Lasten kaverit huomauttelevat pienestä kodistamme :(

Ei kannatakaan sanoa. Tuskin lapset tuollaista kuitenkaan kettuilumielessä sanovat, kunhan vain ajattelevat ja ihmettelevät ääneen.

Se puolestaan on ärsyttävää, jos ihminen vielä aikuisiälläkin jatkaa samaa rataa.

välillä on kyllä tehnyt mieli sanoa, että "teidän äitinne onkin kovapalkkainen sairaanhoitaja, minä vain päällikkötehtävissä IT-alalla, joten ei ole varaa isompaan..."

... että iso asunto maksaa enemmän kuin pieni asunto. Olen siis ollut juuri tuollainen kovaääninen ihmettelijä "Nukkuuks sun äiti olkkarissa?". En pahuuttani tai halveksien, olin vain utelias. Lapsia nyt vaan kiinnostaa erilaisuus ja ne uskaltaa ehkä kysyä.

Lapset nukkuu kahdessa makuuhuoneessa, eikä niitä kukaan kiusaa.

nyt ihmettelee kaikkea mikä on eri lailla kuin heillä kotona.



Minulla kävi kylässä aikuinen joka ihmetteli asuntoni kokoa, moneen kertaan toitotti että miten voi olla vain yksi huone, eihän sitä kukaan pärjää niin pienessä asunnossa. Asuin silloin siis yksin ja neliöitä oli ihan riittävästi.

tietenkin lapset puhuu tollasia ääneen. Onhan se oikeesti tosi outoa että 5 henkeä on 68 neliössä.

Jokainen tekee omia ratkaisuja ja varmaan tiesitte että lapsianne tullaan teidän köyhyydestä kiusaamaan.

lapsethan tunnetusti kertovat totuuden. Yritä suhtautua siihen rennosti ja huumorilla. Pieni koti, so what, tärkeintä että siellä viihdytään.

älä nyt tuosta harmistu, jos lapsesi ovat ihan tyytyväisiä=) Lapset voivat sanoa tuollaisia muutenkin.



Mekin asumme omakotitalossa, jossa 185 m2 (meille riittää), ja lapset sanoivat synttäreillä juuri tuota samaa "Aika pieni talo teillä". Meillä on talo periaatteessa yhdessä tasossa (parin porrasaskelman eroja vain), niin lapsivieraat ihmettelivät kun meillä ei ole edes yläkertaa=D

Meilläkin lapset tehty nuorena ja juuri tänävuonna valmistuin ja pääsin onneksi heti töihin omalle alalle. Mieheni valmistuu vuoden kuluttua...

välttämätä ole negatiiviseksi takoitettuja. Itse varmaan vaan omassa päässäsi ajattelet,e ttä asutte liian ahtaasti ja siksi "provosoidut". Kysymykset kertovat vaan siitä, että lapsiperheet asuvat ilmeisesti aika mukavasti.

Käännä tilanne toisinpäin ja kerro kaikkea kivaa pienestä kodista. Ja sitähän riittää:

vähemmän siivottavaa, saa olla yökylässä siskon kanssa koko ajan, asutaan vähän kuin majassa, ei ole pitkä matka mihinkään, jne.

kakkosasunnoksi lapsen yläkoulupiirin takia. Kuulin yläkerrasta, miten pojan ns kalliilla omakotitaloalueella asuvat kaverit kommentoivat:

-asuttekste sit kerrostalossa? VÄhän helmee hei!



EIkä asenne ole muuttunut kun ovat käyneet siellä kylässä.

asumme vuokralla ihan mukavalla alueella ja täällä on paljon omakotitaloja, joissa sitten asuu paljon lapsen luokkakavereita. Ihmetystä ja päivittelyä riittää kun on niin vähän tilaa, 80 neliötä/4 henkeä. Mutta elämä on tällaistä, toisilla on enemmän kuin toisilla. Ei enää kauheasti sureta, sillä lapsilla on mitä tarvitsevat vaikka maallista hyvää ei ole yltiöpäisesti. Ja lapset saavat kaiken rakkauden ja huolenpidon, jonka ikinä pystyn antamaan, joten ei huonosti asiat kuitenkaan. Ja lapsi on oppinut kohauttamaan olkiaan ja toteamaan tyynesti, että niin on, mutta kyllä mä tykkään asua täällä yms. Jos rahaa nyt olisi niin paljon, että voisi hommata isomman kodin niin en ole varma tulisiko sitä kuitenkaan tähän saumaan. Kaikki on nyt ihan ok. Mitäpä noista kavereiden kommenteista, hyvä on heidänkin oppia erinäisiä asiosita elämästä. Ja kouluikäisiltä voisi alkaa jo odottamaan tiettyjä käytösjuttuja.....

tietenkin lapset puhuu tollasia ääneen. Onhan se oikeesti tosi outoa että 5 henkeä on 68 neliössä. Jokainen tekee omia ratkaisuja ja varmaan tiesitte että lapsianne tullaan teidän köyhyydestä kiusaamaan.

Minusta tuo viesti on outo. Ainakin pk-seudulla asuminen on kallista eikä pienessä asunnossa asuakseen tarvitse olla edes 'köyhä'. Lapset ovat lapsia ja ihmettelevät kaikkea erilaista.

tietenkin lapset puhuu tollasia ääneen. Onhan se oikeesti tosi outoa että 5 henkeä on 68 neliössä. Jokainen tekee omia ratkaisuja ja varmaan tiesitte että lapsianne tullaan teidän köyhyydestä kiusaamaan.

tietenkin lapset puhuu tollasia ääneen. Onhan se oikeesti tosi outoa että 5 henkeä on 68 neliössä. Jokainen tekee omia ratkaisuja ja varmaan tiesitte että lapsianne tullaan teidän köyhyydestä kiusaamaan.

kakkosasunnoksi lapsen yläkoulupiirin takia. Kuulin yläkerrasta, miten pojan ns kalliilla omakotitaloalueella asuvat kaverit kommentoivat: -asuttekste sit kerrostalossa? VÄhän helmee hei! EIkä asenne ole muuttunut kun ovat käyneet siellä kylässä.

Hirveän mielenkiintoinen ratkaisu. Kertoisitko vähän lisää? Siis asutteko tuossa asunnossa siis viikot? Oliko halu päästä siis tiettyyn kouluun?

Itsekin asutaan kerrostalossa ja pienessä asunnossa (tai ei nyt varsinaisesti hirmu pienessä, mutta tuntuu aika pieneltä, kun tässä on isot kylppärit, wc ja sauna eli tuntuu pienemmältä kuin meidän aikaisempi kolmio) ja jos meille tultaisiin tuommoisia sanomaan, niin varmaan puhuisin jotain ympäristöasioita ;-) Eihän siinä nyt oikeasti mitään järkeä ole ympäristönkään kannalta, jos asukasta kohti on 60m2 pinta-alaa.

Mun pojan paras kaveri kävi kans meillä yhteen aikaan lausumassa näitä totuuksiaan. Tyyliin, että ai kauheeta, kun teillä on muovimattoa (ikäää oli silloin ehkä 7-8, joten en ihan ymmärtänyt, että miten moiseen tulee tuossa iässä pojilla edes kiinnitettyä huomioa) ja että miten heidän äiti nyt ei ainakaan vois asua tälleen, että ei ole omaa pihaakaan. No parhaita kaveruksia ollaan edelleen. Ja ainahan tuo poika voi käydä minun poikani toisessa kodissa kylässä, joka sitten taatusti täyttää ne hyvän omakotitaloasumisen kriteerit ;-)

Siis lapset ovat lapsia! :) Kyllä sen nyt äitinä tiedät. :) Meillä yksi lapsen kavereista kysyi, että: "miks täällä on niin sekaista, kuule meidän kodissa on tapana siivota!" :D Ja olen tätä niin paljon nauranut jälkikäteen. Lapset nyt vaan lapsenomaisesti möläyttelee tollaisia asioita!

täällä käydessään (meillä 60 neliön kaksio) jaksaa päivitellä miten kamalan pieni koti meillä on... Koti on kuitenkin minun oma ja velaton. Itse kaveri asuu miehensä omistamassa 200 neliön uudessa kivitalossa, eikä hänellä ole mitään koulutusta edes. Silti jaksaa halveksia kerta toisensa jälkeen.

Meitä asustaa kolme henkeä 75 neliön kerrostaloasunnossa ja aina lasten synttäreillä joku sanoo, että onpas teillä pieni asunto! Ja meillä on sitä ja tätä ja miksei teillä ole niin ja näin ;-)



En mä ole ikinä ajatellut sitä loukkaavana, me esim. asutaan uudessa, arvokkaassa talossa eli ei tämä valinta johdu köyhyydestä. Ja eihän tämä mun mielestä edes ole pieni kolmelle asukkaalle. Lapset kuitenkin sanoo noita asioita ihan vilpittömin mielin eikä ne osaa ajatella asiaa sen enempää eli turha etsiä niistä sanoista mitään elämää suurempia piilomerkityksiä. ;-)

Lapset nyt päästelevät suustaan kaikenlaista sitä sen kummemmin ajattelematta.

Me asutaan hyvällä alueella uudessa okt talossa ja minä olen kotiäiti.

Mun 10v tytär toi kerran koulunjälkeen vuotta nuremman uuden kaverin kylään ja minä olin parasta aikaa silittämässä pyykkiä.

Tämä nuori neitonen ihmetteli kovaan ääneen että "silitätkö sinä itse teidän pyykit ihan oikeasti. Meillä käy perjantaisin siivooja joka silittää kaikki pyykitkin"

Eli aina jollain menee paremmin tai jollain on jotain huomautettavaa : )) Minua hieman nuori vieras hymyilytti.

kakkosasunnoksi lapsen yläkoulupiirin takia. Kuulin yläkerrasta, miten pojan ns kalliilla omakotitaloalueella asuvat kaverit kommentoivat: -asuttekste sit kerrostalossa? VÄhän helmee hei! EIkä asenne ole muuttunut kun ovat käyneet siellä kylässä.

Hirveän mielenkiintoinen ratkaisu. Kertoisitko vähän lisää? Siis asutteko tuossa asunnossa siis viikot? Oliko halu päästä siis tiettyyn kouluun?

Itsekin asutaan kerrostalossa ja pienessä asunnossa (tai ei nyt varsinaisesti hirmu pienessä, mutta tuntuu aika pieneltä, kun tässä on isot kylppärit, wc ja sauna eli tuntuu pienemmältä kuin meidän aikaisempi kolmio) ja jos meille tultaisiin tuommoisia sanomaan, niin varmaan puhuisin jotain ympäristöasioita ;-) Eihän siinä nyt oikeasti mitään järkeä ole ympäristönkään kannalta, jos asukasta kohti on 60m2 pinta-alaa.

Mun pojan paras kaveri kävi kans meillä yhteen aikaan lausumassa näitä totuuksiaan. Tyyliin, että ai kauheeta, kun teillä on muovimattoa (ikäää oli silloin ehkä 7-8, joten en ihan ymmärtänyt, että miten moiseen tulee tuossa iässä pojilla edes kiinnitettyä huomioa) ja että miten heidän äiti nyt ei ainakaan vois asua tälleen, että ei ole omaa pihaakaan. No parhaita kaveruksia ollaan edelleen. Ja ainahan tuo poika voi käydä minun poikani toisessa kodissa kylässä, joka sitten taatusti täyttää ne hyvän omakotitaloasumisen kriteerit ;-)

Kun kerran kysyt niin kerron, vaikka en kyllä oikein teidä, mitä mielenkiintoista tässä on. Me asumme tuossa asunnossa todellakin arkiviikot tai ainakin osan viikosta. Ja takana todellakin tarve päästä tiettyyn kouluun. Meidän normaali talo sijaitsee ihan hyvällä alueella, jolla alakouluasiat erittäin kunnossa, mutta yläkoulupolku on huonompi (asenne, ilmapiiri, työkulttuuri) ja sitäpaitsi koulupolun mukainen yläkoulu ollaan lakkauttamassa ensi vuonna. Tähän haluttuun kouluun taas on melkoinen tunku, joten neuvottelu ihan muuten vain koulupolun ulkopuolelta sinne olisi ehkä ollut mahdollista mutta taatusti hankalaa. Pääsyimme siis muuttamaan "oikeaan" koulupiiriin.

Meidän asunto on aika pieni, mutta ollaan kyllä mietitty, etttä viimeistään sit kun lapset lähtee opiskelemaan, voitaisiin kyllä muuttaa pysyvästi tähän. Osin just siksi, että hirveästi ylimääräistä tilaa lämmitettävänä ja siivottavana ei ole ekologista eikä ergonomista. Sit vois vaikka kesämökillä tyydyttää pihankuopsutushalujaan.

Kiitos kun vastasit. Minusta mielenkiintoista on kaikki, jotka toimii vähän vastavirtaan ja on mielenkiintoista kuulla, että mikä on jutun pointti. Meillä itsellä on siinä mielessä vähän vastaava tilanne, että haluttiin poika toiseen koulupiiriin. No saatiinkin hänet siirrettyä sinne kielivalinnan perusteella kesken ala-asteen. Luultavasti päässee siis myös yläasteelle sen kielivalinnan perusteella. Ostettiin jo jossain vaiheessa ko. alueelta pieni asunto, mutta sitten ihan viime metreillä päätettiin, että ei muutetakaan siihen (koko ei ollut kyllä se syy, tosin kun plussia ja miinuksia laskettiin nykyisen ja sen toisen asunnon välillä, niin koossa kyllä hävis tälle) ja myytiin se asunto. Itselläni on taas melkoinen vaihtelunhalukuus ja siksi meillä on ollut nyt noin 5 vuotta jo pikkuriikkinen asunto (yksiö) myös kakkosasuntona läheisessä pikkukaupungissa. Mekin siis kuljetaan kahden kodin väliä, tosin ollaan siellä pikkuasunnossa enemmän vapaa-aikaa ja arkena taas isommassa asunnossa. Tuo päinvastainen järjestelykään ei kuulosta yhtään hassummalta.



Saako kysyä, että miten pieni teidän arkikoti on? Me oltiin muuttamassa neljästään 64 m2 asuntoon ja se ei tuntunut yhtään liian pieneltä, vaikka meitä neljä onkin.



Sori ap, kun mentiin nyt vähän ohi aiheen!Oikeasti on hirmuisen mielenkiintoista tuo teidänkin elämä ja arvovalinnat! Älä piittaa tuommoisista pikkujutuista vaan jatkakaa omalla erikoisella (?) tiellänne. On meitä muitakin outoja ;-)