Uutisointia: lapsiperheiden köyhyys. Tunnetko itsesi/perheesi köyhäksi?
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010100812482873_uu.shtml
Elämme kotihoidontuella, olen yh.
Tulot ovat varmasti alle normien, mutten tunne itseäni kovinkaan köyhäksi.
Kaikkeen ei ole varaa, mutta ei sitä ollut työssä käydessäkään. Miksi siis väittäisin, että olisin jotenkin huonommassa tilanteessa kuin joku työssäkäyvä perheellinen? Hänellä voi olla puoliso, joka ei osallistu perheen kuluihin (niin kuin minullakin oli ennen), hoitomaksut vievät ison osan palkasta ja työmatkatkin maksavat.
Oletko siis köyhä - ja eritoten: tunnetko itsesi köyhäksi?
Kommentit (81)
Jos ruokakaupassa pitää miettiä onko varaa ostaa yhtä laatua enempää hedelmiä kerrallaan niin kyllä se selvää köyhyyttä on.
Mutta tämä on oma valintani, ei kenenkään kuulukkaan kustantaa miunun kotona oloani. On vain iso plussa, että valtio auttaa näinkin paljon mitä kotihoidontuki on!
Mutta sitten olen miettinyt perään, että miksi sitä nyt niin kovin montaa hedelmää kerralla välttämättä tarvitseekaan. Ja olisi minulla ainakin itselläni mahdollista vielä valita joitain asioita toisin. voisin ehkä hakea jotain halvempaa asuntoa (jos semmoisen sitten saisin olisi se toinen juttu) halvemmalta alueelta, luopua ehkä kissoista ja autosta (jota ajetaan varsin vähän). Joitain turhakkeitakin meillä on, esimerkiksi tilaamme akuankkaa ja toistakin lehteä. Vähäistä kaikki silti on.
Kuulosta ehkä erikoiselta, mutta näin on. Minun työni ovat epäsäännöllisiä ja koko vuoden tulot 12:lle jaettuna kuukausiansioni nousevat vain noin 700-900 euroon. Olen useita vuoia etsinyt kokopäivätyötä mutta alaltani ei sellaista löydy.
Miehen rahat ovat perheen käyttöön, eikä minun henkilökohtaisiin menoihini (näin haluan itse, itsekunnioitukseni ei anna periksi elättinä olemista). Niinpä ostan aika vähän itselleni mitään, en harrasta mitään kallista jne.
Jos ruokakaupassa pitää miettiä onko varaa ostaa yhtä laatua enempää hedelmiä kerrallaan niin kyllä se selvää köyhyyttä on.
Mutta tämä on oma valintani, ei kenenkään kuulukkaan kustantaa miunun kotona oloani. On vain iso plussa, että valtio auttaa näinkin paljon mitä kotihoidontuki on!
Mutta sitten olen miettinyt perään, että miksi sitä nyt niin kovin montaa hedelmää kerralla välttämättä tarvitseekaan. Ja olisi minulla ainakin itselläni mahdollista vielä valita joitain asioita toisin. voisin ehkä hakea jotain halvempaa asuntoa (jos semmoisen sitten saisin olisi se toinen juttu) halvemmalta alueelta, luopua ehkä kissoista ja autosta (jota ajetaan varsin vähän). Joitain turhakkeitakin meillä on, esimerkiksi tilaamme akuankkaa ja toistakin lehteä. Vähäistä kaikki silti on.
Miksi sinun ei kuuluisi hyvinvointivaltiossa saada ostaa hedelmiä riittävästi? Miksi on niin, että asut notkuvien pöytien ja lihapatojen ääressä mutta et saa syödä kylliksesi edes hedelmiä? Jos ruuasta joutuu tinkimään, kyse on köyhyydestä. Ethän ole mitään muskelivenettä ostamassa vaan muutamaa ylimääräistä hedelmää!
Välillä tekis mieli vetää ranteet auki. Enkä nyt puhu mistään matkoista vaan ihan tavallisestakin elämästä, johon meillä ei ole varaa.
tarkalla rahankäytöllä, mutta jos pesukonea hajoaa, olemme pulassa, ei olisi varaa ostaa uutta.
Terv. Kahden yh
varmaan jotain keskituloisia.
Annan aina kaikki lapsilta jäävät hyvät vaatteet eteenpäin. Jos tuntisin, tietäisin perheen joka on oikeasti köyhä, niin voisin antaa vaateet heille, mutta en tunne..
Lääkäriystävä saa nykyään kaiken. Joskus mietin, että nämä vois kyllä mennä oikeesti jonnekin tosi tarpeeseen.
Jos ruokakaupassa pitää miettiä onko varaa ostaa yhtä laatua enempää hedelmiä kerrallaan niin kyllä se selvää köyhyyttä on. Mutta tämä on oma valintani, ei kenenkään kuulukkaan kustantaa miunun kotona oloani. On vain iso plussa, että valtio auttaa näinkin paljon mitä kotihoidontuki on!
kuitenkaan sellainen valinta, että se ajaa köyhyyteen. Sillä köyhähän sä olet jos et voi edes muutamia hedelmiä ostaa halusi mukaan. Tietty niukuus voisi olla oikeampi tilanne mutta ei köyhyys sentään.
Tässä nähdään se ero miksi toiset eivät (olevinaan) pysty hoitamaan lapsiaan kotihoidontuella ja toiset pystyvät. Jos on tottunut, että aina on kaikkea ja elämä kaatuu jos sisäfile ei ole uunissa eikä ole valmis mitään sen eteen tekemään, että oma lapsi saisi olla rauhassa vanhemman kanssa kotona niin turha itkeä, että valtionkaan pitäisi se sinulle kultalusikalla kustantaa.
Mutta tämä on oma valintani, ei kenenkään kuulukkaan kustantaa miunun kotona oloani. On vain iso plussa, että valtio auttaa näinkin paljon mitä kotihoidontuki on!
Itse koen asian niin, että valtiolle on vain eduksi kun minä hoidan vielä kotono reilu 1v lasta, tulevaa veronmaksajaa.
Ja nyt kun joku kohta valittaa miksi veronmaksajien pitäisi kustantaa minun lapseni hoito niin samasta syystä kuin minun lapseni maksavat vielä jokupäivä teidän eläkkeet.
tällä hetkellä rahasta tekeekin tiukkaa (olen vuorotteluvapaalla) ja joudun tinkimään lähes kaikesta. Kun palaan takaisin töihin, elämä palautuu normaaliuomiinsa.
Miksi sinun ei kuuluisi hyvinvointivaltiossa saada ostaa hedelmiä riittävästi? Miksi on niin, että asut notkuvien pöytien ja lihapatojen ääressä mutta et saa syödä kylliksesi edes hedelmiä? Jos ruuasta joutuu tinkimään, kyse on köyhyydestä. Ethän ole mitään muskelivenettä ostamassa vaan muutamaa ylimääräistä hedelmää!
Kyse on usein myös valinnoista. Ennen kuin puhutaan köyhyydestä, pitää tarkastella sitä mihin raha valuu, ts. onko kyse ennemminkin "väärästä" priorisoinnista vai todellisesta puutteesta.
Monissa perheissä on auto vain siksi että se on kätevä, vaikka homma hoituisi huomattavan paljon halvemmalla julkisillakin.
Monet perheet elävät huomattavan kalliissa asunnoissa, vaikka mahtuisivat hyvin elämään pienemmissä ja ehkä sijainniltaan sivummassa olevissa asunnoissa, jolla saisi lisää rahaa elämiseen.
Monissa perheissä on paljon kustannusrakenteita jotka eivät ole pakollisia, mutta joihin on totuttu, ehkä aiemman tarpeen vuoksi.
Ne luovat näennäistä köyhyyttä, jonka taakse perheissä ei useinkaan nähdä.
Jos ruokakaupassa pitää miettiä onko varaa ostaa yhtä laatua enempää hedelmiä kerrallaan niin kyllä se selvää köyhyyttä on. Mutta tämä on oma valintani, ei kenenkään kuulukkaan kustantaa miunun kotona oloani. On vain iso plussa, että valtio auttaa näinkin paljon mitä kotihoidontuki on!
kuitenkaan sellainen valinta, että se ajaa köyhyyteen. Sillä köyhähän sä olet jos et voi edes muutamia hedelmiä ostaa halusi mukaan. Tietty niukuus voisi olla oikeampi tilanne mutta ei köyhyys sentään.
Tässä nähdään se ero miksi toiset eivät (olevinaan) pysty hoitamaan lapsiaan kotihoidontuella ja toiset pystyvät. Jos on tottunut, että aina on kaikkea ja elämä kaatuu jos sisäfile ei ole uunissa eikä ole valmis mitään sen eteen tekemään, että oma lapsi saisi olla rauhassa vanhemman kanssa kotona niin turha itkeä, että valtionkaan pitäisi se sinulle kultalusikalla kustantaa.
vaan peruselintarvikkeista. Minusta jokaisella kuuluisi olla sen verran rahaa, että saa peruselintarvikkeet vaivatta ostettua.
Se on sitten kumma, että rikkaat vetävät esiin aina jonkun sisäfileen vaikka kyse on perustoimeentulosta.
Yhteiskunnan tulisi sen verran tukea jäseniään, että jokainen saa edes normaalit ruuat kaupasta. Se ei todellakaan ole liikaa vaadittu. Minusta siihen on moraalinen velvollisuus. En ymmärrä ihmistä, joka pystyy nukkumaan hyvällä omallatunnolla tietäen, että tuttava järsii viimeistä leivänkannikkaa mutta hänpä vaan ajattelee, "että itsepä on petinsä pedaanut, mitä mulle kuuluu vaikkei tuolla ole edes makkaraa leivän päälle"
Miksi sinun ei kuuluisi hyvinvointivaltiossa saada ostaa hedelmiä riittävästi? Miksi on niin, että asut notkuvien pöytien ja lihapatojen ääressä mutta et saa syödä kylliksesi edes hedelmiä? Jos ruuasta joutuu tinkimään, kyse on köyhyydestä. Ethän ole mitään muskelivenettä ostamassa vaan muutamaa ylimääräistä hedelmää!
Kyse on usein myös valinnoista. Ennen kuin puhutaan köyhyydestä, pitää tarkastella sitä mihin raha valuu, ts. onko kyse ennemminkin "väärästä" priorisoinnista vai todellisesta puutteesta.
Monissa perheissä on auto vain siksi että se on kätevä, vaikka homma hoituisi huomattavan paljon halvemmalla julkisillakin.
Monet perheet elävät huomattavan kalliissa asunnoissa, vaikka mahtuisivat hyvin elämään pienemmissä ja ehkä sijainniltaan sivummassa olevissa asunnoissa, jolla saisi lisää rahaa elämiseen.
Monissa perheissä on paljon kustannusrakenteita jotka eivät ole pakollisia, mutta joihin on totuttu, ehkä aiemman tarpeen vuoksi.
Ne luovat näennäistä köyhyyttä, jonka taakse perheissä ei useinkaan nähdä.
Kukaan ei valitse tarkoituksella väärin eikä huonosti. Kyllä jokainen yrittää parhaansa mutta koska jo lähtökohtaisesti ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa osa ei onnistu niin hyvin. Juuri tätä eriarvoisuutta pitäisi pyrkiä vähentämään.
Olen kolmen lapsen opiskeleva yh. Vien lapset vapaapäivinäkin päiväkotiin, jotta säästän ruokakuluissa. Aamulla vien aina aamupalalle, vaikka menisin myöhempään kouluun. Teen halvinta mahdollista ruokaa (soijarouhetta kuluu paljon) eikä minulla ole varaa tarjota tuoreita kasviksia joka aterialla. Lasten isä ostaa lapsille onneksi kunnolliset ulkovaatteet ja kengät. Mihinkään maksullisiin huvituksiin ei ollut viime kesänäkään varaa. Dvd-soitin on rikki eikä minulla ole rahaa ostaa uutta, mikroakaan meillä ei ole.
Lapsille en köyhyyttämme mainosta, he eivät onneksi tajua asiaa vielä. Ja koska pukeutuvat kuitenkin suht hyviin vaatteisiin, ei köyhyys näy onneksi ulospäin. Mutta usein säälittää kun tekisi mieleni tehdä laadukkaampaa ruokaa ja viedä lapsia esim. maksullisiin konsertteihin, mutta ei pysty. Töitä pitäisi tehdä opintojen ohella, mutta se aika on lapsilta pois. Onneksi tätä ei kestä ikuisuuksia, vaikka valmistunkin aika pienipalkkaiseen ammattiin ja sitten on opintolainaa maksettavana.
Niin ja sossusta olen hakenut apua, mutta en ole saanut vaikka minun laskujeni mukaan tulot jäävät liian pieniksi. Pitäisi kai jättää koulu kesken, alkaa ryypätä ja ryhtyä ls-asiakkaaksi niin ymmärrystä alkaisi löytyä (hiukan katkera olen, joo).
Koen olevani köyhä jos sitä mitätään pankkitilin saldon mukaan.
Meillä ei nimittäin ole rahaa koskaan oikein mihinkään muuhun kuin ihan välttämättömiin menoihin kuten ruoka, hygieniatarvikkeet (näitäkin joutuu jaksottaan eri kuukausille) ja vaatteet.
Lomat ym. on aina tuskaa kun emme oikein voi mennä mihinkään, korkeintaan käydä lähi-huvipuistossa kerran :( ja lapset tietty haluais vaikka mitä. Lapset myös katselevat kaiholla telkkarista lomamainoksia ja puhuvat kuinka se ja se on tarhasta käynyt siellä ja siellä ja kuinka hekin toivoisivat pääsevänsä :( Pahaa tekee aina sanoa, että ehkä mekin vielä joskus mennään...
Kuitenkin, ja tässä on nyt se kääntöpuoli...
Asutaan isossa talossa, jota maksetaan isosti. Eli meidän tulot ei ole pienet, olemme vain halunneet maksaa mahd nopeasti lainaa pois ja siksi meillä on myös osa talosta vielä tekemättä valmiiksi. Meillä menee asumiskuluihin yli 3000€/kk sisältäen lainan, korot, sähkö, vesi, lämmitys ja vakuutus sekä jätehuolto.
Elämiseen meillä jää kutainkin 500-1000€/kk ja perheen koko on 6.hlöä.
Koen olevani köyhä jos sitä mitätään pankkitilin saldon mukaan.
Meillä ei nimittäin ole rahaa koskaan oikein mihinkään muuhun kuin ihan välttämättömiin menoihin kuten ruoka, hygieniatarvikkeet (näitäkin joutuu jaksottaan eri kuukausille) ja vaatteet.
Lomat ym. on aina tuskaa kun emme oikein voi mennä mihinkään, korkeintaan käydä lähi-huvipuistossa kerran :( ja lapset tietty haluais vaikka mitä. Lapset myös katselevat kaiholla telkkarista lomamainoksia ja puhuvat kuinka se ja se on tarhasta käynyt siellä ja siellä ja kuinka hekin toivoisivat pääsevänsä :( Pahaa tekee aina sanoa, että ehkä mekin vielä joskus mennään...Kuitenkin, ja tässä on nyt se kääntöpuoli...
Asutaan isossa talossa, jota maksetaan isosti. Eli meidän tulot ei ole pienet, olemme vain halunneet maksaa mahd nopeasti lainaa pois ja siksi meillä on myös osa talosta vielä tekemättä valmiiksi. Meillä menee asumiskuluihin yli 3000€/kk sisältäen lainan, korot, sähkö, vesi, lämmitys ja vakuutus sekä jätehuolto.
Elämiseen meillä jää kutainkin 500-1000€/kk ja perheen koko on 6.hlöä.
Eikö teillä mene rahaa puhelimiin, nettiyhteyteen, kauppaan, bensoihin/kulkuvälineisiin, lasten harrastuksiin, koulukirjoihin jne?
Meitä on viisihenkinen perhe, lainaan menee 1900€/kk, muihin laskuihin vaihtelevasti 1000-1600€/kk ja kauppaan siinä 800-1000€ ja muut ulkona syömiset, elokuvissa käymiset, harrastukset ym. jutut päälle.
kun on jokapäiväinen leipä, niin muulla ei ole väliä.
Kun arvostaa vain tärkeintä, niin raha riittää kyllä.
järjettömät asumismenot teillä!
Jos lapsenne saisivat päättää, ehkä he kuitenkin valitsisivat edes hieman leveämmän elämän arkena kun jonkun ison talon.
Voipi jäädä katkeruutta lasten mieliin, jos aina pitää olla ilman mitään kivaa arkena, jotta iso talo saadaan maksetuksi.
Koen olevani köyhä jos sitä mitätään pankkitilin saldon mukaan.
Meillä ei nimittäin ole rahaa koskaan oikein mihinkään muuhun kuin ihan välttämättömiin menoihin kuten ruoka, hygieniatarvikkeet (näitäkin joutuu jaksottaan eri kuukausille) ja vaatteet.
Lomat ym. on aina tuskaa kun emme oikein voi mennä mihinkään, korkeintaan käydä lähi-huvipuistossa kerran :( ja lapset tietty haluais vaikka mitä. Lapset myös katselevat kaiholla telkkarista lomamainoksia ja puhuvat kuinka se ja se on tarhasta käynyt siellä ja siellä ja kuinka hekin toivoisivat pääsevänsä :( Pahaa tekee aina sanoa, että ehkä mekin vielä joskus mennään...Kuitenkin, ja tässä on nyt se kääntöpuoli...
Asutaan isossa talossa, jota maksetaan isosti. Eli meidän tulot ei ole pienet, olemme vain halunneet maksaa mahd nopeasti lainaa pois ja siksi meillä on myös osa talosta vielä tekemättä valmiiksi. Meillä menee asumiskuluihin yli 3000€/kk sisältäen lainan, korot, sähkö, vesi, lämmitys ja vakuutus sekä jätehuolto.
Elämiseen meillä jää kutainkin 500-1000€/kk ja perheen koko on 6.hlöä.Eikö teillä mene rahaa puhelimiin, nettiyhteyteen, kauppaan, bensoihin/kulkuvälineisiin, lasten harrastuksiin, koulukirjoihin jne?
Meitä on viisihenkinen perhe, lainaan menee 1900€/kk, muihin laskuihin vaihtelevasti 1000-1600€/kk ja kauppaan siinä 800-1000€ ja muut ulkona syömiset, elokuvissa käymiset, harrastukset ym. jutut päälle.
Meillä on työstä puhelinetu ja autoetu. Kaikki harrastukset ym. maksetaan siis tuosta jäljelle jäävästä rahasta, eli siis tiukkaa tekee...
Meillä ei riitä rahat kunnolla ruokaan eikä kellään ole kunnollisia vaatteita. Laskut on myöhässä ja ulosottovirastosta tulee kirjeitä. Autot on ruosteisia romuja 80-luvulta. Mutta meillä on rahaa ylläpitää kalliita harrastuksia lapsille, pitää siivoojaa ja hankkia kalliita kodinkoneita. Mielenterveys vaatii näitä ja sen mukaan on priorisoitu.
Jälleen loistava esimerkki valinnoista ja priorisoinnista.
Voi kituuttaa toisaalla saadakseen enemmän toisaalla.
kuitenkaan sellainen valinta, että se ajaa köyhyyteen. Sillä köyhähän sä olet jos et voi edes muutamia hedelmiä ostaa halusi mukaan.
Tietty niukuus voisi olla oikeampi tilanne mutta ei köyhyys sentään.