Lapsen ajankäytöstä esimerkki - antaisiko joku toisen ääripään esimerkin?

jolla on yksi harrastus viikossa ellei yhtä koulun kerhoa (kieli-, aamuisin) lasketa,



hän tulee koulusta, tekee läksyt ja syö välipalaa. Sen jälkeen häipyy pihalle kavereiden kanssa. Klo 17 haetaan tai soitetaan syömään. Sitten häipyy taas pihalle kunnes haetaan/soitetaan aamupalalle.



Joskus on tietty kotonakin, lukee tai rakentelee legojuttujansa. Joskus 8harvemmin) leipookin.

koko yötä vietä pihalla kavereiden kanssa :)



23

Luovuus kehittyy juuri siinä, kun on vähän tylsää ja joutuu keksimään tekemistä.



Meillä lapsi on vasta 7 ja harrastuksena on judo kerran viikossa. Välillä on tietysti muitakin juttuja, nyt uimakoulu viikonloppuisin muutaman viikon jne.



kotiudumme illalla 16.30 jälkeen, lapsi (ja pikkuveli) leikkivät jotain, ehkä jäävät ulos ja viiden jälkeen on ruoka. Kuuden maissa on taas se ohjelma ohi ja on aikaa leikkiä sinne 19.30 asti. Joskus tuossa ulkoillaan, joskus luetaan, mutta aika usein ipanat touhuavat omiaan ja aikuiset tekevät kotitöitä.



Harrastusilta onkin sitten sitä, että tullaan kotiin, syödään, lähdetään ja sitten iltapala, suihkussa käynti ja nukkumaan. Aika vähiin jäisi yhteinen aika, jos tuo olisi joka päivä. Sitten, kun yöunen tarve on pienempi, ymmärrän jokailtaisen harrastuksen.

jos lapsi itse haluaa harrastaa noin paljon, niin mikäs siinä. Itse ajattelen että on tärkeää olla myös aikatauluttamatonta oloaikaa, jolloin voi tehdä extempore mitä haluaa.

harkat on 2 kertaa viikossa. Pikkuveli 7v harrastaa samaa. Muuten leikkivät kavereiden kanssa tai keskenään, ihan leikkipuistoissa tai meidän/kavereiden luona tai koulun kentällä. Joskus pelaavat koneella/wiillä ja joskus eivät. Tässä tulee myös vastaan se, että minä en aio ratketa autokuskiksi 7 päivänä viikossa, vaan jos haluavat isomapana harrastaa noin paljon, niin sitten voivat hoitaa osan harrastusmenoistaan vaikka fillarilla menemällä. Muita harrastuksia, siis sellaisia joita ei tehd edes viikoittain, on laskettelu, käydään uimahallissa, käydään rangella harjoittelemassa golfia jne.

Kyseessähän on lapsi, joka ei välttämättä tunnista jaksamisen rajojaan - ei niitä tunnista moni aikuinenkaan!

Saako teillä lapsi kaiken minkä haluaa?

harkat on 2 kertaa viikossa. Pikkuveli 7v harrastaa samaa. Muuten leikkivät kavereiden kanssa tai keskenään, ihan leikkipuistoissa tai meidän/kavereiden luona tai koulun kentällä. Joskus pelaavat koneella/wiillä ja joskus eivät. Tässä tulee myös vastaan se, että minä en aio ratketa autokuskiksi 7 päivänä viikossa, vaan jos haluavat isomapana harrastaa noin paljon, niin sitten voivat hoitaa osan harrastusmenoistaan vaikka fillarilla menemällä. Muita harrastuksia, siis sellaisia joita ei tehd edes viikoittain, on laskettelu, käydään uimahallissa, käydään rangella harjoittelemassa golfia jne.

lapsi ei halua eikä yleensäkään pidä ohjatusta toiminnasta. Koulussa menee hyvin, mutta vapaa-ajan haluaa ehdottomasti olla ihan vapalla. varmasti meidän lapsi pelaa konsoleilla enemmän kuin ap:n mutta esim. eilinen meni näin:



Koulua klo 9-14

Kotiin kahden kaverin kanssa tulivat vähän yli klo 15 (matkaa 700 m :-))

Pelasivat tunnin, sitten toisen tunnin pihalla jalkapalloa

Klo 17 ruoka ja läksyt

Klo 18 lähti kolmannen kaverin kanssa ulos

Klo 19.30 sisään ja iltapala, järjesteli siemenkokoelmaana, söi päärynän saadakseen siitä siemenet

Lueskeli, katsoi 20 min tv:tä, sitten iltapesut ja nukkumaan klo 21.15.



Ihanaa, löysää ajankäyttöä, josta lapsen kehitys eniten asinatuntijoidenkin mukaan hyötyy. Meillä esikoinen 12 v. harrastaa neljänä päivänä viikossa ja vaikka hän kulkee aika usein itsekseen, aina se ei onnistu. Yhden lapsen kuskaaminen pari kertaa viikossa onnistuu kuitenkin vielä hyvin ilman että me vanhemmat tuntisimme itsemme lasten palvelijoiksi. Meillä nimittäin perheen aikuisillakin on omaa elämää, kummallakin rakas harrastus väh. kerran viikossa ja lisäksi tapaamme kumpikin omia ystäviä muutaman kerran kuussa. Minusta siinä vaiheessa kun lapset eivät enää tarvitse jatkuvaa vahtimista, aikuistenkin pitää saada siivu omaa elämää eikä joutua aikataluttamaa vapaa-aikaansa lasten kuskaamisten mukaan.

Herää aamulla klo 7, menee ysiksi kouluun yleensä.

maanataisin ja tiistaisin tulee koulusta kotiin klo 13-14 ja saa tuoda kolme parasta ystäväänsä välipalan jälkeen meille siihen asti kun tulen töistä klo 16.30. Teen ruoan jonka aikana lapsi tekee läksyt ja jutellaan niitä näitä kahvikupin ääressä, pikkusisko 7v tulee myös ip-kerhosta kotiin ja tekee läksyt. lapset syövät ja menevät ulos leikkimään kirkkistä, kävelyttämään koiria ja muuta ja tulevat klo 19.30 kotiin jolloin on iltapala ja suihku/sauna. Eli klo 18 ulos ja 19.30 kotiin muinakin iltoina. Ke, to ja pe 9v menee nuokkarille josta tulee viideltä ja ehtii ulos kun on syönyt ja tehnyt läksyt. Jotenkin en pysty mahduttamaan tuohon juurikaan harrastuksia, ensi vuonna tosin aloittaa tanssin tiistaisin studiolla joka sijaitsee kilometrin päässä ja nyt on torstaisin kuvataidekerho nuokkarilla. kavereiden kanssa ulkona menee se pari 1-2h päivisin ja minä pidän sitä tärkeänä, maanantaisin ja tiistaisin leikkivät meillä sisällä tai pihassa iltapäivisin, välillä tanssivat, piirtävät, katsovat jotain leffaa, harvoin pelaavat pleikkarilla, silloinkin yleensä singstaria tai eye-toyta joka on liikuntapeli. Viikonloppuisin on joko isällään tai sitten minun kanssani jolloin mennään tosi usein mökille joku kaveri mukana.

järjesteli siemenkokoelmaana, söi päärynän saadakseen siitä siemenet

Oletteko multaan laittaneet noita siemeniä? Meillä kasvaa keittiön ikkunalla appelsiini- ja omenapuu :)

annetaan asioiden soljua luonnollisella tahdillaan. Ei kiirehditä.

Ei todella ole vastakkainen esimerkki. Mutta koulun, koulumatkan ja nukkumisen (+ilta ja aamutoimet) jälkeen arkipäivästä jää n. 5-6 tuntia, johon pitää sisällyttää perheen yhteinen ruokailu ja läksyjen teko, joka vähentää aikaa n. puolitoista tuntia. Jäljellejäävä n. 4 tuntia menee leikkimiseen, ulkoiluun, kavereiden kanssa oloon, lukemiseen, kotitöihin, jne. Harrastuspäivinä harrastus vie tuosta ajasta 2 tuntia, ja tuo jäljellejäävä parituntinen kun jakaantuu useampaan väliin, ei siinä käytännössä paljoa ehdi tehdä kuin hieman leikkiä ja olla perheen kanssa.



Ap:n laskelmassahan tökkii se, että kokonaisviikkoaikaan on laskettu myös viikonloput, joista kertyy "kouluttomia" tunteja. Käytännössä arkisin ei lapsella ole aikaa paljoa tehdä,¨jos joka päivä on harrastus - saati sitten että olisi omaa vapaata aikaa, jota jokainen ihminen tarvitsee. Mutta jokainen tyylillään, ehkä te saatte kasvatetttua sen Mattinykäsenne joka tuo vanhemmille kunniaa ja loistoa, meille riittää normaali-ihmisen onnellisuus lapselle tavoitteeksi.

Mutta mm. näitä asioita lapset tekevät kavereidensa kanssa, joko aikuisen kanssa tai ilman: Käyvät urheilukentällä kokeilemassa yleisurheilulajeja, uimahallissa, talvella hiihtävät ja luistelevat, leipovat, tekevät omaa lehteä, soittavat ja laulavat, ovat pihapelejä isolla porukalla, hyppivät tramboliinilla jne. Esim. nyt iltaisin hämärässä ovat jotain poliisi ja roisto -tyyppistä melkein joka ilta. Kai noistakin voisi sanoa, että harrastaa monipuolista liikuntaa tms, mutta jos siis harrastuksella tarkoitetaan ohjattuja tunteja, niin siinä tapauksessa harrastavat vain soittamista. Ja tuleehan niistäkin ne läksyt joita pitäisi harjoitella päivittäin.

kyllähän kaikki tietää, että lapsikin stressaantuu liiasta aktiviteetista vaikka itse harrastuksistaan pitäisikin.

Tulee koulusta klo 14.30



Syö valipalan, tekee läksyt.

Leikkii puistossa kavereiden kanssa (keinupehvistä, rofea ja polea jne.)

Tulee kotiin päivälliselle 17.30

Leikkii siskonsa kanssa nukeilla, petsoilla, barbeilla jne.

Syö iltapalan ja valmistautuu nukkumaan

Kuuntelee iltasadun ja nukahtaa noin. 20.30





Toki tuo läksyjen jälkeinen tekeminen vaihtelee: joskus käy kirjastossa, joskus käy kaverilla (tai kaveri käy meillä) tai kaupassa tai ihan mitä nyt keksiikään. Pääasiassa siis LEIKKII sen ajan kun sun lapsi harrastaa. Ja nelosluokkalaisesta meillä on kyse.

Lapsia on neljä: 11- ja 9- v. pojat, 6- ja 3-v tytöt. Ja ensimmäiseksi kyllä sanon, että en voisi kuvitellakaan määritteleväni koko työrytmiäni sen mukaan, että olisin joka päivä kuskaamassa lapsia harrastuksiin. Olisi muuten hemmetin tylsää myös ei-harrastavalle kuopukselle, joka joutuisi joka mutkan tulemaan mukaan.



MAANANTAI

6-vuotiaalla peräkkäin klo 16-18 viikon ainoat harrastukset: tanssitunti ja partio. Molemmat niin kivoja, ettei halua jättää kumpaakaan, vaikka aikataulu on vähän hankala. Maanantaisin haen tytön 15 maissa, että ehtii vähän huilia sohvalla ja syödä välipalaa. Isänsä käy usein uimassa tytön ollessa tanssimassa (samassa kiinteistössä molemmat).



Klo 18-19: 9-vuotiaalla karata. 5 km matkaa, viedään autolla ja haetaan samalla systeri partiosta.



TIISTAI:

19-20.30 isän ja nuoremman pojan (+ bändin) yhteiset bändiharjoitukset



KESKIVIIKKO:

Kolme isointa käyvät pappansa kanssa uimassa iltapäivällä.

11 v:llä partio 19-20



TORSTAI:

Vanhimmalla kuviskerho 17-18.30

9-vuotiaalla (+äidillä) partio 18-19



PERJANTAI ja VIIKONLOPPU:

ei mitään kelloon sidottua



Harrastusten ulkopuolella: lapset leikkivät keskenään / kavereiden kanssa, ovat pihalla, katsovat usein YLEn lastenohjelmat, tekevät läksyjä. Piirtävät ja saattavat myös pelata tietokoneella. Pelikonsoleita meillä ei ole. Käymme aika usein koko perheen voimin uimassa, minä lenkkeilen joko yksin koiran kanssa (myöhään) tai toisinaan lapsia lähtee mukaan (jos menen alkuillasta). Ollaan usein mökillä viikonloppuisin, käydään yleensä sunnuntaisin mummolassa ja tehdään ihan vaan kaikenlaisia arkisia asioita kotona: syödään, siivotaan, löhötään sohvalla, luetaan kirjoja ääneen (joka ilta edelleen myös pojille), tehdään pihatöitä jne.... Minusta olisi ahdistavaa, jos elämä olisi liian tarkasti kelloon sidottua, nytkin sitä on illoissa ihan riittävästi.

Vastaanpa silti. Mun lapsella ei ollut mitään erityistä harrastusta ennen kuin täytti 10v. Hän mm kävi kavereiden luona, oli kavereiden kanssa ulkona, luki paljon, puuhaili kaikenlaista omassa huoneessaan (mm piirsi ja askarteli., rakenteli legoilla), leikki veljien kanssa kotona. Perheen kanssa tehtiin pyöräretkiä ja kyläiltiin niillä kavereilla joiden lapset ei olleet joka ilta harrastamassa :) Ja kyllä hän välillä pelailikin. Ja yhdessä katseltiin joskus elokuvia iltaisin. Kun ikää tuli lisää, halusi itse harrastamaan. Pari iltaa viikossa riittää kun lapsi itse ei vaan jaksa enempää.

Haluaisin myös meille tämän mallin mukaista perhe-elämää! Meillä ekaluokkalaisella 1-2 harrastusta hieman vuodenaikojen mukaan. Joka viikko ei halua/jaksa harrastaa, emmekä painosta. Paljon viihtyy ihan vaan kaverinsa (tai veljensä tai yksinkin) kanssa ulkona tai sisällä lego- ym. leikeissä tai pelaavat Wiitä. Välillä piirtelee, lueskelee, katsoo tv:tä tai on vaan. Välillä on tylsää, mutta sitäkin on opittava kestämään. Elämässä ei voi koko ajan olla virikkeitä ja vauhtia ja elämyksiä. Juuri tylsyydestä se todellinen luovuus lähtee liikkeelle, kun on itse itselleen keksittävä tekemistä... ;)

7 kertaa viikossa treenit. Tavoitteet korkealla, vähintään Moskovaan Bolshoihin pitäisi päästä. Siksi on alettu myös venäjän opinnot pari kertaa viikossa.



Isoveljestä tulee NHL-kiekkoilija (harkat aamuin illoin).



Hiemanhan siinä äiti joutuu joustamaan omasta elämästään, kun isä tekee uraansa, mutta mitäpä sitä ei tekis lapsiensa puolesta.

No, itselläni on 8-v ja 11-vuotiaat lapset, joilla "vain" yksi harrastus. Molemmat soittavat, vanhempi selloa, nuorempi pianoa. Lisäksi itse soitan viulua, joten viuluja ja muitakin soittimia meiltä kotoa löytyy.



Lapset käyvät kumpikin kerran viikossa soittotunnilla, mutta soittavat kyllä lähes joka päivä muutaman tunnin kotona. Erilaisia liikuntaharrastuksia on myös kokeiltu, mutta mikään ei oikein tuntunut mukavalta.



Eli siis lapset koulun jälkeen tekevät läksyt, syövät välipalaa ja soittavat keskenään tai touhuilevat kavereiden kanssa. Illalla saan usein kuulla yhteissoittoa tai omia "sävellyksiä". Soitamme myös yhdessä koko perhe. Välillä käymme uimassa, laskettelemassa, ulkoilemassa, luistelemassa tms. jotta liikuntaakin tulisi. Mukaan tulee usein myös lasten kavereita.



Meillä on kotona Wii ja sitä kyllä myös pelataan, ei nyt ihan joka päivä, mutta usein kuitenkin. Sielläkin suosituimpia ovat bändi- ja laulupelit :D.

Juuri olin kuuntelemassa jalkapallon vanhempainillassa että 12 tytöllä kolmet treenit ja 1-2 peliä viikossa ei ole tarpeeksi. Jotta kehittyis pelaajana, tämä siis jonkun jalkapallofriikin kanta.

Meillä on harkkoihinkimppakyyti, samalla autolla kulkee kolme tyttöä. Silti jalkapallo haukkaa ison osan arjestamme. Pelimatkat on piirisarjassa jo pikiä siin arki-iltoina. Lisäksi vanhempien kiskivuorot ym.

Tyttö harrastaa myös musiikkia ja soittotunneilla kaksi kertaa viikossa.

Esikoinen käy soittotunneilla jonne menee suoraan koulusta ja tulee sammalla kyydillä kuin kaksi muuta lasta soittotunneilta. Ja omaan liikuntaharrastukseen kulkee 4 km polupyörällä.

7v poika käy siis soittotunneilla ja askartelukerhossa.

Perheen kuopus käy muskarissa joka on päiväkodissa ja liikuntakerhossa.

Välillä on tietysti viikkoja jolloin joka arki-ilta jotakin mutta on myös viikkoja jolloin on vähemmän.

Meillä kuskaamisessa auttaa kimppakyyti ja linja-autot sekä isovanhemmat. Varsinkin pappa tykkää käydä katsomassa jalkapalloa.

Toki niillä viikoilla kun tytöllä on kolme treeniä ja kaksi peliä niin on selvästi väsynyt. Tasainen arkirytmi auttaa jaksamaan. Meillä menee kaikki lapset nukkumaan joka ilta klo 21 on siis arki tai lausantai.

Tyttö selvästi lataa akkuja välillä niin että piirtelee omassa huoneessa kaksi-kolme tuntia ilman minkäänlasita häiriötekijää.

Ja arkea tietysti rauhoittaa se että olemme vuorollaan osittaisella hoitovapaalla jompi kumpi vanhemmista.