Uutisointia: lapsiperheiden köyhyys. Tunnetko itsesi/perheesi köyhäksi?

mutta omaisuutta on. Eli käyttörahan suhteen tunnen ehkä hitusen itseni köyhäksi, mutta muuten en.

Moni tälläkin palstalla itkee köyhyyttään ja valittaa yhteiskunnan tukien vähäisyyttä mutta unohtaa samalla että asuu puolen miljoonan euron talossa. Se on varallisuutta, jonka voi tarvittaessa myydä jos kokee liikaa köyhtyvänsä.

meidän perheessä isi opiskelee ja äidin on äitiyslomallakin nostettava opintotukea ettei vaipat pääsis loppuu kesken. eikä tämä ole mikää elämäntapa valinta: ennen lasta olimme vain köyhiä opiskelijoita. sillon joskus jätitn syömättä kun ei ollut varaa nuudeleihin, nyt vaan koitan venyttää noita safkoja mahd.pitkälle ettei tarvis mennä kauppaan taas miettimään mitä sillä 5 eurolla saa...



haluaisin olla sen 2v himas, mut tuskin jaksaa sinnitellä niin kauan tällä mitättömällä massilla. ei mitään ku beibi hoitoo ja töihin.



toisaalta, on pakko elää yli varojensa ettei tule hulluksi. joskus on päästävä kahville, tai jopa syömään. puhumattakaan siitä kun pitää joku suurempi ostos tehdä - pakko vaan lainata sukulaisilta.



onneksi tietää että tämä ei jatku ikuisesti. meillä on puolison kanssa luottamus siihen että kunhan opinnot saadaan pois alta, ei tarvii köyhäillä.

Olen kotona lapsen kanssa ja saan kotihoidontukea sun muita.

Tulot on alle rajan, mutten tunne olevani köyhä. Ruokaa on, vaatetta on ja saan olla lapsen kanssa kotona. Olin kuukauden töissä ja niillä rahoilla ostin kauan kaivatun pesukoneen ja osan laitoin säästöön.

Olen ollut sitä 90-luvun lamasta lähtien ihan millä mittapuulla mitaten tahansa.

Olen opiskeleva yh ja todella köyhä. Olen turhaan koittanut saada töitä. Lapsi siis isällä joka toinen viikonloppu, jolloin voisin siis tehdä töitä. Aloitin opiskelut, kun kaikki työntekijät irtisanottiin työpaikaltani. Olin kyllä varautunut köyhyyteen, mutta pidemmän päälle se alkaa ahdistaa.

Vuokra on kaksi viikkoa myöhässä, laskut kuukausia myöhässä. Odottelen juuri toimeentulotukipäätöstä. Lainaa en saa sillä luottotiedot ovat menneet. En vain yksinkertaisesti pysty maksamaan laskuja. Opintotuki+asumistuki+lapsilisä menee vuokraan, elatustuki on 136€ ja se jää elämiseen kuussa.

Mitä työtä te opiskelevat yh:t teette?

Mitä ihmettä sä vielä vaadit veronmaksajilta, jotka kustantavat sun elämisen?

Olen kuule koko aikuisikäni maksanut veroni ja työssä käynyt. Opiskellessani olen tehnyt jatkuvasti keikkatyötä, nyt työtä ei yksinkertaisesti ole löytynyt. Oman alani työtä on hyvin vaikea tehdä yh:na, sillä se painottuu iltoihin ja viikonloppuihin, siksi opiskelenkin uutta tutkintoa.

Oletko itse ollut äitiyslomalla tai opiskellut? Minä veronmaksajana olen silloin osallistunut sinun avustuksiisi. Pieni empatia ei olisi pahitteeksi. Ei kovin moni varmasti mielellään hae toimeentulotukea. Se on kuitenkin viimesijainen ja väliaikainen ratkaisu.

Koitappas itse tehdä keikkatyötä lukemattomissa eri paikoissa, opiskella ja huolehtia lapsesta yksin. Olla aina se joka peruu työvuoron, kun lapsi sairastaa. Tule avautumaan vasta sitten!

köyhiä. Vanha talo, 2 autoa (töiden takia pakko olla kummallakin autot), kirpparivaatteita. Ei varaa ostaa hedelmiä, eikä valmisruokia. Ei ole koskaan käyty ulkomailla jne..



Mutta toisaalta, tunnen itseni ihan hyvinpärjääväksi, koska olen elänyt senkin vaiheen, viikon ajaksi oli kupillinen kauraryynejä ja muutama peruna ja niillä oli elettävä. Kotini myös oli aidosti köyhä, missä hoettiin, että missä on paikka paikan päällä, siellä on markka markan päällä.



Se on siis suhteellista, mihin on tottunut. Koen itseni rikkaaksi, koska löysin juuri kauniit kengät 4 eurolla kirpparilta ja sain uudet farkut 2 eurolla. Kaupasta löysin kassillisen 50% alennuruokaa. Herkuteltiin eilen jogurtilla ja karjalanpiirakoilla.



Ja kumpikin olemme matalapalkka-alalla. Tähän joku tietenkin huutaa, että oma valinta, olisitte lukeneet jne.

Toki on, mutta kummallakin on sen verran rankka lapsuus, että hyvä kun selvisimme hengissä siitä. Oli pakko alkaa heti töihin ja kouluttaa itsensä nopeasti, että pääsi omilleen.



Itse asiassa olemme onnellisia, että meillä on katto pään päällä ja ruokaa. Toki osa porukasta katsoo nokanvartta pitkin kun kuskasin vauvoja aikoinaan kirpparivaunuilla ja puhuin vanhanaikaiseen halkokännykkään. Av.mammat kuolisi häpeästä kulkea minun kanssa kun minulla ei ole merkkikäsilaukkua ja lapsilla ei ole koskaan ollut 100 euron haalaria.



Tilillä on aina rahaa ja kaurapuuronjämistä saa hyviä sämpylöitä.

Kyse on suhteellisesta köyhyydestä, siis siitä että yleiseen elintasoon verrattuna tuntee itsensä köyhäksi. Kyllä näillä "köyhillä" on ihan tarpeeksi ruokaa, juomaa ja lämpöä sekä useimmilla vielä ihan itse hankittu katto pään päällä. Köyhyydestä ei siis ole kyse, vaan oman elämäntilanteen suhteellisesta huonommuudesta suhteessa elintason nousuun.

Johan tässäkin ketjussa moni sanoo, ettei ole.

Suomalaisessa mittakaavassa köyhyys on sitä, ettei meinaa saada enää sitä mikä meidän olosuhteissa on pakollista. Eli asunto sisävessoineen, 4 vuodenajan vaatteet, ruoka.

Eikä kyse ole vain siitä, että tuntee itsensä köyhäksi vana kyllä s eköyhyys ihan todellista on. Miksi muuten yhä on ruokajonoja ja ne vaan kasvavat? Siksi, että ihmisten köyhyys lisääntyy.

Kuten todettua, köyhyys, siten kuin se teknisesti ja virallisesti määritetään, tarkoittaa suhteellista köyhyyttä. Mitä enemmän hyvätuloisimmat saavat, sitä enemmän meillä on suhteellisesti VIRALLISESTI köyhiksi määritettäviä ihmisiä.

Kuten jo itse tuolla aivan ensimmäisissä viesteissä totesin, se ei tarkoita sitä etteikö Suomessa olisi suuri joukko niitäkin, jotka ovat oikeasti köyhiä ja elävätr kädestä suuhun.

Sen sijaan tämä uusittu köyhyyden määritelmä, eli siis suhteellisen köyhyyden määritelmä joka on VIRALLINEN köyhyyden mittari, heikentää todellisten köyhien asemaa yhteiskunnassa, sillä köyhyyden merkitys hämärtyy.

Se mitä tässä ketjussa on köyhyydestä sanottu ja todettu, ettei ole varaa ruokaan ja niin edelleen - se ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että köyhyys määritellään VIRALLISESTI suhteellisesti, ei sen mukaan, onko varaa toimeentuloon vai ei.

Ja tämä on perseestä, kuten jo aiemminkin totesin.

Kaupassa saa todella laskea ja miettiä, onko tällä kertaa varaa ostaa niitä puurohiutaleita vai ostanko viikon päästä, kun tulee vähän rahaa jne.



Meillä on elämä aika kituuttamista ja ruokakauppaan menee tasan sen verran, mitä on pakko sinne laittaa. Ei sieltä ostella mitään ylimääräistä, kun ei ole varaa.

Kun olin kotihoidontuella kotona oli rahaa paljon enemmän käytettävissä. Kun menen töihin (lapsi täytti 3 vuotta) tulot eivät paljon nousseet (lähihoitaja, päivätyössä), mutta asumiskulut nousivat samaan aikaan, lisäksi tuli päivähoitomaksut lähes 200€ sekä työmatkakulut ( joudun käymään omalla autolla töissä). Noiden kaikkien pakollisten kulujen (asuminen, päivähoito, työmatkat, puhelin, sähkö, vakuutukset, lapsen yksi harrastus) jälkeen ruokaan ja vaatteisiin jää vain 40€/viikko käytettäväksi. Tunnen itseni nyt köyhäksi.

juuri verrattuna moneen muuhun perheeseen.



Ainut mikä meillä on, on uusi talo, mutta sekin tietty velkarahalla ja kovat ovat velatkin:(. Kaksi autoa on, pakko olla kun asutaan maalla, miehellä liikkuva työ ja lapset on pakko saada hoitopaikkaan kuskattua.



Itse olemme toisaalta tämänkin valinneet: minä teen osa-aikaista työtä jotta ei lasten tarvitsisi olla pitkiä päiviä hoidossa tai lainkaan ip-hoidossa. Yksi lapsistamme on erityislapsi ja koen että minun pitää olla iltapäivisin auttamassa läksyjen kanssa.



Ei meillä ole pitkiin aikoihin ollut varaa matkustella.



N. 10 vuotta sitten meillä oli vielä hyvä tilanne mutta juuri perhetilanteen ja asioiden kallistumisen vuoksi, rahat eivät enää tunnu riittävän mihinkään. Laskut saamme juuri ja juuri maksettua.



Usein mietin että mitenköhän on varaa ostaa lapsille uudet kengät tai uusi takki? Itselle en juuri koskaan voi ostaa mitään. Jos kengät hajoavat niin se on huono juttu.



Ruoasta YRITÄN olla tinkimättä, mutta ei aina onnistu sekään.



Ei meillä tule olemaan varaa ostaa lapsille kaikkia nykyajan hömpötyksiä. Vanha X-box konsoli meillä on. Ei lapsilla ole tietokoneita, ei omia tv:a. Enkä tiedä onko varaa koskaan ostaakaan. Oma tietokoneeni pitäisi jossain vaiheessa uusia, mistä siihenkin rahat?

kirjotin jo tuonne aiemmin, ettei Suomessa ole oikeasti köyhiä, on vain raha-asiansa sössineitä ja mt-ongelmaisia, joille on ihan sama kuinka paljon sitä rahaa on kun ei se kuitenkaan riittäisi.



Itse elän sosiaalietuuksilla, olen jo hetken elänyt (opiskeleva yh, nyt minimiäitiyspvärahalla). Omistusasunto, laina vuoden kuluttua maksettu. Kuukausitulot (äpväraha, as.tuki, lapsilisät, elarit) ~2000€/kk. Tästä 500€/kk lainanlyhennykseen, 300€ ruokaan, 50€ puhelimet&netti, 150€sähköön, 150€ juokseviin kuluihin (vakuutukset, jätteet, tienhoito, vesi..), 200€ autoon ja 300€ harrastuksiin. Loput säästöön. Koskaan ei ole tili täysin tyhjä, koskaan en osta kirpparilta/käytettynä mitään eikä meiltä myöskään puutu mitään.



Tämä oma elämä pistää sitten mietityttämään, minne niin monilla ne rahat katoaa kun itse saa helpolla säästöönkin vaikka tulotaso on toimeentulominimin rajoilla. Paljonko sitä rahaa pitäisi olla ja pitäisikö oikeammin miettiä, mikä on välttämättömyyksien taso tässä maassa sekä sen köyhyyden määritelmää myös.

kirjotin jo tuonne aiemmin, ettei Suomessa ole oikeasti köyhiä, on vain raha-asiansa sössineitä ja mt-ongelmaisia, joille on ihan sama kuinka paljon sitä rahaa on kun ei se kuitenkaan riittäisi.

Itse elän sosiaalietuuksilla, olen jo hetken elänyt (opiskeleva yh, nyt minimiäitiyspvärahalla). Omistusasunto, laina vuoden kuluttua maksettu. Kuukausitulot (äpväraha, as.tuki, lapsilisät, elarit) ~2000€/kk. Tästä 500€/kk lainanlyhennykseen, 300€ ruokaan, 50€ puhelimet&netti, 150€sähköön, 150€ juokseviin kuluihin (vakuutukset, jätteet, tienhoito, vesi..), 200€ autoon ja 300€ harrastuksiin. Loput säästöön. Koskaan ei ole tili täysin tyhjä, koskaan en osta kirpparilta/käytettynä mitään eikä meiltä myöskään puutu mitään.

Tämä oma elämä pistää sitten mietityttämään, minne niin monilla ne rahat katoaa kun itse saa helpolla säästöönkin vaikka tulotaso on toimeentulominimin rajoilla. Paljonko sitä rahaa pitäisi olla ja pitäisikö oikeammin miettiä, mikä on välttämättömyyksien taso tässä maassa sekä sen köyhyyden määritelmää myös.

Katsos kun yh:t saa niitä etuuksia joskus enemmän. Meillä minun ja miehen yhteenlasketut tulot ovat sen 2000 kuussa. Asuntoon 950e. Lapsia kaksi. Ruokaan menee 4-500e kuussa, laskuihin (vaakuutukset, sähkö, puhelimet, netti, auto, lääkekulut jne), säästöön pitää jotain koittaa aina saada kun aina välillä tulee yllätyksiä. Täytyy käydä lääkärissä, ostaa uusi tiskikone, huoltaa autoa tai muuta vastaavaa.

En silti valita, mutta ei me tuolla parilla tonnilla herroiksi elellä. Toimeen tullaan kun tarkkoja ollaan. Eikä olla mitään "sössitty" eikä olle "mt-potilaita". Pidetään sormet ristissä ettei kahtena peräkkäisenä kuukautena iske yllätyslaskuja.

Mielestäni on naurettavaa, että töihin meneminen saattaa pienentää tuloja. Tiedän monia naisia, jotka hankkivat liudan lapsia ja elävät tyytyväisinä kotona. Jos on matalapalkkaisella alalla töihin meno ei välttämättä taloudellisessa mielessä kannata.



Itse olen kohtalaisen köyhä, ajoittain se tuntuu kurjalta, mutta olen kokoajan tähtäämässä köyhyydestä pois.

juuri verrattuna moneen muuhun perheeseen.

Ainut mikä meillä on, on uusi talo, mutta sekin tietty velkarahalla ja kovat ovat velatkin:(. Kaksi autoa on, pakko olla kun asutaan maalla, miehellä liikkuva työ ja lapset on pakko saada hoitopaikkaan kuskattua.

Itse olemme toisaalta tämänkin valinneet: minä teen osa-aikaista työtä jotta ei lasten tarvitsisi olla pitkiä päiviä hoidossa tai lainkaan ip-hoidossa. Yksi lapsistamme on erityislapsi ja koen että minun pitää olla iltapäivisin auttamassa läksyjen kanssa.

Ei meillä ole pitkiin aikoihin ollut varaa matkustella.

N. 10 vuotta sitten meillä oli vielä hyvä tilanne mutta juuri perhetilanteen ja asioiden kallistumisen vuoksi, rahat eivät enää tunnu riittävän mihinkään. Laskut saamme juuri ja juuri maksettua.

Usein mietin että mitenköhän on varaa ostaa lapsille uudet kengät tai uusi takki? Itselle en juuri koskaan voi ostaa mitään. Jos kengät hajoavat niin se on huono juttu.

Ruoasta YRITÄN olla tinkimättä, mutta ei aina onnistu sekään.

Ei meillä tule olemaan varaa ostaa lapsille kaikkia nykyajan hömpötyksiä. Vanha X-box konsoli meillä on. Ei lapsilla ole tietokoneita, ei omia tv:a. Enkä tiedä onko varaa koskaan ostaakaan. Oma tietokoneeni pitäisi jossain vaiheessa uusia, mistä siihenkin rahat?

Siis "köyhäksi" luokitellaan jos on h*lvetillinen asuntolaina uuteen taloon, kaksi autoa ja x-box, mutta lapsille ei ole varaa ostaa taulutelkkareita ja tietokoneita?! Jotain suhteellisuutta nyt, pliis.

Mulla jää lainan ja hoitopaikkamaksun jälkeen rahaa 850 euroa, josta yhtiövastike on 350 euroa ja 50 euroa kuussa menee keskimäärin sähköön ja asuntovakuutukseen kuussa.

Mä olen oikeesti polttanut kynttilöitä, jotka olen joko löytänyt kaapista tai saanut lahjoituksina, jotta saan sähkölaskun pienemmäksi. Saunassa en käy ikinä, pyykit kuivatan mahd pitkälle ulkona, periaatteessa kuivurin vois myydä. Ostin prepaid puheaikaa 20 euroa viime vuonna ja vieläkin on saldoa jäljellä. Hoidan yhteydenpidon töissä, lähinnä sähköposteilla ja vanhempani soittavat minulle sunnuntaisin, kun heillä on silloin ilmainen puhelupäivä.

Ex hyvää hyvyyttään antaa mulle vaaterahaa, kun pidän huolta vaatteista ja sain luvan sillä rahalla maksaa myös kerhokuvat.

Itselleni en osta mitään. Vaatteissa olen mennyt niin pitkälle että työmatkoilla käytän ikivanhoja verkkareita, joihin olen kummallekin puolelle takapuolen kohdalle ommellut samanvärisestä collagekankaasta pehmusteet, näin housuista tuli pitempikäyttöiset.

Ostin viime talvena bussilipun vasta sitten kun ei enää katuja aurattu ja sekin oli vain reilu 2 kk, sitten taas alkoi pyöräilykausi.

Ruuasta en pihistele. Meillä ruokaa tehdään joka päivä ja leipäkone pyörii samoin. Jämät päivällisestä laitan 3 rasiaan, seuraavan päivän lounas, viikon päästä lounas ja viikon päästä päivällinen. Leivän jämät myös pakastan ja jos ruokaa jää vaikka vain 3 ruokalusikallista, syön leivän ja päällä tätä jämäruokaa.

Laihtunut olen n 1 kg per kk.

Välillä jeesaan naapuria, vien heidän koiraa ulos ja palkaksi sain joltain heidän sukulaiselta isot kasat omenia. Nämä pienessä puristemissa puristin mehuksi ja pakkaseen. Kun on lasten juhlia, on tätä tarjolla.

Eilen töissä porukka keksi lähdetään ulos kävelemään ja meidät johdatettiin Kamppiin, jossa jaettiin sipsituubeja. Illalla töistä lähtiessäni mulla oli näitä tuubeja 17 kpl, jokainen antoi omansa meidän tuleviin lastenjuhliin.

Töissä pitää olla siististi meikattu ja vaatetettu. Kesällä kävin äitini meikkipussivarastoja läpi ja löysin mm vain n 5 v vanhaksi menneen liian tumman meikkivoiteen. Laitan sitä osan tyhjään purkkiin ja joukkoon aurinkorasvaa ja käy hyvin meikkivoiteesta. Kajalin sijasta käytän äidin vanhaa kakkumaskaraa. Ohueen rajauspensseliin tilkka vettä ja rajauksen tekoon. Tämähän alkaa taatusti jossain vaiheessa haisemaan, mutta vielä pärjän.

Käyn aamuisin töissä pikasuihkussa ja kollega näki kun ikivanhasta puikkodeutskista kaivelin jämiä ja niitä hankasin kainaloon. Toi parin päivän päästä hänen vanhat deutskit, jotka eivät sopineet tai hajusta ei välittänyt. No, vielä ensi viikoksi riittää tonkimista mun vanhasta.

Asunnon laina oli mitoitettu että sitä lyhentää 2, mutta nyt lyhentää enää 1. Mutta vielä olen saanut laskut maksettua ajalla. Ylellisyyttäkin on, sain vanhemmilta Hesarin joululahjaksi ja huhu kertoo ensi vuonna tulee myös.

Huutista tulee käytettyä vähemmän, koska mitään isompaa ei ole myytävänä ja pientä sälää olen myynyt kirpparilla. Mulla oli provikkapaikka vuoden ja viime kesänä olin Hietsussa, ystäväni antoi mulle kirpparipäivän joululahjaksi.



On aina vaihtoehtoja, asunnon myyminen, vuokralle meneminen. Tässä on hyvää se, että tämä on jo koti. Lapset ovat asuneet tässä koko ikänsä. Heidän isä muutti jo pois kotoa, en halua että lapset menettävät kotinsa.

Mä olen saanut vielä maksettua lainat ja kaikki laskut ajallaan. Sitten kun en saa, pitää asiaa miettiä uudestaan. Täällä on kuitenkin lapsilla kavereita, mulla tuttuja, tarha lähellä ja isäkin asuu reilu 5 km päässä.



Elämä on valintoja täynnä. Ei ollut mun valinta jäädä yksin, mutta kuten sanoin, vielä pärjätään.

Tai sitten perheillä on vaan erilaiset arvot, ei meillä todellakaan ostettaisi lapsille kaikkia uusimpia muotileluvillityksiä siksi että kun toisillakin on. Ja jotkut laittaa sitä rahaa muuhun kuin materiaan, matkusteluun, harrastuksiin ym.

Minusta todella erikoinen näkemys sulla, että kaikki vaan yrittää hankkia lapsille kaiken saman kuin muillakin on ja jos ei ole niin se on selkeä merkki siitä että joillain perheillä menee huonosti.

Olen havainnut ihan saman kehityksen kuin tuo tutkijakin.

Ihan käytännön elämässä sen huomaa, että joidenkin perheiden lapsilla on heti uusimmat pelit ja vermeet ja joillakin toisilla ei ole ja kyseessä saman alueen ihmiset ja samaa ikäluokkaakin suunnilleen.

Eli voi selkeästi havaita, että osalla menee hyvin ja osalla ei. Hinnat ovat kallistuneet viime aikoina niin paljon, että työttömän tekee tiukkaa hankkia kaikki tai edes lähes sama mitä lasten ikätovereilla on. Ja tämä tietysti vaikuttaa lapsen kaverisuhteisiin ja asemaan koulussa.

Lapset saattavat halveksia köyhemmästä perheestä olevaa luokkakaveriaan ihan suoraan ja tästä on lyhyt matka kiusaamiseen. Omakohtaista kokemusta on.

Nähtävästi 90-luvun lama vaikuttaa monissa perheissä yhä. Ainakin meidän perheessä.

Joten mun kokemukseni mukaan tutkija on ihan oikeassa.

saisi tästä viestiketjusta hyvää materiaalia vähintäänkin perheiden taloudellisen katsantokannan eroihin.



Itse kuulun heihin, jotka pyrkivät elämään "suu säkkiä myöten" -sanonnan mukaan. Mitään ei ole liiaksi, mutta pienestäkin tulosta voi aina jotain säästöönkin asti laittaa, kun menot ovat samalla tavoin mitoitetut.



Ja kun ei ole itse lapsena kaikkea haluamaansa saanut, ei sitä osaa isompanakaan vaatia. Näin opetan myös omia lapsiani. Kirppis ja kierrätys ei ole aina välttämättä taloudellinen pakko, vaan ennemminkin eettinen valinta. Maailman on rojua täynnä, kaikkea ei tarvitse itse omistaa tai ainakaan saada uutena. Onneksi taitaa lasten koulu olla sellainen vanhan ajan arvoja vielä noudattava, ettei koulukiusaamiseen ole tässä kohden syytä.

mutta köyhä silti.



ELi nettotulot ovat kuussa 1800-2500 kuusta riippuen. Asun lapsen kanssa kahdestaan.



Tuo raha on ihan ok tulla toimeen, mutta olen ylivelkaantunut. tälllä hetkellä tilillä on 17 euroa ensi keskiviikkoon ja ensi kuussa rahaa on käytössä noin 50 euroa ruokaan koko kuun aikana laskujen maksun jälkeen.



Lapsi tarvitsisi talvikengät ja suyyskengät, mutta en saa niitä ostettua ennen marraskuuta, saa mennä pelkillä yksillä lenkkareilla siihen asti.



tämä tilanne on nyt kestämätön, mutta täysin oma mokani, ketään muuta en voi asiasta syyttää. laskuja on perintätoimistossa tälläkin hetkellä, mutta niistä on tehty sopimukset ja luottotiedot on vielä tallessa. 3 kuukauden päästä laskin, että rahaa tulee jäämään laskujen jälkeen jopa viisikin sataa kuussa omaan käyttöön. sitten voin sanoa olevani hyvätuloinen ja ehkä pääsemme vielä lomamatkallekin vuoden kuluttua.

Pakko vastata tähän...En käsitä miten monella "koyhällä" on rahat niin tiukilla. Tiedän mitä tarkoittaa koyhä, sillä siitä asti kun mieheni kanssa saman katon alle muutettiin, niin olemme olleet opiskelijoita. Lisäksi meillä on perhettä (tällä hetkell kolme lasta). Elämme ilmeisesti köyhyysrajan alapuolella mutta emme koe olevamme köyhiä. Aina on ollut ruokaa ja vaatteita, asunto, auto ja säästötileillä rahaa ylimääräisiin menoihin. Talvet eletään asumistuki+opintotuki (menee kokonaan asuntoon,sähköön ja nettiin) +kotihoidontuki+sen lisäosa+lapsilisät+ tällä hetkellä kuntalisä kolmen lapsen hoitamisesta kotona ja toinen opintotuki kun minäkin opiskelen kotoa käsin. Nyt tuntuu että ei ole mitään hätää rahallisesti. Aikaisempina vuosina kun tuet olivat pienemmät niin me myös elettiin sen mukaan. Ruokaa välttämätön, vaatteita alesta ja kirpprilta, dieselvero maksettiin veronpalautuksilla ja kesät SÄÄSTETTIIN. Kesätienoista siis yli puolet säästöön jotta pärjättiin seuraava vuosi. Koskaan ei säästöt loppuneet kesken eikä tarvinu aloittaa säästämistä nollasta. Rahaa ei käytetty vaikka mitä mukavaa olisi tehnyt mieli, lomilla ei olla käyty jne. Rahat ovat pahanpäivän varalle ja niitä pahoja päiviä on (vakuutuslaskut, tiskikone hajosi, autoremppa jotka mies kyllä hoitaa itse mutta osat tietty maksaa) Esimerkkejä riittää.



Pointtina siis se, että omilla valinnoilla voi vaikuttaa. Luomua meillä ei valitettavasti syödä ja kalaakin tosi harvoin. Roskaruokaa ei aikaisempina vuosina syöty kuin kesäisin. Automatkoille on aina mukana omat eväät ja termarissa kahvia. Joululahjoja ostetaan jo hyvissä ajoin ja ulkovaatteissa mennään aina kaksi askelta edellä että ei joudu uutta isolla hinnalla ostamaan kun edelliset käy pieneksi. Nirsoilla ei kärsi töiden suhteen ja muutenkaan ei ole varaa esittää varakkaampaa kuin on. Heräteostoksia ei tässä talossa juuri ole tehty ja kaikki leivonnaiset ja leivät (paitsi ruis) tehdään itse. Eineksi en raski ostaa, enkä ostaiskaan vaikka raskisinkin.



Siis miettikää ihmiset minne ne rahat menee. Me emme ole saaneet vanhemmilta rahaa, asumme aina sen mukaan mihin rahat todella riittävät. Opiskelijaasunnot ovat meille tuttuja. Jotkut kauhistelevat niitä, samoin kuin kaupingin asuntoja mutta meillä ei omasta mielestämme ole ollut vara valittaa, joten olemme asuneet monenlaisissa asunnoissa. Auto ei ole viimeisen päälle mutta toimii ja on meille aivan pakollinen. Minulla on huvittanut ja ihmetyttänyt joskus kun samassa tilanteessa oleva ihminen valittaa köyhyttää ja silti menee ravintolaan syömään, ostaa kallista ruokaa, sisustaa jne...Ei ihme jos raha on tiukilla. Ei siinä vain silti voi mennä sanomaan, että kato nyt vähän mihin sen rahan laitat.



Elämä on valintoja, monesti hyvin pienistäkin valinnoista. Kahviloissa en osaa vieläkään kulkea, mutta ehkä vielä opin kun rahatilanteemme lopullisesti helpottaa työelämän alettua. :)



En siis tunne olevani köyhä, vaikka rahaa käytänkin hyvin niukasti ja harkiten. Joskus siihen menee hermot, mutta silloin pitää ottaa satanen jos toinenkin säästötililtä ja lähteä hömpöttämään kauppoihin. Ihan hirvittää semmosen rahamäärän tuhlaaminen mutta eipä tee mieli taas vähään aikaan ostella mitään. Niin ja näitä hömpötyksiä ei tietenkään tehdä ihan milloin sattuu, vaan silloin kun tietää että kohta on rahaa tulossa tai kesätienestit alkaa ja voi taas paikata "koloa" säästötilillä. Eikä sieltä kaupoista tosiaan mitä sattuu osteta. En juuri koskaan osta mitää asusteita koska ilmankin pärjää. Ihan kauhistuttaa miten paljon saisi rahaa uppoamaan pelkästään huiveihin, vöihin, koruihin, laukkuihin, hiuskoristeisiin jne jne.



Elämä on....VALINTOJA ja järjen käyttöä.

Palkkani on peräti sen verran suuri, etten mitään köyhäinapua saa mistään, mutta koska asuntoni on liian kallis, ei rahaa jää arkielämään yhtään ylimääräistä.



.