Vieläkö teidän 3-vuotiaat ulisee kaikista vastoinkäymisistä?
Olen niiiiiiin väsynyt kuuntelemaan 3v: jatkuvaa ulinaa ja vonkumista. Reaktio ihan kaikkeen kieltämiseen on huuto ja ulina, siihen päälle muu kiukuttelu ja tuntuu, ettei muuta olekaan.
Minusta tuntuu, että isosiskonsa osasi jo tuossa iässä käsitellä asioita muutenkin kuin ulisemalla. Meillä siis sillä ulinalla ei saa yhtään mitään, päin vastoin. Että ei pitäisi siitäkään olla kiinni. Käytössä myös se, että vonkumalla esitettyä asiaa ei ymmärretä, vaan pitää sanoa tavallisella äänellä. Lapsen ulina on jo niin tavanomaista, että eilen kun satutti itsensä, kukaan ei noteerannut vaan ajateltiin vain, että jaha, taas se huutaa.
Kommentit (6)
meilläkin poika 3v ulisee ja huutaa vähän väliä. Ja on todella läheisriippuvainen vieläkin. Meillä kans käytössä tuo ettei ymmärretä jos yrittää ulisemalla sanoa jotakin. Välillä tunutuu, että meidän 1v kuopuskin osaa ottaa asiat rennommin...
vielä jaksan elää toivossa, että joskus se loppuu. Mutta tosiaan meilläkin aina reaktiona mihin tahansa vähänkin negatiiviseen on se ulina. Aika raskasta on sen kuunteleminen, mutta emme mekään ole keksineet mitään keinoa kitkeä se pois.
antaa toivoa, että menee ohi jossain vaiheessa.
kyllä kolmevuotiaan tulisi jo osata ajatella asioita analyyttisesti ja artikuloida oma mielipiteensä asioista selkeästi... lapsethan ovat oikeasti ainoastaan miniatyyriaikuisia kuten jo esi-isämme niin viisaasti tiesivät...
ja sen jälkeen meidän reippaasta vajaa 4v. onkin tullut taas vauva eli ärinää, purinaa,kitinää,itkua ym. ja ihan jonninjoutavista asioita. Ehkä taas päästään joskus siihen mitä oli ennen:)
ja poika on 3,5v. Nyt on pikkasen vähentymään päin, onneksi.