Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kun oma peilikuva inhottaa

Vierailija
07.10.2010 |

Olen reilu kolmekymppinen nainen, lapsia jo useampi.

Vartalo on venunut, vanunut ja pullistunut muodottomaksi. Nahkaa roikkuu ja löllyää, selluliittipalloja pehva ja reidet täynnä.



Liikakilojakin on reilusti (melkein 30kg). Ja vaikka ne lähtisikin niin koskaan ei vartalo tule olemaan hyvä, vaan nahka on monta numeroa liian suuri ja roikkuu ympärillä vanteina.



Ongelma on se, että olen vaipumassa syvään itseinhoon. Näytän karsealta, enkä ikinä tule näyttämään paremmalta. Ehkä laihdun, mutta ruma ja löllyvä tyhjä nahka jää ikiajoiksi kuitenkin.

Olen alkanut tunte sääliä miestäni kohtaan, että joutuu tälläistä naista katsomaan. Olisi hänelläkin oikeus silmäniloon, hän kuitenkin rakastaa katsella kauniita naisia, niin livenä kuin kuvissa. Minussa ei sitä kauneutta ole.

(mies kyllä sanoo välillä, että olen kaunis, mutta.. en vaan voi uskoa häntä. ehkä se on vaan sellaista liibalaabaa jotta mulla olis parempi mieli)

Välillä tuntuu, että olisi parempi ettei mieheni katsoi tai koskettaisi minua ollenkaan. Tiedän, että hän haluaa koskettaa, haluaa osoittaa hellyyttä ja tykkäämistään. Mutta minusta tuntuu pahalle kun hän joutuu tyytymään tälläiseen muodottomaan möykkyyn, vaikka maailma on kauniita naisia pullollaan.



Miten oppisin hyväksymään vartaloni, vartalon joka on raskauksien, imetysten, liikakilojen (itse aiheutettujen mässäilyn tuloksena syntyneiden liikakilojen) pilaama?

Kommentit (23)

Vierailija
21/23 |
07.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kyllähän se nahka nyt pienenee myös kun laihdut, jos sitä jää hirveästi jonnekin vatsaan niin säästä rahaa, jotta saat sen leikkautettua pois. Ei tuohon muu auta kuin liikunta ja laihdutus. Kuollakaan et voi.

Vierailija
22/23 |
07.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin ennen painoindeksin mukaan aivan normaalipainon ylärajoilla ja pidin itseäni lihavana ja muutenkin itsetunto oli hiukan huono sen takia, kun olisin halunnut näyttää paremmalta.



Nyt muutaman vuoden jälkeen olen laihtunut lähes alipainoiseksi, olen oppinut meikkaamaan itseni todella kauniiksi ja hyvät vaatteet vielä viimeistelevät lopputuloksen. Tiedän olevani siis hyvännäköinen, mutta... se ei paljoa lämmitä, koska en ole milloinkaan tuntenut oloani näin huonoksi sisältä. Suhdekriisi on jatkunut jo vuosia ja se on syönyt minua. Nauran kyllä, mutta ihan oikeasti en koe aitoa naurua tai iloa tuskin mistään.



Kaipaan sitä aikaa, kun olin pullukampi, mutta nauroin vedet silmissä asioita ja nautin elämästäni. Mitä hyötyä on siitä, että olen nätti ja haluttava?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/23 |
07.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja olen 36v joten tuskin jää sullakaan. Se vaan voi näyttää siltä!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kahdeksan kahdeksan