Lue keskustelun säännöt.
Tiedätkö ketään joka olisi kieltäytynyt lääkityksestä?
08.10.2010 |
Minä olen kieltäytynyt ottamasta krooniseen sairauteeni lääkitystä.
Lääkitys ei parantaisi sairautta eikä pysäyttäisi sen etenemistä. Kuitenkin sitä tulevat erittäin kalliit kustannukset ja sivuvaikutukset. Lääke ei auta myöskään taudin oireisiin. Se lähinnä EHKÄ hidastaa sairauden etenemistä.
Näiden lisäksi kysyn itseltäni: miksi haluaisin hidastavilla lääkkeillä pitkittää tätä kärsimystä? Ihan oikeasti. Miksi ihmeessä. Sillä kärsimystä tämä minulle on ollut. Etenkin henkisesti.
Kommentit (30)
jos kokeilet lääkitystä ja jos se ei auta ja sivuvaikutukset ovat kovat niin sitten lopetat sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei noita lääkkeitä päästetä yleensä edes markkinoille jos sivuvaikutukset on pahemmat kuin lääkkeen tuomat hyödyt. En ole kuullutkaan sellaisista lääkkeistä mistä ei ole mitään hyötyä todistetusti. Tai no, ehkä jotain lumelääkkeitä sitten.
No et ole varmaan sitten kuullut mistään muustakaan..
Aika paljon vaan on lääkkeitä, joiden sivuvaikutukset ovat isommat kuin hyöty. Silti niitä käytetään, koska -käsrsimyksistä huolimatta- estävät usein kuolemisen.
Lääkkeiden käyttö ja käyttämättä jättäminen on oma valinta. Itse en käytä verenpainelääkkeitä, joista on myös sivuvaikutuksia.
Tämä on oma valintani.
kieltäytyi ottamasta uutta sytostaattikierrosta. Syöpä oli levinnyt edelleen. Ei kai halunnut enää raskaita hoitoja, kun toivoa paranemisesta ei enää ollut.
Aika paljon vaan on lääkkeitä, joiden sivuvaikutukset ovat isommat kuin hyöty. Silti niitä käytetään, koska -käsrsimyksistä huolimatta- estävät usein kuolemisen.
se on aika iso ja jokseenkin mitä hyvänsä sivusaikutuksia isompi hyöty, jos lääke estää kuolemisen.
Mut jos ne pitkittää kuolemista vaan pari päivää tai viikkoa niin sit ehkä voidaan keskustella siitä, että onko haitat suurempia kuin hyöty.
Mut nykyäänhän on täysin luvallista kieltäytyä hoidosta, kuten on täysin luvallista myös tappaa itsensä. Monet tosin tykkää silti, että se on epäeettistä muita ihmisiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, ei kyse ole siitä etteikö lääkkeestä olisi "mitään hyötyä". Tässä tapauksessa lääke ehkä hidastaisi taudin etenemistä. Sanon ehkä, koska dokumentaatio siitä on hataraa.
Mutta kyseinen mahdollinen hyöty, joka siis ei ole suinkaan varma, vaan sen näkee vain pidemmällä aikavälillä, eikä silloinkaan voi olla varma mikä johtui lääkkeestä ja mikä tuli muuten vaan, niin, hyöty on joka tapauksessa aika pieni verrattuna kustannuksiin ja negatiivisiin sivuvaikutuksiin.
ap
No et ole varmaan sitten kuullut mistään muustakaan..
Aika paljon vaan on lääkkeitä, joiden sivuvaikutukset ovat isommat kuin hyöty. Silti niitä käytetään, koska -käsrsimyksistä huolimatta- estävät usein kuolemisen.
Lääkkeiden käyttö ja käyttämättä jättäminen on oma valinta. Itse en käytä verenpainelääkkeitä, joista on myös sivuvaikutuksia.
Tämä on oma valintani.
Ihan mielenkiinnosta haluan tietää. Verenpainelääkkeet eivät käy, koska niissä on todistetusti suuremmat hyödyt kuin haitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kuoleminen nähdään kaikkein kauheimpana asiana?
Kärsimys on paljon kauheampaa.
Miksi pitkittää elämää millä hinnalla hyvänsä.
Miksi kuoleminen nähdään kaikkein kauheimpana asiana?
Kärsimys on paljon kauheampaa.
Miksi pitkittää elämää millä hinnalla hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei noita lääkkeitä päästetä yleensä edes markkinoille jos sivuvaikutukset on pahemmat kuin lääkkeen tuomat hyödyt. En ole kuullutkaan sellaisista lääkkeistä mistä ei ole mitään hyötyä todistetusti. Tai no, ehkä jotain lumelääkkeitä sitten.
markkinoille pääsy päätetään ei hyvänen aika tehdä yksilötasolla. Lääkkeellä tulisi olla todistetusti VÄESTÖTASOLLA suurempi vaikutus kuin plasebolla. Se ei tietenkään tarkoita yksilötasolla vielä juuri mitään. Joka ikinen lääke on sellainen, että on olemassa yksilöitä joilla se ei auta tai aiheuttaa jopa paradoksaalisia oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinulla on ms niin suosittelen kokeilemaan lääkitystä.
Minä olen hyötynyt lääkityksestä selvästi.
3 vuoteen en ole saanut yhtään pahenemisvaihetta, kun ennen lääkityksen aloittamista niitä tuli 1-4 vuodessa.
Ensimmäistä kokeilemaani lääkettä en pystynyt käyttämään voimakkaiden sivuoireiden takia, mutta seuraavan lääkkeen sivuoireista olen selvinnyt buranalla :)
niin minäkin suosittelisin sinua edes yrittämään lääkitystä
tuutuni myös sai avun niistä lääkkeistä, ja jatkuva paheneminen on ,ainakin toistaiseksi, mennyt ohi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kieltäytyi ottamasta enää syöpälääkettä, kun ei lääkitys kuitenkaan pelastaisi kuolemalta. RIP.
Josta ei olisi ollut mitään hyötyä?
Mitä järkeä sellainen lääke on edes kehittää. Yksilötasolla tietenkin eri asia, eihän kaikki lääkkeet tietenkään vaikuta kaikkiin ihmisiin samalla tavalla.
Mutta esimerkki: Keksitään uusi syöpälääke. Sitä testataan vaikka sadalla ihmisellä. Kenellekään ei ollut mitään apua lääkkeestä, mutta kaikkien syöpä ärhäköityi ja alkoi levittää etäpesäkkeitä kahta kauheammin.
Miksi tällainen lääke tuotaisiin markkinoille ja kuka lääkäri sitä määräisi potilailleen?
Ihmettelen vaan kun niin kovasti intätte tästä asiasta.
Ei noita lääkkeitä päästetä yleensä edes markkinoille jos sivuvaikutukset on pahemmat kuin lääkkeen tuomat hyödyt. En ole kuullutkaan sellaisista lääkkeistä mistä ei ole mitään hyötyä todistetusti. Tai no, ehkä jotain lumelääkkeitä sitten.
markkinoille pääsy päätetään ei hyvänen aika tehdä yksilötasolla. Lääkkeellä tulisi olla todistetusti VÄESTÖTASOLLA suurempi vaikutus kuin plasebolla. Se ei tietenkään tarkoita yksilötasolla vielä juuri mitään. Joka ikinen lääke on sellainen, että on olemassa yksilöitä joilla se ei auta tai aiheuttaa jopa paradoksaalisia oireita.
mun mieheni isoisa kieltaytyi verenpainelaakityksesta, koska oli antroposofi (heista monet eivat usko koululaaketieteeseen ollenkaan). Kuoli sitten vahan paalle kuusikymppisena aivoverenvuotoon, joka johtui korkeasta verenpaineesta. Olisi ehka muuten elossa tana paivanakin viela.
Lääkityksen käyttäminen on aina henkilökohtainen valinta, ja vaikuttaa ennen kaikkea sinun omaan elämääsi ja terveyteesi. Siis oma on valintasi!
Mutta jos kyse on ms-taudista, suosittelisin "kokeilemaan" hetken, esim. pari vuotta. Siinä ajassa sivuvaikutuksista voi lähteä "terävin kärki" pois, ja magneettikuvista voisi arvioida lääkityksen "kannattavuutta".
kieltäytyi hiv- hoidosta ja kuoli aidsiin. Hänen lääkityksen aloittanut puolisonsa elää ja voi hyvin.
Periaatteessa olen siis täysin sitä mieltä, että itse saat päättää omat asiasi, esim. ymmärrän täysin, jos syöpäpotilas valitsee nopeamman tavan lähteä. Mutta minusta ei ole oikein olla ottamasta vastaan hoitoa ja jäädä sen vuoksi aikaisemmin yhteiskunnan elätettäväksi. Karkea esimerkki voisi olla, että käsi olisi täysin korjatavissa leikkauksella, mutta leikkauskomplikaatioiden vuoksi kieltäydyt ja päätät haluta mieluummin eläkkeelle kaksikymppisenä.
Näin myös nähdäkseni lait on kirjoitettu, Kela tai työeläkelaitos voi hylätä sairauspäiväraha tai työkyvyttömyyseläkehakemuksesi, jos katsovat, että työkyvyttömyytesi johtuu siitä, ettet vain halua hoitaa itseäsi. Sinun voi olla vaikea näyttää toteen, että olet työkyvytön, jos lääketieteellisestä näkökulmasta lääkitys voisi pitää sinut työkykyisenä pidempään.
Masennusdiagnooseissahan tämä on yleistä. Jos ei suostu lääkitykseen, ei loputtomiin tipu sairauspäivärahaa tai eläkettä mahd. lainkaan...
En ole kokeillut omaan sairauteeni kaikkia mahdollisia "keinoja" ja lääkkeitä. Sain kuitenkin eläkkeen ja sitä ennen sairauspäivärahan. Eli sitä ei edellytetä aina. Riippuu niin paljon tapauksesta.