Lue keskustelun säännöt.
Lapsen ajankäytöstä esimerkki - antaisiko joku toisen ääripään esimerkin?
07.10.2010 |
Haluaisinpa tietää mitä tekee 9v. lapsi, jolla on vain 2 harrastusta viikossa? Ihan jos saisi tarkkaa kuvausta eikä vain ympäripyöreää "leipoo äidin kanssa ja pelaa lautapelejä koko perheen kanssa" ja näkee kavereita. Hyviä asioita nuokin, mutta niihin tuskin saa uppoamaan määrättömiä tuntimääriä päivässä, vai saako?? Ja jos saa, niin onko tuossa kavereiden kanssa olemiseen upotettu kuinka paljon ruudun tuijotusta (pelikonsolit, tv, tietsikka)?
Meillä lapsi 9v. itse on halukas harrastamaan 7 kertaa viikossa. Silti näkee lähes päivittäin myös kavereita ja etenkin viikonloppuina touhutaan perheen kanssa, mutta joka päivä arkenakin syömme yhdessä ja touhuaa pienen sisaruksensa kanssa. Koulu sujuu hienosti. Eli lapsen elämässä on perhe, koulu, harastukset, kaverit, oma leikki ja puuhailu (tosin hyvin vähän ehtii olla pleikan, tv:n tai tietokoneen ääressä, ehkä vain 3x/viikko, koska ilman kaveriseuraa tai perheen yhteistouhuja ollessaan useimmiten mieluummin esim. leikkii, lukee, rakentelee, piirtää jne.) Lapsi myös nukkuu 10-11 vuorokaudessa koska vaatii paljon unta.
Huvikseni laskin että viikossa on 168 tuntia. Näistä tämä lapsi nukkuu ja tekee ilta/aamupesuja noin 77 tuntia, on koulussa 24 tuntia, on koulumatkalla, välipalalla tai läksyjen äärellä yhteensä 10 tuntia, harrastaa harrastuksiin menevine matkoineen 14 tuntia viikossa ja loput 43 tuntia (reilut 6tuntia/päivä jos lasketaan keskiarvo) hän on kavereiden kanssa, perheen kanssa sekä touhuaa itsekseen. Paljon touhuamme myös koko porukalla sellaista jossa kavereitakin voi olla mukana, tai yhdessä jonkin toisen perheen kanssa (metsäretket, lautapelit, leffareissut jne.). Hyvin siis riittää aika kaikkeen mitä tuon ikäisen elämässä pitääkin olla.
En tarkoita tällä että kaikkien pitäisi harrastaa näin paljon. Muutenkin on pääasia että lapsi harrastaa omasta halustaan ja lapset ovat yksilöitä.
Mutta näille harrastusmäärien kritisoijille, joiden mielestä on väärin antaa lapsen harrastaa jonkin tietyn määrän verran, haluan tämän kysymyksen erityisesti esittää: Mitä lapseni pitäisi mieluummin tehdä kuin harrastaa? Mihin tuo 14 tuntia mieluummin pitäisi käyttää? Pleikkaanko, kavereiden kanssa teiden varsilla ja ostoskeskuksissa maleksimiseenko vaiko nettisurffailuun? Ja jos joku määrä harrastuksia on ehdottomasti yläraja ihan jokaiselle lapselle, niin mikä se tuntimäärä viikossa olisi? Ehkä kaksiko ja jos niin miksi?
Ja vielä kysymys, että mistä tämä meidän paljon harrastava lapsi jää mielestänne paitsi? Meillä leivotaan, pelataan lautapelejä, ulkoillaan, retkeillään, jutellaan pitkien ruokailujen yhteydessä etenkin vikkonloppuisin ja kun on ruokavieraita, niin lapset osallistuvat siihen jne. jne.
Kommentit (43)
olen siis vastaaja 41. No, lapsemme soittavat omia soittimiaan ja omia soittoläksyjään melko itsenäisesti iltapäivällä, lisäksi opettavat toisillensa, isovanhemmille, kavereille jne soittamista. Leikkivät usein musiikkikoulua. Iltaisin opetan välillä viulun soittoa, ovat siitä innostuneet.
Viikonloppuna helposti tulee soitettua vaikka miten paljon. aamulla ennen kuin vanhemmat jaksaisivat nousta mitään tekemään rupeaa soitto kuulumaan, monet lapsethan ehkä katsovat telkkua?
Päivällä voi helposti vetää pienet koko perheen perhejamit, vanhemmille voi esittää uusimmat soittoläksyt iltapäivällä, illalla muutama erä wiitä ja sitten tapailemaan kappaleita oikeilla soittimilla.. Jos isovanhemmat tulevat kylään, he ovat hyvin kiitollista konserttiyleisöä..
8-vuotiaallani on tapana soittaa läpi myös vanhoja soittoläksyjä, välillä koko vanha soittokirja. Isovanhemmat toivovat skypen kautta suosikkikappaleitaan.. Meillä soittimia "lojuu" joka paikassa. Lapset ovat hyviä myös improvisoimaan, osaavat tapailla kuulemiaan kappaleita jne..
Siskoni lapset harrastavat telinevoimistelua (3-4xvko harkat) ja silti he jumppaavat (usein jumppapuvuissa) kotona tunteja joka päivä ja pitävät näytöksiä ja treenejä vanhemmilleen, toisilleen, itselleen. Näyttävät kaikki jutut, mitä on jumpassa tehty, nukkeleikeissä on telinevoikkakisoja, piirtävät jumppaliikeitä, hyppivät trampoliinilla kavereiden kanssa jne..
Lapset innostuvat helposti jostain kivasta. Omat lapseni olivat muuten 7-vuotiaita aloittaessaan soittotunnit, kävivät sitä ennen muskarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolle joka tuntui hieman paheksuvan tällaista "pänttäämistä": mun poika 12 v harrastaa jalkapalloa. Kolmet treenit viikossa, lisäksi pelejä vähinitään yksi viikossa, usein viikonlopputurnauksia, joissa tulee pelaamista kuutisen tuntia + verryttelyt yms. Silti pelaa jalkapalloa kaikki välkät koulussa ja vapaa-ajalla melkein joka päivä ja vielä pomppottelee jotakin palloa sisällä vähän väliä. Joten jos lasken oikeesti futikseen käytetyn ajan, niin tulee varmaan ainakin 20 tuntia viikossa.
olen siis vastaaja 41. No, lapsemme soittavat omia soittimiaan ja omia soittoläksyjään melko itsenäisesti iltapäivällä, lisäksi opettavat toisillensa, isovanhemmille, kavereille jne soittamista. Leikkivät usein musiikkikoulua. Iltaisin opetan välillä viulun soittoa, ovat siitä innostuneet.
Viikonloppuna helposti tulee soitettua vaikka miten paljon. aamulla ennen kuin vanhemmat jaksaisivat nousta mitään tekemään rupeaa soitto kuulumaan, monet lapsethan ehkä katsovat telkkua?
Päivällä voi helposti vetää pienet koko perheen perhejamit, vanhemmille voi esittää uusimmat soittoläksyt iltapäivällä, illalla muutama erä wiitä ja sitten tapailemaan kappaleita oikeilla soittimilla.. Jos isovanhemmat tulevat kylään, he ovat hyvin kiitollista konserttiyleisöä..8-vuotiaallani on tapana soittaa läpi myös vanhoja soittoläksyjä, välillä koko vanha soittokirja. Isovanhemmat toivovat skypen kautta suosikkikappaleitaan.. Meillä soittimia "lojuu" joka paikassa. Lapset ovat hyviä myös improvisoimaan, osaavat tapailla kuulemiaan kappaleita jne..
Siskoni lapset harrastavat telinevoimistelua (3-4xvko harkat) ja silti he jumppaavat (usein jumppapuvuissa) kotona tunteja joka päivä ja pitävät näytöksiä ja treenejä vanhemmilleen, toisilleen, itselleen. Näyttävät kaikki jutut, mitä on jumpassa tehty, nukkeleikeissä on telinevoikkakisoja, piirtävät jumppaliikeitä, hyppivät trampoliinilla kavereiden kanssa jne..
Lapset innostuvat helposti jostain kivasta. Omat lapseni olivat muuten 7-vuotiaita aloittaessaan soittotunnit, kävivät sitä ennen muskarissa.
Se että lapset omasta halusta, keskenään ikään kuin laajentavat harrastusta kotona, on kehittävää, luovaa ja varmasti myös rentouttavaa. Soittoläksyjen lisäksi musisoidaan porukassa kevyttä musiikkia, tai pelataan harrastuspeliä myös välitunneilla ja iltaisin, keksitään itse uusia voimisteluliikkeitä jne. Minusta se on ihan eri asia kuin se, että joka ilta lähdetään asioikseen jonnekin, jossa pitää toimia tietty aika vetäjän ohjeiden mukaisesti tai se, että olisi pakko tehdä juuri tiettyjä harjoituksia monta tuntia päivässä.
Itse olen myös lapsena harrastanut soittamista ja laulamista, eli kaksi iltaa viikossa meni soittotunnilla ja kuorossa. Lisäksi myöhemmin tuli mukaan orkesteri. Sen lisäksi soitimme siskon ja kavereiden kanssa paljon, meillä oli jossain vaiheessa oma lauluyhtyekin, etsittiin nuotteja kirjastosta yms. Se, että vain 2-3 iltaa viikossa meni ns. pakollisiin tunteihin, toi kuitenkin muihin iltoihin vapauden tehdä mitä itse haluaa. Jos joku ilta teki mieli lähteä vaikka uimahalliin, se onnistui.
Tuolle joka tuntui hieman paheksuvan tällaista "pänttäämistä": mun poika 12 v harrastaa jalkapalloa. Kolmet treenit viikossa, lisäksi pelejä vähinitään yksi viikossa, usein viikonlopputurnauksia, joissa tulee pelaamista kuutisen tuntia + verryttelyt yms. Silti pelaa jalkapalloa kaikki välkät koulussa ja vapaa-ajalla melkein joka päivä ja vielä pomppottelee jotakin palloa sisällä vähän väliä. Joten jos lasken oikeesti futikseen käytetyn ajan, niin tulee varmaan ainakin 20 tuntia viikossa.
olen siis vastaaja 41. No, lapsemme soittavat omia soittimiaan ja omia soittoläksyjään melko itsenäisesti iltapäivällä, lisäksi opettavat toisillensa, isovanhemmille, kavereille jne soittamista. Leikkivät usein musiikkikoulua. Iltaisin opetan välillä viulun soittoa, ovat siitä innostuneet. Viikonloppuna helposti tulee soitettua vaikka miten paljon. aamulla ennen kuin vanhemmat jaksaisivat nousta mitään tekemään rupeaa soitto kuulumaan, monet lapsethan ehkä katsovat telkkua? Päivällä voi helposti vetää pienet koko perheen perhejamit, vanhemmille voi esittää uusimmat soittoläksyt iltapäivällä, illalla muutama erä wiitä ja sitten tapailemaan kappaleita oikeilla soittimilla.. Jos isovanhemmat tulevat kylään, he ovat hyvin kiitollista konserttiyleisöä.. 8-vuotiaallani on tapana soittaa läpi myös vanhoja soittoläksyjä, välillä koko vanha soittokirja. Isovanhemmat toivovat skypen kautta suosikkikappaleitaan.. Meillä soittimia "lojuu" joka paikassa. Lapset ovat hyviä myös improvisoimaan, osaavat tapailla kuulemiaan kappaleita jne.. Siskoni lapset harrastavat telinevoimistelua (3-4xvko harkat) ja silti he jumppaavat (usein jumppapuvuissa) kotona tunteja joka päivä ja pitävät näytöksiä ja treenejä vanhemmilleen, toisilleen, itselleen. Näyttävät kaikki jutut, mitä on jumpassa tehty, nukkeleikeissä on telinevoikkakisoja, piirtävät jumppaliikeitä, hyppivät trampoliinilla kavereiden kanssa jne.. Lapset innostuvat helposti jostain kivasta. Omat lapseni olivat muuten 7-vuotiaita aloittaessaan soittotunnit, kävivät sitä ennen muskarissa.
Kyseessähän on lapsi, joka ei välttämättä tunnista jaksamisen rajojaan - ei niitä tunnista moni aikuinenkaan!
Itse harrastin vuosia seitsemänä päivänä viikossa. Minulla oli soitto-, liikunta- ja yksi muu harrastus, joista kaikista pidin kovasti. Sitten lopulta murkkuna ajattelin että se on loppu nyt. Lopetin kaikki ohjatut harrastukset ja nautin siitä vapaudesta ja rauhasta. Iltaisin sai vain olla ja vaikka soitella ja urheilla omassa tahdissa.
Minkälaiset työajat vanhemmilla? Osallistuuko isovanhemmat/kodinhoitaja/lapsenvahti harrastuskuljetuksiin, vai asutteko niin loistavasti liikenneyhteyksien kannalta, että lapsi kulkee itse? Vai miten tuo rumba pyörii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me vanhemmat kuskaamme ja käytämme työaikaliukumia hyväksi. Toinen lähtee aiemmin töihin niin ehtii ajoissa kotiin kyydityksiä varten. Toinen vastaavasti on myöhään töissä ja tuo töistä tullessaan harrastajan kotiin. Aikaisin tullut ehtii vientireissulla hoitaa kauppa/kirjasto/muut asiointireissut ja tehdä ruuan myöhemmin tulijalle ja harrastajalle sekä pitää päiväsiivotason ja pyykkitilanteen kunnossa.
Taaperoikäinen kuopus pyörii kyytikuvioissa viejän mukana joka myös on aina se aikaisemmin tulija ja hakee lapsen aikaisin ja myöhään menijä vie taaperon niin tulee lyhyet hoitopäivät.
Vuoroviikoin toinen menee aikaiseen ja toinen myöhään ja tarvittaessa vaihdellaan ja välillä otetaan miinuksia jotka paikkaillaan myöhemmin.
jota kritisoijat varmaan eivät oikein hyväksy. Siis että jo lapsen ajankäyttö olisi noin määriteltyä ja aikataulutettua, ja että jo lapsen (tai hänen vanhempiensa) pitäisi tehdä tiliä ajankäytöstään. Meidän lapset leikkivät vapaasti keskenään ja pihalla, 10 v myös pelaa tietokoneella. Pari harrastusta viikossa, minusta jo pelkkä koulu tuo lapsen elämään suunnitelmallisuutta vähintäänkin tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
harrastuksiakin on vain yksi per lapsi. Koulu menee hyvin, kummallakin on myös läheisiä ystäviä, joiden kanssa voi viettää aikaa.
Siitä voisi päätellä että tunnet huonoa omatuntoa asiasta? Ja sitten toisaalta taas oletat että kaikkien muiden lapset istuu koneella kaiket päivät kun eivät harrastuksessa ole päivittäin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän vanhempi lapsi on vasta 4 vuotias ja hän juuri aloitti ensimmäisen harrastuksensa. Hänellä olisi harkat kahdesti viikossa, mutta arkena me ei keretä viemään häntä julkisilla vuorotöidemme takia. Kerta viikossa riittää toistaiseksi.
samoin muusta perheestä, työ- ja rahatilanteista ym. Tärkeintä tietysti, miten lapsi jaksaa. Saahan sitä harrastaa jos se kaikille sopii, ei rasita kaverisuhteita tai koulunkäyntiä. Ja mikä tärkeintä: lapsi itse haluaa.
Minäkin kritisoin periaatetasolla sitä, että lapsella on joka päivä harrastuksia. Olen kokenut, että meidän perheessä se verottaa liikaa perheen yhteistä aikaa ja vaikuttaa negatiivisesti koulunkäyntiin.
Toinen asia mitä kritisoin, on pienten lasten tavoitteellinen harrastaminen. Jossain lajissa pitää aloittaa jo 5 vuotiaana 3 harkat + 1-2 oheisharkat viikossa ja vanhempien sitoutua huoltajakuvioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisissa perheissä opetetaan myös tylsiä kotitöitä lapsille eikä pelkkää leipomista. toiset lapset myös lepääväät enemmän ja "ovat vaan", mikä on ihan hyväksi. tylsyyden sietokin välillä on ihan hyvä taito. lapsilla saattaa olla myös oikomishoitoja, puheterapioita, lääkäreitä, parturikäyntejä yms. kaikki lapset eivät peseydy, pue ja syö ihan noin lennossa kuin teidän. toisilla on pidempi koulumatka tai tykkäävät mennä koulun pihalle vähän aiemmin leikkimään. toiset ulkoilevat enemmän. on myös opettajia, jotka järjestävät myös eteville oppilaille vähän enemmän läksyjä.
Vastaanpa silti. Mun lapsella ei ollut mitään erityistä harrastusta ennen kuin täytti 10v.
Hän mm kävi kavereiden luona, oli kavereiden kanssa ulkona, luki paljon, puuhaili kaikenlaista omassa huoneessaan (mm piirsi ja askarteli., rakenteli legoilla), leikki veljien kanssa kotona. Perheen kanssa tehtiin pyöräretkiä ja kyläiltiin niillä kavereilla joiden lapset ei olleet joka ilta harrastamassa :) Ja kyllä hän välillä pelailikin. Ja yhdessä katseltiin joskus elokuvia iltaisin.
Kun ikää tuli lisää, halusi itse harrastamaan. Pari iltaa viikossa riittää kun lapsi itse ei vaan jaksa enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jolla 2 harrastusta viikossa. Kahtena päivänä viikossa harrastus.
Kyllä siihen kavereiden kanssa olemiseen saa kulumaan raivostuttavan monta tuntia viikossa. Aina saa olla soittelemassa 20.00 perään, että nyt pitäisi jo kotiin tulla.
Koulun jälkeen tekee aina läksyt ja syö välipalan.
Ulkona saattaa olla sitten kavereiden kanssa iltaan asti ja sitten tullaan nälkäisenä kotiin.
Syö, iltapesut ja menee sänkyyn. Sänkyssä vielä lukee jotain kirjaa.
Sinä päivänä, kun on harrastus ei saa olla kavereiden kanssa. Silloin kun ei ole kavereiden kanssa, niin leikkii pikkuveljensä kanssa.
Kyllä meillä lautapelejäkin pelataan. Viikonloppuisin kyläillään, käydään uimassa, pelaamassa sählyä tai vaikka potkimassa palloa. Mitä sitä nyt milloinkin keksii.
Onhan tuo kavereiden kanssa viikonloppuisinkin.
Meidän poika vihaa kilpailua ja suorittamista, eikä ole liikunnallinen. Karkeamotoriikassa on heikoutta ikäisiinsä nähden. Haluaa harrastaa liikuntaa omaan tahtiin, siksi käydään perheen kanssa yhdessä harrastamassa sitä liikuntaa viikonloppuisin.
rehtorin allekirjoittama kirje, jossa pyydettiin rauhoittamaan alakouluikäisten iltoja. Näkyy kuulemma koulussa keskittymisvaikeutena ja yleisesti levottomuutena. Tämä kirje oli siis lähetetty kaikkien alakoululaisten kotiin. Tämä on siis kasvatusalan ammattilaisten kanta.
rehtorin allekirjoittama kirje, jossa pyydettiin rauhoittamaan alakouluikäisten iltoja. Näkyy kuulemma koulussa keskittymisvaikeutena ja yleisesti levottomuutena. Tämä kirje oli siis lähetetty kaikkien alakoululaisten kotiin. Tämä on siis kasvatusalan ammattilaisten kanta.
Jo AP:n aloitus kertoo paljon. On käsittämätöntä, ettei aikuinen ihminen TIEDÄ mitä muuta lapsi voi tehdä kuin harrastaa?!
Teidän valinta. Jos olet oikeasti asian kanssa sinut, niin miksi ihmeessä kyselet täällä asian perään? Jos et ole sinut, muuta jotain. Simple.
Meillä lapsilla on yksi varsinainen harrastus kullakin. Muuta aikaa en ole minuutilleen laskenut mutta esikoinen soittaa, lukee ja ulkoilee vapaa-aikanaan. Nuoremmista toinen niin ikään soittaa ja lukee, yhdessä leikkivät niin sisällä kuin ulkonakin kahdestaan tai naapurin lasten kanssa. Yhdessä höpötellään paljon ja hoidetaan lemmikkejä. Tietokone tai pelivempaimet eivät ole meidän elämässämme merkittävässä roolissa.
Siis se että joko hienosti kiertäen joku vihjailee tai sitten kritisoi suoraan että 7 harrastusta viikossa on jo ihan liikaa lapsellemme. Tai että joku yleisenä totuutena julistaa että paljon harrastavat lapset säälittävät ja että on jotenkin väärin lasta kohtaan jos hänellä on paljon harrastuksia.
Kritisoijien kanssa en siis ole sinut ja muuttaakseni ihmisten käsityksiä avarammiksi, ja lasten yksilöllisyyden huomioivaksi, kirjoitin avauksen. Kun avasin asiaa ajankäytön näkökulmasta, niin ehkä on helpompi huomata ettei siinä oikeastaan ole mitään säälittävää/kritisoitavaa. Simple.
t: ap
2-3 tuntia??