Apua,mitä teen?!! 7v varastaa ja valehtelee!!

Pikkupoikien ajatusmaailmasta kun on niiiiiiiin hankala päästä jyvälle, ainakin siltä aina tuntuu. Oma poikani lainasi (varasti) aivan täysin ajattelematta naapurin lasten potkulaudan. eivät olleet kotona niin lainasi, kun tiesi, että jos olisivat olleet kotona, olisi saanut luvan lainata. Ei sitten ajatellut niinkuin yhtään.

Hyvät on rangaistukset.

Tuntuu itsestä niin oudolta tuo päättelyketju..



"Ajattelin et otanpa tuosta" -> "jätänpä tuohon jos se poika vaikka kävelee oi" eihän tuossa ole mitään järkeä,ei meidän 7v edes tiedä missä se pallon omistaja asuu?



Eihän teidän poika varastanut kun nimenomaan lainasi (luvatta),mutta kun mun pojalla ei ollut tarkoitustakaan viedä palloa takaisin vaan jätti sen siihen vain!



Hyvä jos rangastukset on kohtuulliset. Ajattelin,että onkohan liian löysät..



ap

sanottavaa tähän? miten suhtautuisitte tälaiseen lapseen huomenna esim.??



ap

selityksistä sen verran, että voi hyvin olla että otti pallon ensin huvin vuoksi. kun sitten tajusi, ettei ehkä ollutkaan paras idea, ajatteli että jättää siihen niin että toinen löytää. ei siis välttämättä ole mitenkään pahuuttaan tms. tehnyt.



sen voin hyvin kuvitella, että kuulustelutilanne on ollut pelottava, eikä ole halunnut myöntää tekoa. tästä keskustelisinkin pojan kanssa, että on tärkeää uskalta kertoa totuus, vaikka olisi tehnyt tyhmyyksiä.



en usko että poika lainaa luvatta/varastelee tulevaisuudessa, mutta jos niin tärkeää on yhdessä hänen kanssa palauttaa esine omistajalle anteeksipyynnön kera. on sen verran noloa, että loppuu hölmöily. kokemusta on :)

Joka lapselleni on tullut vaiheita, jolloin on mennyt sekaisin oma ja toisten, totuus ja narraaminen jne.

Paljon olen puhunut ja puhunut lapsille, selittänyt ja opettanut.

Noissa tilanteissa on meillä tehonnut, kun asia on käännetty toisinpäin. Miltä omasta lapsesta tuntuisi, jos pallo unohtuisi ja joku kaveri sen veisi tai piilottaisi.

Lapsiin tehoaa aika hyvin tuollainen, ymmärtävät asian paremmin kun omalta kohdalta miettivät.

kehoita poikaasi reilusti huomenna sopimaan ja pyytämään anteeksi vielä kaverilta ajattelemattomuuttaan. Siinäkin oppii kun pitää nöyrtyä hieman ja pyytää anteeksi.



Rangaistukset ihan ok, kunhan puhutte asian selväksi varmasti

peitellystä käytöshäiriöstä (covert behavior disorder) joka on yksi sosioemotionaalisista häiriöistä, voi olla adhd:n liitännäinen. Häiriön poistamiseen on johdonmukainen rangaistustoiminta sekä perimmäisen syyn selvittäminen. Huomionhaku voi olla yksi syy, huono itsetunto, minäkuva, kiusaaminen, alemmuudentunne... Vahvistakaa pojan hyviä ominaisuuksia ja kehukaa häntä oikeista ratkaisuista.



Kleptomaniaa ei kannata pois sulkea.

että oli tosissaan jättänyt sen pallon eilen ja siis tätä selviteltiin koulussa vasta tänään ja kun sitten olivat menneet sinne mihin oli eilen pallon jättänyt niin ei se siellä enää ollut.



Paikka on sellainen missä kulkee paljon teinejä iltasella.



Lupasin opettajalle tietenkin,että korvaamme pallon omistajalle pallon.



Ja ajattelinkin,että laitan pojan viemään rahat (siis yhdessä,mutta poika toimittaa asian itse) ja pyytää anteeksi.



ap

Eikö 7v todellakaan vielä osaa sanoa selkeästi miksi? Useissa muissa asioissa poika osaa niin selvästi kertoa miksi ja minkävuoksi!



8,en usko kleptomaniaan,koska kyllä tää oli eka kerta kun tällaista tapahtui.



Yritän kyllä jatkuvasti kehua oikeista ratkaisuista,mutta onhan se tässä tapauksessa käytävä kunnolla läpi,että noin ei tehdä. Olemmekin puhuneet juuri noin,että "miltä sinusta tuntuisi jos..."



ap

Aika tyypillistä on tuossa vaiheessa, kun lapsen maailmahan avartuu aika tavalla koulun alkaessa.

Tulee paljon uusia kavereita ja koulussa on sakkia usein enempi kuin askarissa.

Tietoisuus lisääntyy maailmasta, tavaroista, rahasta ja eriarvoisuudestakin. Huomaa ehkä toisilla olevan kaikenlaista mitä itsellä ei ole.

Kaverisuhteet ovat toisenlaisia kuin pienenä pihaleikeissä, kyläillään laajemmin toisten kotona ja huomataan erilaisuutta siinäkin.

Toisissa perheissä on paljon pelejä ja videoita tai kalliita harrastustavaroita jne.



Lapsi ei ehkä osaa asioista niin puhua edes kotona. Eli siis vaikka haaveista ssada uusi jalkapallo tms. Jotenkin kovin tyyillinen tilanne tuo sinun lapsesi homma. Ehkä tunsi jollain lailla syyllisyyttä, siksi ei esim. tuonut palloa kotiin. Oli vähän hämmennyksissä itsensä kanssakin.



8 vetää aika ääripään kuviota kyllä. Joillakin lapsilla tuollaista voi olla ja voi olla kleptomaanikin joku mutta erittäin harvinaista. Kyllä mä näen tyypillisempänä vaan se , ettei vielä ole tuonikäisellä selvää ihan kaikki pelisäännöt.



Jutelkaa avoimesti ja kannustakaa lasta aina kertomaan asioitaan. kertokaa myös se että tyhmyyksistä joudutaan rankaisemaankin ei niitä voi läpi sormien katsoa. Maailmassa on sääntöjä, joita kaikkien pitää noudattaa, ei elämästä muuten mitään tulis.

Luulen, että hän teki niin ilman sen enempiä ajatuksia, vaikka tiesikin varmasti, ettei niin saa tehdä.



Uskon myös, että jostain tuo teko kertoo. (Onko lapsella paha olla, onko hän kokenut tulleensa väärinymmärretyksi tms.?) Jos minä olisin, ap, sinä, niin suhtautuisin lapseen nyt erityisen rakkaudella. Hän on saanut nyt aikamoisesti kovaa palautetta, kun asiasta tuli niin iso juttu, mikä on sinänsä kyllä ihan oikein.



Olisi hirveän tärkeää, että asiasta juteltaisiin rauhassa, syyttelemättä. Olennaista olisi minusta se, että kerrot rauhassa, miltä toisesta pojasta tuntuu, kun oma tärkeä tavara häviää. Miten se surettaa, harmittaa, kiukuttaa, tuntuu pahalta. Niin ei saa tehdä kenellekään, eikä niin saa kukaan tehdä sinulle -näitä asioita toisin itse esiin vastaavassa tilanteessa. Sitten olis tosi hyvä, jos kertoisit omat tunteesi: että olit pettynyt ja surullinen jne.



Sekin olisi varmaan hyvä sanoa, että tuo oli varastamista, mutta sinä et ole varas, etkä varmaan tullut ajatelleeksi, että se pallon ottaminen on varastamista.



Ja että rakastat häntä aina, vaikka hän mitä tekisi. Että sitä asiaa mikään mahti maailmassa ei muuta.



Tällaisia ajatuksia tuli mieleen. Rangaistuksista ajattelen, että kahden viikon rangaistus on minusta tosi pitkä. Jotenkin ajattelen, että rangaistuksen pitäisi olla välittömämpi, eikä jatkua päivä kaupalla. Mutta jos niin olette jo sopineet, niin sillä mennään sitten. Tärkeintä on, että kun asia on käsitelty, siihen ei palata, siitä ei muistuteta, vaan se on anteeksi annettu ja unohdettu! Jos asia nousee aina vaan uudelleen esiin, niin siinä lyödään lapseen helposti leimaa.

Mites sitten pitäisi tähän suhtautua?



Kirjoitin reissuvihkoon pahoittelut pojan käytöksestä ja laitoin,että "toivottavasti pojan käytös koulussa on muuten ihan ok?"



Vastauksessa luki vain: "Toivoisin,että voimme järjestää vanhempainkeskustelun,sopivia aikoja alla..."



APUA??? Onko pojallani nyt jotain isompaa hätää koulussa? Vähän pelottaa mennä maanantaina tuonne!!!



ap

ja laittaa roskikseen`?

Ja lisäksi poika vei sen siis koulua vastapäätä olevan päiväkodin roskiksille.



ap



ps. Kiinnostaisi millaisia nämä vanhempainkeskustelut ovat???

= yleistä keskustelua lapsesta ja jos on jotain spesifiä,niin sitten sitäkin. Voisin ajatella,että jos poikasi noin valehteli tästä,niin saattaa tehdä samaa myös ihan arkisesti luokassa ja välitunneilla kavereiden kanssa,tästä voi tulla iso ongelma,jos muut alkavat ajatella,että poikasi on valehtelija. Useat eka-ja tokaluokkalaiset valehtelevat "häikäilemättömästi", koska pelkäävät niin kovasti menettävänsä kasvonsa esim. open silmissä tai elelevät vielä sellaista omnipotenssivaihetta,että kuvittelevat oikeasti selviävänsä tilanteesta kiinni jäämättä. Älä turhaan hötkyile,menet avoimin mielin kouluun juttelemaan,jos ope niin toivoo. Jos aika venyy kovin pitkälle,laita reissariin viestiä,että haluaisit jutella puhelimessa open kanssa asiasta jo aikaisemmin.

Aika on siis nyt seuraavana maanantaina... siks ajattelinkin,et onkohan opella jotain akuutimpaa asiaa kun heti ma pitää mennä?



ap

Aika on siis nyt seuraavana maanantaina... siks ajattelinkin,et onkohan opella jotain akuutimpaa asiaa kun heti ma pitää mennä? ap

puolin ja toisin, sekä koululta että teillä kotona. Siellä kuulette tarkemmin, mutta en lähtis panikoimaan, kyseessä voi olla yksi typerä erhe, tai sitten niitä on muutama, ja siksi puututaan. Lapsen parasta, häntä auttaakseen, se selviää kyllä!