolmekymppisiä. Välillä tulee mieleen, että olisiko aika saada perheenlisäystä. Mies toki haluaisi, mutta itsestäni en ole niin varma. En ole ikinä hoitanut lapsia, eikä lähipiirissäni ole kauheasti lapsiperheitä. En tiedä lasten kasvattamisesta hölkäsen pöläystä. Muutenkin lasten seurassa on jotenkin ahdistunut ja vaivaantunut olo. En osaa puhua lapsille, enkä käsitellä niitä lapsina. Koiria ja muita eläimiä olen kouluttanut hyvällä menestyksellä, mutta mites lapset sitten? Toki olemme suht. tyytyäisiä nykyiseen lapsettomuuteen, mutta joskus tulee olo, että 1-2 lasta olisi kiva.
En tiedä, että kannattaako tässä nyt vaan hypätä tuntemattomaan ja kokeilla miten käy. Inhoan huonosti kasvatettuja kersoja, johon kukaan ei saa mitään kuria. Entä jos lapsestani tulisi sellainen? Entä jos emme osaa kasvattaa lasta oikein?
Onko teillä ollut vastaavia tuntemuksia?
Kommentit (4)
Siis johdonmukaisuuden takia, mutta lasta pitää tukea, kannustaa ja rakastaa ihan erilailla tai käy huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sepä se. Osaan kyllä eläimiä kasvattaa, mutta mites ihmistä? Ihmiset kuitenkin ajattelee ja tiedostaa kaiken ihan eri tavalla kun vähemmän älykkäät eläimet. Eläimien kanssa elekieli on se ykkösjuttu, ei niinkään puhuminen. Eläimelle ei tarvitse selitellä, ja muutenkin sen kasvattaminen järkeväksi yksilöksi tuntuu olevan hempompaa.
oon kyl just samanlainen. en tykkää lapsista mutta itelle niitä on siunaantunut jo kolme. 9v,6v ja 8kk:) en tykkää muiden lapsista, omiani kyllä rakastan todella paljon. minulla ei ollut minkäälaista kokemusta lapsista ennen kuin esikoiseni syntyi. en ollut edes vaippaa vaihtanut kenellekkään ennen kuin esikoiselleni vaihdoin laitoksella. en osaa jutella lapsille ja enkä muutenkaan viihdy lapsien seurassa. kuitenkin se on eriasia kun syntyy omia lapsia, ne on maailman ihanin asia ja nytkin pukkaamassa aikamoista vauvakuumetta kehiin.
hyväksi kasvattajaksi. Kai sitä pikkuhuljaa kasvaa itsekin noiden lasten kanssa. Maalaisjärjellä meillä mennään pitkälti, välillä lyödään päätä seinään ja tehdään isojakin munauksia. Muista myös ettei kukaan lapseton ole mestari lapsen saadessaan, sitä oppii ja kehittyy lasten myötä. Ei kukaan täydellinen ole, eikä tarvi ollakaan. Rajat ja rakkautta, siinä se.