Uusi aloitus, porttikielto äidille arvostelun/valituksen takia...
Tein tästä aiheesta jo tänään aloituksen, mutta se meni lähinnä pohdiskeluun, että olenko todella kykenemätön hoitamaan lapsiamme kun en kertonut syytä.
Olenko minä tai me todellakin lapsellisia kun käskimme äitini tulemaan kylään seuraavaksi sitten kun ei enää arvostele.
Tässä nyt tiivistettynä oleellisimpia asioita, osa oli jo edellisessä ketjussa, kaikki vaan ei vaivautuneet lukemaan loppuun asti.
Meillä on siis nyt sellainen tilanne, että minä en pysty hoitamaan meidän isompia lapsia tai vauvaa, lääkäri on tämän kieltänyt toistaiseksi.
Olen jossain määrin vuodepotilas, pystyn kuitenkin itse syömään ja käymään suihkussa ym. toimimaan omatoimisesti tietyin rajoituksin.
Minulta siis repesi synnytyksessä kohtu pahasti ja sen takia vauva syntyi hätäsektiolla ja kohtuni jouduttiin poistamaan. Kohdunpoiston jälkeen en toipunut odotetusti ja ilmeni komplikaatioita ja jouduttiin tekemään uusi leikkaus.
Vähitellen vointini paranee ja kivut vähenee, mutta toipuminen on kaiken kaikkiaan todella hidasta. Lääkäri on sanonut, etten saa nostaa mitään maitopurkista painavampaa ja liikkua saa kivun sallimissa rajoissa ja mitään, joka aiheuttaa kipua niin ei saa tehdä.
Vauvaa voin siis jonkin verran kyllä hoitaa, mutta en voi pitää sylissä, on kyllä usein vieressäni esim. sängyllä. Myöskin isompien lasten leikkeihin pystyn osin osallistumaan, kunhan ei tarvitse nostella mitään. En siis pärjäisi päivää yksin lasten kanssa.
Ikinä en ois uskonut, että joutuisin äidilleni antamaan meille porttikiellon, mutta emme nähneet enää muuta vaihtoehtoa. Äitini mielestä minun pitäisi kivuista ja lääkärin kiellosta huolimatta hoitaa vauva sekä muut lapset ja antaa miehen käydä töissä. Olisimme voineet palkata lastenhoitajankin, mutta mies sanoi itse, että hän haluaa jäädä kotiin hoitamaan lapsia.
Äitini on siis monesti kertonut, miten hän hoiti minut ja sisarukseni, vaikka oli revennyt pahasti synnytyksessä, koska vauvan pääasiallinen hoitaja kuuluu olla äiti. Siis tuo on äitini mielipide, minä ja mieheni ollaan eri mieltä. No, paljolti tämän takia isäni on minulle vieraampi tai oli lapsuuteni, nyt aikuisena olemme lähentyneet todella paljon. Silti minua harmittaa, etten saanut kokea sitä isän läsnäoloa lapsena, kiitos äitini.
Alkuksi yritin sietää äitini puheita ja antaa niiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta lopulta tuli mitta täyteen niin minulla kuin miehelläni ja sanoimme äidilleni, että hän on tervetullut meille kylään seuraavaksi vasta sitten kun osaa olla arvostelematta. Tästä äitini ei tietenkään pitänyt ja sanoi minun käyttäytyvän lapsellisesti.
Olen/olemme saaneet kuulla myös muulta suvulta ja muutamalta ystävältänikin, että on kuulemma lapsellista antaa porttikielto, että äidilläni on kuulemma oikeus tavata lapsenlapsiaan. Joo, olen samaa mieltä, että äidilläni on oikeus tavata lapsiaan, mutta minusta/meistä meidän ei silti tarvitse kuunnella valitusta/arvostelua.
Suku arvostelee meitä ihan muutenkin, koska olemme heidän mielestään liian nuoria vanhemmiksi, tosin tuo arvostelu on onneks vähentynyt ja välitkin hieman paremmat sukulaisiin. Ei mitenkään älyttömän hyvissä väleissä vieläkään olla, mutta toimeen tullaan sillon kun tavataan.
Kommentit (49)
jolla itsellään on arvosteleva nainen äitinään. Itselläni on ja tiedän, mistä puhut.
Olet jo kokenut tarpeeksi suuren shokkihoidon kohtusi revettyä, siinä on varmasti kestämistä ilman ulkopuolisen ihmisen arvosteluakin.
Mitä tulee äitisi mahdollisuuksiin tavata lapsenlapsiaan, niin onko teille tulo oikeasti muka hänen ainoa mahdollisuutensa? Eikö esim. miehesi voisi käväistä hänen luonaan kylässä lasten kanssa?
Minusta äitisi kuulostaa epäempaattiselta ja tunteettomalta kokemasi suhteen, enkä yhtään ihmettele radikaalia ratkaisuasi. Nykytilanteeseesi nähden se on ihan ymmärrettävä reaktio.
Mitä arvosteleviin sukulaisiisi tulee, niin anna heidän kalkattaa niin kauan kuin kieli kestää suussa kokonaisena.
jolle on opetettu että mies menee missä menee ja äiti hoitaa perheen. Hän on kenties aikanaan katkeroitunut itse tähän tilanteeseen. Minua ilahduttaa suuresti oman miehesi aktiivinen isärooli. Olen pyrkinyt omalle jälkikasvullenikin vahvistamaan isän roolia. En koe että se olisi minulta mitenkään pois jos lapsilla on terve isäsuhde. Ja loistava isä heillä onkin.
Jouduin itse esikoiseni syntymän jälkeen toteamaan omalle äidilleni kun hän yritti kommentoida mieheni ja minun välejä (vähän saman laisesti kuin sinulla nyt) että nyt riittää. Sanoin että tehtäväsi on rakastaa lastamme koko sydämestäsi ja helliä ja halia ja pitää hyvänä, mutta minun ja mieheni keskinäiset suhteet eikä perheemme toimintatavat kuulu hänelle missään muussa tilanteessa kuin silloin jos hän kokee toimintamme jälkikasvulle hengenvaaralliseksi.
Tämän jälkeen hän ymmärsi tilanteen. Saatan olla onnekkaampi koska minun ei tarvinnut uhata porttikiellolla. Toisaalta hän on päässyt näkemään miten mahtava isä mieheni on.
Ehkä sinun miehesi on nuori äitisi mielestä, ja siksi hän ei luota miehesi tekemisiin?? Äitiysneuvolassakin nuoria isiä monesti "sorsitaan"... Kannusta sinä isää silloinkin kun muut ovat häntä vastaan jos kerran teilläkin on yhtä ihana ja osallistuva isä perheen päänä kuten meilläkin.
Suvusta sinun ei minusta tarvitse välittää, anna heillekin aikaa...
Hyvää jatkoa koko perheelle, olet selkeästi joutunut kokemaan todella kovia. Onneksi kuulostaa että vointisi alkaa olla selkeästi parempi.
hänellä on meille ollut porttikielto. Minä en luonnollisestikaan ole ollut mukana.
Tiedän, että äitini on lapsille tärkeä ja lapset siis isommat olivat tykänneet olla mummolla, mutta molemmilla kerroilla äitini oli puhunut myös miehelleni, kuinka hänen mielestä minun pitäisi hoitaa lapset. Tämän takia mies päätti, ettei ainakaan vähään aikaan mene äitini luo.
ap
jolla itsellään on arvosteleva nainen äitinään. Itselläni on ja tiedän, mistä puhut.
Olet jo kokenut tarpeeksi suuren shokkihoidon kohtusi revettyä, siinä on varmasti kestämistä ilman ulkopuolisen ihmisen arvosteluakin.
Mitä tulee äitisi mahdollisuuksiin tavata lapsenlapsiaan, niin onko teille tulo oikeasti muka hänen ainoa mahdollisuutensa? Eikö esim. miehesi voisi käväistä hänen luonaan kylässä lasten kanssa?Minusta äitisi kuulostaa epäempaattiselta ja tunteettomalta kokemasi suhteen, enkä yhtään ihmettele radikaalia ratkaisuasi. Nykytilanteeseesi nähden se on ihan ymmärrettävä reaktio.
Mitä arvosteleviin sukulaisiisi tulee, niin anna heidän kalkattaa niin kauan kuin kieli kestää suussa kokonaisena.
eikä siksi luota häneen. Vaikka emme me nyt minusta niin kauhean nuoria vanhempia ole, siinä mielessä kyllä, jos ajatellaan missä iässä äitini on lapsensa saanut.
Meidän neuvolan terkka on myös sellainen, joka aina jaksaa ihmetellä kun mies käy siellä vauvan kanssa. On siis vanhempi nainen ja aluksi ihmetteli miehelleni, että miksi äiti ei tullut vauvan kanssa. Minä olin tuolloin sairaalassa ja kun mies pääsääntöisesti vauvan hoitaa niin on käytännöllisempää, että hän käyttää myös neuvolassa.
ap
jolle on opetettu että mies menee missä menee ja äiti hoitaa perheen. Hän on kenties aikanaan katkeroitunut itse tähän tilanteeseen. Minua ilahduttaa suuresti oman miehesi aktiivinen isärooli. Olen pyrkinyt omalle jälkikasvullenikin vahvistamaan isän roolia. En koe että se olisi minulta mitenkään pois jos lapsilla on terve isäsuhde. Ja loistava isä heillä onkin.
Jouduin itse esikoiseni syntymän jälkeen toteamaan omalle äidilleni kun hän yritti kommentoida mieheni ja minun välejä (vähän saman laisesti kuin sinulla nyt) että nyt riittää. Sanoin että tehtäväsi on rakastaa lastamme koko sydämestäsi ja helliä ja halia ja pitää hyvänä, mutta minun ja mieheni keskinäiset suhteet eikä perheemme toimintatavat kuulu hänelle missään muussa tilanteessa kuin silloin jos hän kokee toimintamme jälkikasvulle hengenvaaralliseksi.
Tämän jälkeen hän ymmärsi tilanteen. Saatan olla onnekkaampi koska minun ei tarvinnut uhata porttikiellolla. Toisaalta hän on päässyt näkemään miten mahtava isä mieheni on.
Ehkä sinun miehesi on nuori äitisi mielestä, ja siksi hän ei luota miehesi tekemisiin?? Äitiysneuvolassakin nuoria isiä monesti "sorsitaan"... Kannusta sinä isää silloinkin kun muut ovat häntä vastaan jos kerran teilläkin on yhtä ihana ja osallistuva isä perheen päänä kuten meilläkin.
Suvusta sinun ei minusta tarvitse välittää, anna heillekin aikaa...
Hyvää jatkoa koko perheelle, olet selkeästi joutunut kokemaan todella kovia. Onneksi kuulostaa että vointisi alkaa olla selkeästi parempi.
nauttia vauva-ajasta mahdollisimman paljon, niin kuin vain pystyt. Ihanaa, että voit luottaa mieheesi. Eikö äitisi tarjonnut sinulle apuaan?
äitisi epäasiallisen puuttumisen ja arvostelun suhteen. Se on oikeutettua.
Kuitenkin myös porttikielto on todella kova raja. Siitä on vaikea enää nostaa suhdetta neutraaliksi.
Se on niin äärimmäinen, kärjistävä.
Itse antaisin porttikiellon ainoastaan esim huumeiden vaikutuksen alaisena olevan tai väkivaltaiselle ihmiselle.
Kokisitko mahdolliseksi soittaa äidillesi ja pyytää anteeksi noin äkkijyrkkää suhtautumista,sanoa että porttikielto oli ylireagointia, että hän on tervetullut kyllä tapaamaan lapsia mutta että hänen on luvattava ettei sano sanaakaan sinun terveydentilaasi koskevista järjestelyistä eikä ylitä perheenne rajaa.
Ja että jos hän kuitenkin sattuu lipsauttamaan jotain loukkaavaa, sinä menet siinä vaiheessa toiseen huoneeseen ja ovi kiinni (ymmärsin että voit kuitenkin sen verran liikkua). Tästä eleestä äitikin viimeistään ymmärtää että raja on ylitetty, ja näin tapahtuessa voi puolestaan hän tulla pyytämään anteeksi.
Näin molemmat tulisivat vastaan ja kunnioiutus säilyisi.
Miltä kuulostaa
tämä on erilaista kun aiempien lasten kanssa.
Äitini ei tarjonnut meille apua, anoppini ja isäni (vanhempani eronneet, miehen isä kuollut) ovat auttaneet isompien lasten hoidossa mm. sillon kun on vauvan neuvola ja pari kertaa on saatu pari kolme tuntia kahdenkeskistä aikaa kun anoppi tai isäni hoitanut lapsia, tuo siis heidän ehdotuksestaan.
Kun äitini oli meillä niin ei hoitanut silti lapsia pahemmin, touhusi kyllä heidän kanssaan, mutta melko vähän. Sen kyllä tiedän, ettei äitini saanut aikoinaan apua omilta vanhemmiltaan, niin ehkä historia sitten toistaa itseään.
ap
nauttia vauva-ajasta mahdollisimman paljon, niin kuin vain pystyt. Ihanaa, että voit luottaa mieheesi. Eikö äitisi tarjonnut sinulle apuaan?
ja ymmärtää, ettei hänellä ole oikeutta arvostella tyttärensä tapaa elää.
Minusta ap:n ei tarvitse perua porttikieltoa vaan ap:n äidin pitää itse kasvaa aikuiseksi jos se on mahdollista ja pyytää ap:lta anteeksi.
Meillä oli tavallaan samantapainen tilanne, tosin minä olin kyllä ihan terve synnytyksen jälkeen, mutta äitini mielestä mieheni osallistui liikaa vauvan hoitoon.
Tilanne kärjistyi ja äitini ei ollut vähään aikaan meille tervetullut. Sitten otti itse yhteyttä (soitti) ja pyysi anteeksi käytöstään.
äitisi epäasiallisen puuttumisen ja arvostelun suhteen. Se on oikeutettua.
Kuitenkin myös porttikielto on todella kova raja. Siitä on vaikea enää nostaa suhdetta neutraaliksi.
Se on niin äärimmäinen, kärjistävä.
Itse antaisin porttikiellon ainoastaan esim huumeiden vaikutuksen alaisena olevan tai väkivaltaiselle ihmiselle.Kokisitko mahdolliseksi soittaa äidillesi ja pyytää anteeksi noin äkkijyrkkää suhtautumista,sanoa että porttikielto oli ylireagointia, että hän on tervetullut kyllä tapaamaan lapsia mutta että hänen on luvattava ettei sano sanaakaan sinun terveydentilaasi koskevista järjestelyistä eikä ylitä perheenne rajaa.
Ja että jos hän kuitenkin sattuu lipsauttamaan jotain loukkaavaa, sinä menet siinä vaiheessa toiseen huoneeseen ja ovi kiinni (ymmärsin että voit kuitenkin sen verran liikkua). Tästä eleestä äitikin viimeistään ymmärtää että raja on ylitetty, ja näin tapahtuessa voi puolestaan hän tulla pyytämään anteeksi.
Näin molemmat tulisivat vastaan ja kunnioiutus säilyisi.Miltä kuulostaa
...siis tuossa äidille porttikielto-asiassa. Oikeammin olen katkaissut välini molempiin vanhempiini 1,5 vuotta sitten. Siitä alkoi henkinen parantuminen.
Uskon, että olet tehnyt täsmälleen oikean ratkaisun. Minusta porttikielto ei kuulosta yhtään ylireagoinnilta, jos on noin luonnehäiriöinen äiti. Älä anna negatiivisen kehän jatkua sinussa ja lapsissasi.
Sukulais-asiaan sanon sen verran, että itse olen tehnyt sukulaisille selväksi, että en ole vanhempieni kanssa tekemisissä mutta haluan olla suvun kanssa tekemisissä sillä ehdolla, että ratkaisuani ei arvostella tai aleta syitä kysellä. Kaikki ovat tämän hyväksyneet,toiset paremmin toiset huonommin.
Tsemppiä sinulle kovasti!!!!!! Olet ajatuksissani!
äitisi epäasiallisen puuttumisen ja arvostelun suhteen. Se on oikeutettua.
Kuitenkin myös porttikielto on todella kova raja. Siitä on vaikea enää nostaa suhdetta neutraaliksi.
Se on niin äärimmäinen, kärjistävä.
Itse antaisin porttikiellon ainoastaan esim huumeiden vaikutuksen alaisena olevan tai väkivaltaiselle ihmiselle.Kokisitko mahdolliseksi soittaa äidillesi ja pyytää anteeksi noin äkkijyrkkää suhtautumista,sanoa että porttikielto oli ylireagointia, että hän on tervetullut kyllä tapaamaan lapsia mutta että hänen on luvattava ettei sano sanaakaan sinun terveydentilaasi koskevista järjestelyistä eikä ylitä perheenne rajaa.
Ja että jos hän kuitenkin sattuu lipsauttamaan jotain loukkaavaa, sinä menet siinä vaiheessa toiseen huoneeseen ja ovi kiinni (ymmärsin että voit kuitenkin sen verran liikkua). Tästä eleestä äitikin viimeistään ymmärtää että raja on ylitetty, ja näin tapahtuessa voi puolestaan hän tulla pyytämään anteeksi.
Näin molemmat tulisivat vastaan ja kunnioiutus säilyisi.Miltä kuulostaa
ja sanottu, että jos haluaa meillä kyläillä, niin sitten on hiljaa eikä arvostele sitä, etten minä hoida lapsia tai vetoa siihen, että kyllä hänkin aikoinaan kivuista huolimatta hoiti.Sen hetken äitini on ollut ymmärtävinään ja seuraavan vierailun alku on sujunut hyvin, mutta vähän ajan päästä on sitten taas alkanut se samainen valitus ja arvostelu kun mieheni joutuu lapsia hoitamaan.
Varoitimme äitiäni siis useasti etukäteen, että jos käytöksensä ei muutu niin hän todellakin saa porttikiellon meille eikä lopulta ollut enää muuta vaihtoehtoa kun antaa porttikielto.
Myöskään se ei tunnu vaihtoehdolta, että mies kävisi lasten kanssa äitini luona, koska ainakin niinä parina kertana kun kävi niin äitini valitti miehellenikin miten hän joutuu lapsia hoitamaan.
Ja tuo arvostelu tuntuu muutenkin todella pahalta, saati sitten kun tiedän, että tämä vauva jää meidän viimeiseksi, niin kyllä todellakin haluaisin hoitaa häntä enemmän, mutta kun en voi/pysty.
ap
äitisi epäasiallisen puuttumisen ja arvostelun suhteen. Se on oikeutettua.
Kuitenkin myös porttikielto on todella kova raja. Siitä on vaikea enää nostaa suhdetta neutraaliksi.
Se on niin äärimmäinen, kärjistävä.
Itse antaisin porttikiellon ainoastaan esim huumeiden vaikutuksen alaisena olevan tai väkivaltaiselle ihmiselle.Kokisitko mahdolliseksi soittaa äidillesi ja pyytää anteeksi noin äkkijyrkkää suhtautumista,sanoa että porttikielto oli ylireagointia, että hän on tervetullut kyllä tapaamaan lapsia mutta että hänen on luvattava ettei sano sanaakaan sinun terveydentilaasi koskevista järjestelyistä eikä ylitä perheenne rajaa.
Ja että jos hän kuitenkin sattuu lipsauttamaan jotain loukkaavaa, sinä menet siinä vaiheessa toiseen huoneeseen ja ovi kiinni (ymmärsin että voit kuitenkin sen verran liikkua). Tästä eleestä äitikin viimeistään ymmärtää että raja on ylitetty, ja näin tapahtuessa voi puolestaan hän tulla pyytämään anteeksi.
Näin molemmat tulisivat vastaan ja kunnioiutus säilyisi.Miltä kuulostaa
arvostava ihminen olis tehnyt samassa tilanteessa eli ihan oikein. Sun äidillä ei muuten ole minkäänlaista oikeutta vaatia tavata sun lapsia.Tsemppiä sä pysyt vahvana!
olis jokin automaattinen oikeus tavata lastenlapsiaa mutta samaan syssyyn sanotaan ettei heillä ole mitään velvollisuutta auttaa sen lapsen hoidossa. Nurkinkurista...
isovanhemmilla ei ole mitään subjektiivista oikeutta lapsenlapsiin, toisekseen äidilläsi ei ole mitään oikeutta tulla teidän kotiin arvostelemaan mitään ja kun kerran ei osaa pitää naamaansa kiinni, niin parempi ettei tule ollenkaan. Kyllä se on ap:n äiti jonka pitäisi tässä kohtaa nöyrtyä ja pyytää anteeksi ja muuttaa käytöstään (harvahan siihen pystyy, siis oman toiminnan muutokseen).
Tsemppiä ap:lle!
olis jokin automaattinen oikeus tavata lastenlapsiaa mutta samaan syssyyn sanotaan ettei heillä ole mitään velvollisuutta auttaa sen lapsen hoidossa. Nurkinkurista...
Isovanhemmat ovat rikkaus, mutta vain, jos he tukevat lapsiensa vanhemmuutta, eivät epäile ja arvostele sitä. On törkeää arvostella omaa lastaan näin vaikeassa tilanteessa. Jos ei ymmärrystä löydy, pitäisi ainakin pitää omat mölyt mahassa.
Oma anoppini ja äitinikin välillä ovat arvostelleet pienissä asioissa, ja ne kerrat olen antanut mennä läpi sormien, kun väleissä haluan olla ja ovat yrittäneet ajatella kai lapsien parasta. Mutta ei ole kiva kuulla, että ei osaa olla äiti ja että lasten kuuluu huutaa ja minä olen liian herkkä reagoimaan. Anoppi vielä usein ilmoittaa, että kun hänen tyttärensäkin toimi näin, niin minunkin pitäisi... Ymmärrän siis sen, että hermot menevät - pienemmästäkin. Noin isossa asiassa ei KENENKÄÄN pitäisi sanoa negatiivisia asioita. Olet, ap, toipumassa isoista leikkauksista ja saattaisit vielä lisäksi surra kohdun menetystäkin. Minkälainen hirviö ei tajua sitä?
Olet tehnyt oikein äitisi suhteen. Älä mieti, mitä sinun pitäisi tehdä, jotta välit paranisivat. Sinä olet nyt tehnyt kaiken niin hyvin kuin mahdollista, ja pallo on nyt äidilläsi. Hän on toistuvista kielloista huolimatta yrittänyt hajottaa teidän perhettänne (vai mitä muuta se valitus miehellesi muka on) ja tukemisen sijasta valinnut järkyttävän arvostelun. Mitä hän yrittää sillä saavuttaa? Pahaa mieltä tietysti mutta mitä muuta? Äidilläsi on nyt porttikielto, kunnes osaa miettiä asioita uudelleen. Ja arvosteleville sukulaisille sanoisin suoraan, miten asiat ovat ja voisivat hekin valita, tukevatko vai arvostelevatko. Tekemisissä ei kannata olla ihmisten kanssa, jotka vievät teidän perheenne energiaa noin ikäviin asioihin.
olis jokin automaattinen oikeus tavata lastenlapsiaa mutta samaan syssyyn sanotaan ettei heillä ole mitään velvollisuutta auttaa sen lapsen hoidossa. Nurkinkurista...
Isovanhemmat ovat rikkaus, mutta vain, jos he tukevat lapsiensa vanhemmuutta, eivät epäile ja arvostele sitä. On törkeää arvostella omaa lastaan näin vaikeassa tilanteessa. Jos ei ymmärrystä löydy, pitäisi ainakin pitää omat mölyt mahassa.
Oma anoppini ja äitinikin välillä ovat arvostelleet pienissä asioissa, ja ne kerrat olen antanut mennä läpi sormien, kun väleissä haluan olla ja ovat yrittäneet ajatella kai lapsien parasta. Mutta ei ole kiva kuulla, että ei osaa olla äiti ja että lasten kuuluu huutaa ja minä olen liian herkkä reagoimaan. Anoppi vielä usein ilmoittaa, että kun hänen tyttärensäkin toimi näin, niin minunkin pitäisi... Ymmärrän siis sen, että hermot menevät - pienemmästäkin. Noin isossa asiassa ei KENENKÄÄN pitäisi sanoa negatiivisia asioita. Olet, ap, toipumassa isoista leikkauksista ja saattaisit vielä lisäksi surra kohdun menetystäkin. Minkälainen hirviö ei tajua sitä?
Olet tehnyt oikein äitisi suhteen. Älä mieti, mitä sinun pitäisi tehdä, jotta välit paranisivat. Sinä olet nyt tehnyt kaiken niin hyvin kuin mahdollista, ja pallo on nyt äidilläsi. Hän on toistuvista kielloista huolimatta yrittänyt hajottaa teidän perhettänne (vai mitä muuta se valitus miehellesi muka on) ja tukemisen sijasta valinnut järkyttävän arvostelun. Mitä hän yrittää sillä saavuttaa? Pahaa mieltä tietysti mutta mitä muuta? Äidilläsi on nyt porttikielto, kunnes osaa miettiä asioita uudelleen. Ja arvosteleville sukulaisille sanoisin suoraan, miten asiat ovat ja voisivat hekin valita, tukevatko vai arvostelevatko. Tekemisissä ei kannata olla ihmisten kanssa, jotka vievät teidän perheenne energiaa noin ikäviin asioihin.
sinun ja miehesi velvollisuus on ensisijaisesti huolehtia oman perheenne hyvinvoinnista ja jos äitisi näkeminen ei sitä tavoitetta tue, on parempi säästää äidin kanssa välien lämmittely siihen tilanteeseen kun olet tervehtynyt ja energiaa on ns. "ylimääräiseenkin". Tällä hetkellä lienet vielä siinä vaiheessa että lisääntyvä mielipaha mistä tahansa asiasta vaikuttaa koko vointiisi ja olemukseesi ja heijastuu varmasti lapsiinnekin, kun olette muutenkin tiukoilla.
Mitä tulee äitisi käyttäytymiseen, niin kyse on nyt hänen henkilökohtaisesta onglemastaan, joka ei liity teihin ja jonka ratkaiseminen ei kuulu teille ja luultavasti tuo asia jää kokonaan ratkaisemattakin äidiltäsi aina hautaan asti.
Minunkin äitini on katkeroitunut marttyyri ja kun meillä on myös ollut erinäisistä terveyshankaluuksista johtuen hyvin hyvin raskaat lasten vauva-ajat, niin itse olemme joutuneet pärjäämään paikkakunnalla, jossa ei ole kummoisiakaan tukiverkostoja, emme ole kumminkaan saaneet äitini suunnalta rahtuakaan apua, päinvastoin. Taustana tässäkin se, että hän ei ole myöskään aikanaan saanut itse apua ja on siitä kehittänyt katkeruuden jota kantaa hautaansa asti. Olemme etäisissä ja suhteellisen pinnallisissa väleissä vanhempiini. Eli lapsemme oppivat tuntemaan isovanhempansa ainakin pintapuolisesti, mutta lämmintä saati läheistä suhdetta heille ei valitettavasti voi syntyä. Mieluummin kuitenkin näin kun toisessa vaakakupissa on perheemme hyvinvointi ja se että läheisemmin tekemisissä jos yrittää olla, pahoittaa äiti mieleni joka kerta. Olen huomannut että ystävät joilla on ns. normaali äiti tässä suhteessa, eivät voi ymmärtää miten pystymme näkemään vain nelisen kertaa vuodessa jne.
Tsemppiä toipumisvaiheeseen ja pitäkäähän edelleen perheenne hyvinvoinnin puolia! Upea mies kun on sinun puolellasi ja tuo että mies osallistuu lasten hoitoon täysipainoisesti on nykymaailmassa vain ihan normaalia, hieno juttu, mutta ei siitä mies silti mitään kruunua tai mitalia tarvitse ;-)
Ja ihan oikein mielestäni menettelit äitisi kanssa! Et sinä tarvitse keskelle omaa toipumisprosessiasi tuolla tavalla käyttäytyvää, ja noin voimakkaasti sinuun vaikuttavaa, ihmistä - sinun tulee nyt saada keskittää kaikki voimasi toipumiseesi.
Minullakin on ylikriittinen ja alati (kaikesta) arvosteleva äiti, ja tiedän tismalleen, mistä sinä puhut. Tilanteemme ovat lähes identtiset, sillä minäkin menetin terveyteni viimeisimmässä synnytyksessä (en kylläkään kohtuun ja itse synnytystapahtumaan liittyen - vaan sain pahoja komplikaatioita epiduraalista), eikä minunkaan äitini osaa olla lainkaan sensitiivinen tämän asian suhteen; haukkuu ja valittaa vaan minkä kerkiää ja joka välissä. Eikä se ole oikein.
Yritetään me katkaista tämä negatiivinen kehä omien lastemme kohdalla ?, ja myös osoittaa äideille, että ihan kaikkea ei tarvitse hyväksyä.
Voimia ja vertaistukea täältä sulle lähettelen!!
teet asiasta uutta aloitustakin?
Oletko todella niin heikko, että tarviit av:n vakuutteluja, että olet toiminut oikein?
Keskity siihen toipumiseen ja perheeseen ja jätä palstailua vähemmälle. Älä todellkaan jää nyt tähän jumittamaan, olette tehneet hyvän päätöksen ja nyt vaan elätte sen mukaan.
Oikeasti, voimia ja jaksamisia koko perheellenne, mene makoilemaan vaikka vauvan viereen. Unohda äitisi ja tämä jankkaaminen, ei auta sua yhtään.
ymmärtää, että käytöksensä on lapsellista!
Vastaavassa tilanteessa minäkin olisin antanut porttikiellon äidilleni.