Kumma suhtautuminen isyyteen!
Kunnon isä tukee äitiä raskauden aikana kaikin tavoin ja tietenkin osallistuu synnytykseen. Kunnon isä ei ryyppää, tuo rahaa talouteen, tekee kotityöt, ruokaa ja on lasten kanssa.
Mutta - jos ero tulisi, ei tulisi kuuloonkaan erottaa lapsia äidistä. Isän tehtäväksi jää käytännössä elatusapujen maksaminen ja tapaamisoikeuden toteuttaminen.
Tuli tuosta toisesta ketjusta vaan mieleen.
Ja minä en ole mies.
Kommentit (21)
äidin haluamaa kevytkasviskukkakaaligratiinia vaan äijäruokaa, ostetaan leluja koska halutaan ilahduttaa toista, valvotaan ja ollaan yhdessä telkun ääressä...ota rennommin. Heistä se voi olla mukavaa yhteistä aikaa ja onkin. Tunnustan, että minäkään en pese hampaita jokapäivä ja reikiä on nolla.
Se, mitä mieheltä odotetaan ja mitä hän käytännössä tekee, voivat erota toisistaan kuin yö päivästä. Toki on niitäkin idiootteja, jotka hyvästä miehestä eroavat, mutta pääasiassa erot kyllä johtuvat siitä, ettei enää jakseta huonoa käytöstä. Ja kun valtaosaa eroista hakee nainen, voi miettiä ketä on yleensä sen huonon käytöksen takana...
Olen nainen, hain eroa ja syynä oli miehen käytös. Kyse ei kuitenkaan ollut miehen käytöksestä lapsia kohtaan tai meitä yhdessä perheenä, vain minua kohtaan.
En enään tuntenut olevani nainen, en kiinnostanut miestä olenkaan seksuaalisesti. Olin vain kodinkone ja äiti. Toki olen noita viimeisiäkin, mutta olisin halunnut olla myös nainen ja saada mieheltäni huomiota itselleni. Nukuimme eri huoneissa, puhuimme vain lasten asioista, jos niistäkään. Lopulta mies myönsi että hän ei enään rakasta minua ja hänelle on ihan sama olenko paikalla vai en. Häntä kiinnostaa vain lapset.
Lapset eivät ole enää ihan pieniä ja saivat itse valita asumisjärjestelynsä erossa. Kaksi heistä asuu kanssani ja yksi miehen kanssa. Tapaavat toista vanhempaa joka toinen viikonloppu niin että kaikki lapset ovat samaan aikaan noina viikonloppuina samassa paikassa.
Tiedän että usein erot varmasti johtuvat jomman kumman huonosta käytöksestä. Kuitenkin huonoa käytöstä voi olla monenlaista, eikä se tee välttämättä kenestäkään huonoa isää. Ymmärrän siis kyllä mitä ap ajaa tässä takaa.
sellaisen jännän ilmiön et naiset,äidit ei pidä itseään elatusvelvollisina.Joo,luit oikein ja tässäpä esimerkki.Eronneilla on yksi 8 v.Vuoroviikoin vanhemmilla ja molemmissa omat huoneet,vaatteet jotka tietty sekoittuu,polkupyörä yms.Molemmat antaa yhtä paljon lapselle ja arkipyhisin tyttö on enempi isän puolen isovanhemmilla myös joskus äitiviikolla.Molemmat töissä ja tulo eroa ei juurikaan koska molemmat itellalla.Äitille menee lapsilisä ja isä maksaa elatusmaksua vaikka menot tasan.Silti ihan viikoittain hirvee tappelu kun äiti vaatii lisää rahaa vedoten siihen et hän on miehen lapsen äiti eikä mikään exä.Hänelle kuuluu enempi.!!!!!!Moni meidän kaveripiiristä mennyt siihen mukaan asenteella et lähtökohtaisesti miehen on aina maksettava enemmän lapsesta kun naisen. Miksi????Miksi ihmeessä kukaan mies viittii enää tehdä lapsia suomalaisten naisten kanssa kun koskaan ei voi voittaa.Ei koskaan.Auta armias jos on uskaltanu jättää toisen naisen takia ni sitähän pitää hyvitellä loppuelämä olemalla "narsisti"äidin kynnysmattona.
kun poikani on isänsä luona, niin siellä syödään mäkkärissä tai pizzeriassa päivittäin, ostetaan lelukaupasta mitä vain haluaa, valvotaan puolelle öin ja katsotaan telkkaa...ai niin ja hampaitakaan ei muisteta pestä. eli ei mitään vastuuta oteta.
koska se ei tapahdu joka päivä. Hän sentään ottaa vastuun lapsesta tapaamalla häntä ja viettämällä aikaa hänen kanssaan.
ja kaikki työ perheessä jää äidin niskoille. Miehillä on ihme tarve esittää avutonta kun jotain pitäis tehdä nopeasti ja tehokkaasti. Sitäpaitsi miehet loukkaantuu syvästi jos niitä neuvoo. Miehet on isoja lapsia, oikeesti, se ei ole vaan kaikille vielä selvinnyt.
Meillä kyllä avioliitto kunnossa ja minulla hyvä mies, mutta silti sanon, että iso lapsi. Tässä pari päivää sitten ajattelin, että olisi oikeasti hyvä, kun mieheni jäisi lapsemme kanssa kahden esim. viikoksi, niin hän huomaisi, että talo ei pysy siistinä, jos kerran viikossa vie kollarit pesuun ja imuroi. Eli siis vastuu kodin järjestämisestä on minulla. Tosin mieheni tekee kyllä, mutta pitää aina käskeä (Ja silloinkin hitaasti ja tuskastun siihen). Ja sitä tulee täys loukkaantuminen! Olen sanonut, että tee oma-aloitteisesti jotain kotihommia joka päivä töiden jälkeen, niin en sano mitään. Koska valitettavasti en minäkään yhtään iltaa voi töiden jälkeen vain oleskella, aina on keittiön laittoa, pyykkejä, järjestely ym. Kun lähdetäänkin johonkin, niin olemme lapsen kanssa jo valmiina, kun mieheni alkaa paitaa ja housuja vasta vaihtamaan!!!!
Mutta kaippa se on suht normaalia ja olen onnellinen, että mieheni kuitenkin viettää aikaa kotona ja hoitaa niitä "miehisiä" hommia sekä tarttuu imuriin jne. Ehkä vielä koittaa aika, kun on lapsen kanssa useamman päivän kahden ja huomaa, että niitä hommia on enempi kuin hän kuvittelee..
mies miettii kuinka tekisi oikein että olisi SINUN HALUAMALLA tavalla. Kun sovitte tietyt asiat niin, että mies vastaa ja saa itse suunnitella miten asian hoitaa niin silloin asiat toimivat. Eri ihmisille siisteys on eri asia, joskus miestä voi risoa sotkut enemmän kuin naista, joskus toisinpäin.
oma isä oli koko elämänsä sairaseläkkeellä ja oli kunnon isä vaikkei meitä varsinaisesti elättänytkään.
Kummallisen vanhoillinen käsitys sinulla isyydestä.
mies miettii kuinka tekisi oikein että olisi SINUN HALUAMALLA tavalla. Kun sovitte tietyt asiat niin, että mies vastaa ja saa itse suunnitella miten asian hoitaa niin silloin asiat toimivat. Eri ihmisille siisteys on eri asia, joskus miestä voi risoa sotkut enemmän kuin naista, joskus toisinpäin.
Vaikka minä käsken (jota en tarkoita negatiivisesti), niin meillä on mies se, jota sekasotku häiritsee enempi ja hän huomauttelee siitä minulle. Minä olen siisteyden puolesta paljon suurpiirteisempi ja meillä on aina pieni epäjärjestys. Mies ei vain tykkää tästä ja sitten ärtyinen aina välistä. Minä olen todennut siihen, että järjestelee itse, minulle riittää, kun keittiö on siisti ja pyykivuori ei kasva ja vaatteet viikataan kaappiin sekä viikoittain imuroidaan/pestään wc:t ym. Mies taas haluaisi paikkojen kiiltävän koko ajan. Ei vain yksinkertaisesti jaksa, kun päivät olen itsekin töissä. Mies osallistuu itse viikko siivoukseen, mutta arkisin hän käy töissä ja pelaamassa sekä toki osallistuu lapsemme kanssa oloon. Kotihommia tekee noin yhtenä arkipäivänä/vk, jolloin se tarkoittaa keittiön siivousta. Minä siivoan keittiön muina päivinä (minusta ei ole kiva nousta aamulla, jos keittiö ihan sekaisin).
Mutta meillä lapsuuden perheet ovatkin siinä suhteessa erilaisia, että miehen kotona aina kiiltää ja minun kotonani on aina ollut pieni epäjärjestys. Olen anopillenikin asian avoimesti todennut ja sanonut, että minulle riittää tämä. Ja eipä tuo muuta kuin nauroi. Tiedän, ettei hän on epäjärjestyksestä eri mieltä, mutta ei katso pahalla meidän (minun) tapaani enää.
Tuli vaan mieleen tästä aloituksesta.
Ja tiedän kyllä, mitä ketjua tarkoitat.
Se, mitä mieheltä odotetaan ja mitä hän käytännössä tekee, voivat erota toisistaan kuin yö päivästä. Toki on niitäkin idiootteja, jotka hyvästä miehestä eroavat, mutta pääasiassa erot kyllä johtuvat siitä, ettei enää jakseta huonoa käytöstä. Ja kun valtaosaa eroista hakee nainen, voi miettiä ketä on yleensä sen huonon käytöksen takana...
vuotiaita, vaikka 4 poikaa, ni tuskin kukaan mies jaksaa niiden kanssa puoltatuntia pitempään. Jos taas teillä on alle 2 vuotias, ja tyttä ni se on ihan eri asia. Äidin on pakko aina jaksaa.
Ja jos prinsessaa on loukattu, sekö oikeuttaa että kostoksi toiselta otetaan lapset ja annetaan elatusvelvollisuus?
Elatusvelvollisuus on molemmilla ja isät ovat ihan yhtä hyviä vanhempia kuin äiditkin. Ja jos alkaa nussutus niin katsotaanpa väkivaltatilastot jotka kohdistuvat äideiltä lapsiin,
Usein "isäb huonous" on subjektiivista, kun mies ei ole ollut naiselle oikea niin sitten ei muka lapsillekaan.
pokien kanssa ihan hyvin, on samanhenkistä tekemistä. Puhu sinä vain itsestäsi, älä äitiydestä tai isyydestä yleensä.
pokien kanssa ihan hyvin, on samanhenkistä tekemistä. Puhu sinä vain itsestäsi, älä äitiydestä tai isyydestä yleensä.
kun puuhailla niitä näitä silloin tällöin. Sitäpaitsi tämä on aihe vapaa, eli puhun ihan mitä lystää.
ja kaikki työ perheessä jää äidin niskoille. Miehillä on ihme tarve esittää avutonta kun jotain pitäis tehdä nopeasti ja tehokkaasti. Sitäpaitsi miehet loukkaantuu syvästi jos niitä neuvoo. Miehet on isoja lapsia, oikeesti, se ei ole vaan kaikille vielä selvinnyt.
kun poikani on isänsä luona, niin siellä syödään mäkkärissä tai pizzeriassa päivittäin, ostetaan lelukaupasta mitä vain haluaa, valvotaan puolelle öin ja katsotaan telkkaa...ai niin ja hampaitakaan ei muisteta pestä.
eli ei mitään vastuuta oteta.