G: Asioita, joita salailet puolisoltasi? Ei-vakavia ja vakavia asioita.

3 vuotta kestänyt insestikokemus ja nyt jo vuoden kestänyt työpaikkaihastus.

...vaikka kai se voisi olla miehestä ihan mielenkiintoistakin, mutta haluan pitää sen ilon itselläni. Mun juttu :)

Yhdessä kuusi vuotta. Mies ei tiedä, että petin häntä kaksi kertaa "vahingossa" (päihteissä) muutama vuosi sitten lomamatkalla. Mies ei tiedä, että olin ihastunut hänen ystäväänsä noin vuosi sitten. Ihastus oli vastavuoroinen, mutta ei johtanut mihinkään. Viime pikkujouluissa suutelin erään naisen kanssa ja olisin voinut pettää, ellei järjesn ääni olisi kaikunut kännini yli.



Hän ei tiedä herpeksestäni, joka ei ole oireillut yli kymmeneen vuoteen. Hän ei tiedä, että laihdutan lähes joka päivä, vgaikka olen jo nyt hoika. Hän luulee, etten ole syönyt lihaa vuosikymmeneen, mutta olen maistanut koiralleni paistamaa lihaa. MIeheni kännykän olen tsekannuut joskus vuosia sitten, mutta lähinnä koska toivoin löytäväni syyn erollemme. JOskus minua ahdistaa mieheni pienemmät tulot minuun nähden, sillä olisi kiva käyttää rahaa itseenikin.



Tästä kaikesta huolimatta rakastan häntä enemmän muin ketäään muuta maailmassa.

mutta on kyllä suorastaan hämmästyttävää että olen saanut salattua alkoholismini näin kauan.

Halusin unohtaa menneisyyteni ja aloittaa puhtaalta pöydältä.

Eli et ole enää sekakäyttäjä? Millainen miehesi on? Muutuitko?

sitten mies alkoi tiuskia



meikkijutut ja omat ostokset salaan

olen kai onnistunut salaamaan.

kirjottelen tänne aina kun on vähän tylsempää, kuten nyt.

tietää vain että luen tätä, ja on kysynyt että kirjottelenko täällä näiden sekopäiden joukossa. olen sanonut tietysti että en, ihan luen vaan ;)

Juon paljon enemmän bileissä kun kerron miehelleni, harvoin siis, mutta muutaman kerran vuodessa änkyrät. Pystyn krapulassakin toimimaan joten totuus ei ole paljastunut.



Olen pannut työkaverini kanssa muutaman kerran. Ihan vaan seksinhimosta, suhdetta meillä ei ole. Hän on mieheni lisäksi ainoa jonka kanssa olen ikinä elämässäni seksiä harrastanut, kai se sitten piti toistakin saada kokeilla.



Mässäilen ja sitten oksennan, yksin ollessani ja joskus oksennan syönnin jälkeen vaikka mies on kotonakin, alakertaan ja hana päälle niin ei kuulu loiske ja osaan oksentaa äänettömästi.



Katson yksin ollessani pornoa ja tyydytän itseäni. Muutenkin haluaisin paljon enemmän ja rajumpaa seksiä kuin mieheni, vaikkei seksielämässämme valittamista muuten olekaan. Miehelle riittää pari kertaa viikossa, mä haluaisin pari kertaa päivässä.



Niin, ja olen siis noin kolmevitonen, itsestäni huolehtiva, arvostetussa ammatissa työskentelevä kahden alle kouluikäisen lapsen äiti, jonka elämä on ihan taskapainossa (onkohan?) ja olen tyytyväinen elämääni...

Meillä on niin puhumaton suhde, ettei tosikaan. Oikeasti mä olen aika avoin ja puhelias ihminen, mutta mieheni kanssa en puhu juuri mitään enää nykyään - enkä oikeastaan enää edes näe mitään syytä sille, miksi hänelle mistään puhuisinkaan, eihän miestä tunnu edes kiinnostavan. Loppujen lopuksi mies ei tiedä mun elämästäni kodin seinien ulkopuolella juuri mitään - hän ei tiedä, mitä teen työkseni, missä työpaikkani sijaitsee, hän ei tunne kavereitani eikä tiedä, keiden kanssa vietän vapaa-aikaani. Ei hän ole koskaan näitä asioita edes kysynyt, ja jos häntä kerran niin paljon kiinnostaa, miksi kertoisinkaan.



Ja onhan niitä meidän keskinäiseen suhteeseenkin vaikuttavia asioita, joista miehellä ei ole mitään hajua. Mä olen salannut sen, etten saa orgasmia, viimeiset 3 vuotta. Samoin olen salannut masturbointini koko suhteemme ajan, 6 vuotta. Mies ei myöskään tiedä, etten ole halunnut seksiä hänen kanssaan enää aikoihin (harrastan sitä silti hänen kanssaan säännöllisesti), että fantasioin jatkuvasti muista miehistä, että pettäisin koska tahansa jos sopiva tilaisuus ja ehdokas tulisi vastaan, että syömishäiriöni ei todellakaan ole taaksejäänyttä elämää, etten ole poistanut hormonikierukkaa vaikka niin oli puhe (en halua tulla raskaaksi, vaikka mies haluaisi meille kolmannen lapsen).

petin exääni

salaan ostoksiani. Miksi, siihen ei ole hyvää syytä, mutta meillä on eriasiat mitä me arvostetaan. Shoppailen kun minua ahdistaa ja hetken on taas maailma kauniimpi.

Meillä on niin puhumaton suhde, ettei tosikaan. Oikeasti mä olen aika avoin ja puhelias ihminen, mutta mieheni kanssa en puhu juuri mitään enää nykyään - enkä oikeastaan enää edes näe mitään syytä sille, miksi hänelle mistään puhuisinkaan, eihän miestä tunnu edes kiinnostavan. Loppujen lopuksi mies ei tiedä mun elämästäni kodin seinien ulkopuolella juuri mitään - hän ei tiedä, mitä teen työkseni, missä työpaikkani sijaitsee, hän ei tunne kavereitani eikä tiedä, keiden kanssa vietän vapaa-aikaani. Ei hän ole koskaan näitä asioita edes kysynyt, ja jos häntä kerran niin paljon kiinnostaa, miksi kertoisinkaan. Ja onhan niitä meidän keskinäiseen suhteeseenkin vaikuttavia asioita, joista miehellä ei ole mitään hajua. Mä olen salannut sen, etten saa orgasmia, viimeiset 3 vuotta. Samoin olen salannut masturbointini koko suhteemme ajan, 6 vuotta. Mies ei myöskään tiedä, etten ole halunnut seksiä hänen kanssaan enää aikoihin (harrastan sitä silti hänen kanssaan säännöllisesti), että fantasioin jatkuvasti muista miehistä, että pettäisin koska tahansa jos sopiva tilaisuus ja ehdokas tulisi vastaan, että syömishäiriöni ei todellakaan ole taaksejäänyttä elämää, etten ole poistanut hormonikierukkaa vaikka niin oli puhe (en halua tulla raskaaksi, vaikka mies haluaisi meille kolmannen lapsen).

ei tossa ole mitään järkeä, hei haloo!!!!!!! miksi et halua olla onnellinen? etkö ole sen arvoinen? just joo! kaikki ovat!

Meillä on niin puhumaton suhde, ettei tosikaan. Oikeasti mä olen aika avoin ja puhelias ihminen, mutta mieheni kanssa en puhu juuri mitään enää nykyään - enkä oikeastaan enää edes näe mitään syytä sille, miksi hänelle mistään puhuisinkaan, eihän miestä tunnu edes kiinnostavan. Loppujen lopuksi mies ei tiedä mun elämästäni kodin seinien ulkopuolella juuri mitään - hän ei tiedä, mitä teen työkseni, missä työpaikkani sijaitsee, hän ei tunne kavereitani eikä tiedä, keiden kanssa vietän vapaa-aikaani. Ei hän ole koskaan näitä asioita edes kysynyt, ja jos häntä kerran niin paljon kiinnostaa, miksi kertoisinkaan. Ja onhan niitä meidän keskinäiseen suhteeseenkin vaikuttavia asioita, joista miehellä ei ole mitään hajua. Mä olen salannut sen, etten saa orgasmia, viimeiset 3 vuotta. Samoin olen salannut masturbointini koko suhteemme ajan, 6 vuotta. Mies ei myöskään tiedä, etten ole halunnut seksiä hänen kanssaan enää aikoihin (harrastan sitä silti hänen kanssaan säännöllisesti), että fantasioin jatkuvasti muista miehistä, että pettäisin koska tahansa jos sopiva tilaisuus ja ehdokas tulisi vastaan, että syömishäiriöni ei todellakaan ole taaksejäänyttä elämää, etten ole poistanut hormonikierukkaa vaikka niin oli puhe (en halua tulla raskaaksi, vaikka mies haluaisi meille kolmannen lapsen).

ei tossa ole mitään järkeä, hei haloo!!!!!!! miksi et halua olla onnellinen? etkö ole sen arvoinen? just joo! kaikki ovat!

Tiedän kyllä, että olisi syytä puhua. Puhumattomuus ei ole mun valintani, minkä varmaan voisi päätelläkin siitä, että olen yleisesti ottaen puhelias ja avoin ihminen - mieheni on ainoa ihminen, jonka kanssa puhuminen on hankalaa. Minä olen aikani yrittänyt puhua ja rakentaa toimivaa kommunikaatiota, mutta en voi pakottaa miestä puhumaan, kuuntelemaan, reagoimaan ja kiinnostumaan. Jos puolison reaktio vuodesta toiseen, oli asia mikä hyvänsä, on tyly "aha" - kuinka kauan itse viitsisit mitään hänelle kertoa/puhua?

Tottakai haluan olla onnellinen, siitä en tiedä, olenko sen arvoinen. Ehkä en, koska tämäkin suhde kääntyi lopulta tällaiseksi. Ehkä onnea vaan ei ole tarkoitettu minulle.