Harmittaako ketään elintason laskeminen lasten myötä?
Voitko tunnustaa täällä anonyymisti että sinua harmittaa että olet joutunut luopumaan ravintolaillallisista, shoppailusta, matkoista, ja muutenkin sellaisesta elintasosta johon ylsitte kahden ihmisen tuloilla - ennen kuin teistä tuli lapsiperhe?
Kommentit (28)
että mistään tuollaisesta en ole joutunut luopumaan.
että ministi harmittaa joo, mutta ei niinkään johdu lapsista vaan siitä että mies sait potkut. Mielestäni on myös selvää että elintaso vähän tippuu kun ei saa täyttä palkkaa, mutta vaihehan on väliaikainen. Rahaa on taas enemmän kun lapset kasvaa ja molemmat ovat työelämässä.
Eikä ainakaan meidän ole tarvinnut luopua ulkona syömisestä, matkailusta ja shoppailusta kokonaan.
mistään. Paitsi pitkään nukkumisesta aamulla mutta sitähän ei voi rahalla ostaa.
mutta kyllä varmasti lapsiperheen äidit tietävät mitä tarkoitan. Kun menot kasvaa ja tulot pysyy samana toisista asioista täytyy karsia. Tännekin on moni mamma kirjoittanut että lasten vaatteet ostetaan kirppareilta (!) ja ruokaa laitetaan itse ja halvoista raaka-aineista ja kampaajalla, kosmetologilla ym ei ole varaa käydä...
ap
jotka ovat meille tärkeämpiä kuin ravintolaillalliset ja shoppailu.
On eletty vuosia yhden tuloilla, koska halusimme että lapset hoidetaan kotona ja heillä on mahdollisimman rauhallinen ja kiireetön lapsuus.
asioista. Miksi luulet että niin olisi?
Esioisen syntyessä olimme opoiskelijoita ja mies valmistui kakkosen ristiäisten aikaan.
Nyt meillä oin neljä lasta ja varaa elää asuntolainasta ja opointolainoista huolimatta ihan mukavasti so. tehdä juuri noita ap:n mainitsemia asioita koko porukalla (tai tarvittaessa parisuhdeaikaa kahdenkesken) tai eri kokoonpanoilla.
Eli en voi tunnustaa edes anonyymisti. :-D
Välillä miettii että tuleekohan koskaan aikaa, jolloin voi oikeasti elellä hyvätuloisen elämää. Meillä on hyvät palkat, mutta saimme lapset kesken opintojen, ja kaikki ollaan jouduttu hommaamaan lainalla, kun edeltävää omaisuutta ei ollut.
Ja kyllä meillä kumpikin joutuu miettimään jatkuvasti onko ómiin tarpeisiin varaa, monesti jutut itselle jää sitten hankkimatta.
En halua lasten takia tehdä niin paljon töitä ja vaihdoin myös työpaikkaa niin, että teen pelkästään päivätyötä. Ja tulot tietysti tipahtivat. En mitenkään väitä, että me ollaan nyt huonosti toimeentulevia, mutta esim. ulkomaan matkailusta on pitänyt karsia, koska 4 hengen matkustaminen on tietenkin kalliimpaa kuin kahden.
Mutta harmittaminen ei tietenkään tarkoita, että katuisin lapsia. Mutta kallista on!
En ole joutunut luopumaan mistään.
Koska alkuperäinen lapsuudenkodin elintasoni oli sen verran alhainen (ja mielestäni silloinkin oltiin ihan hyvin toimeentulevia, ei mitään köyhiä), että en ollut vielä tottunut hyvään elintasoon, ja siis nykyiselläänkin, 4 lapsen kanssa, opettelen käyttämään enemmän rahaa, jos näin voi sanoa.
Miehellä elintaso on pudonnut paljonkin, ei voi vaihtaa uutta autoa kahden vuoden välein enää... Mutta ei häntäkään harmita, stressaa vaan se, että menot tulee tässä kuitenkin kasvamaan eikä haluaisi elintasosta luopua enempää...
Siis, jotkut tekevät sitä ekologisesta syystä, toinen rahan säästämisen takia ja kolmas molemmista syistä. Minä kuulun tuohon kolmanteen vaihtoehtoon ja kyllä ostan vaatteita ihan kaupastakin, sekä itselleni että lapsille.
Tietenkin laitetaan ruoka itse, niin oli ennen lapsiakin. On edullisempaa ja terveellisempää
Ja ylipäänsä, kannattaako tuhlata rahaa kalliisiin raaka-aineisiin jos yhtä hyvänlaatuisia saa halvemmallakin?
Kosmetologilla en itse ole koskaan käynyt enkä käy vieläkään. Kampaajalla käyn kuten ennenkin, kuten myös leffassa, ulkona syömässä jne. Eikä meidän perhe tosiaan ole mikään varakas (minä kotiäitinä ja mies lomautettuna). Emme matkustelleet ennen lapsia, mutta nyt itse asiassa teemme sitä, joskin ihan Suomessa koska lapset ovat vielä aika pieniä.
En vieläkään jaksa ymmärtää, miten lasten tulo romahduttaisi elintasoa, että meidän olisi pakko luopua jostakin. Noh, eivät lapset sitä nostakaan mutta kuitenkin.
Siis nyt kun olen kotihoidontuella niin todella harmittaa. Sitten kun olen töissä, ei haittaa että on vähemmän rahaa kuin kahdella aikuisella. Sitten kuitenkin pääsen joskus tatteriin, ulos syömään, usein kampaajalle jne tärkeää.
että meillä ei ole varaa kustantaa lapsille/nuorille niitä harrastuksia mitä he haluaisivat.
Itse en ole ostanut itselleni vaatteita vuosiin oikeasta kaupasta. Kirpparilta ostan harvakseltaan.
Auto on vanha ja ajettu yli 300tkm, pellit alkaa olla finaalissa. Ei puhettakaan että voisin lähteä ulos syömään...
Joo kuka käski tehdä 5 lasta..? Oma vika
täällä kirjoittavilla oli ennen lapsia. Minä en ainakaan enää voi käydä syömässä, juhlimassa, shoppailemassa (n.500 eurolla) jne joka viikonloppu enää. Ja ne shoppailurahat eivät enää mene täysin itseeni. Tai ei käydä leffoissa, konserteissa tms. yhtä usein. Ja kyllä se harmittaa välillä, en kiellä!
täällä kirjoittavilla oli ennen lapsia. Minä en ainakaan enää voi käydä syömässä, juhlimassa, shoppailemassa (n.500 eurolla) jne joka viikonloppu enää. Ja ne shoppailurahat eivät enää mene täysin itseeni. Tai ei käydä leffoissa, konserteissa tms. yhtä usein. Ja kyllä se harmittaa välillä, en kiellä!
nousseet kun ollan edetty uralla jne. Ei lapset nyt niin paljon kuluta.
täällä kirjoittavilla oli ennen lapsia. Minä en ainakaan enää voi käydä syömässä, juhlimassa, shoppailemassa (n.500 eurolla) jne joka viikonloppu enää. Ja ne shoppailurahat eivät enää mene täysin itseeni. Tai ei käydä leffoissa, konserteissa tms. yhtä usein. Ja kyllä se harmittaa välillä, en kiellä!
yhdellä shoppailukerralla palamaan ja joka viikonloppu? Mä saan ton summan meneen ehkä vuodessa. Ostan uusia vaatteita sitten kun tarvitsen enkä ekana suuntaa kalleimpaan putiikkiin koko kaupungissa.
Totta kai tuossa tapauksessa lapset alentavatkin elintasoa.
Jos ei siis ajatella hetkellisiä kausia jolloin olen ollut äitiyslomalla tai hoitovapaalla.
Kun saimme ensimmäisen lapsen, olimme molemmat töissä ja elimme ihan normaalia elämää. Ei ollut varaa ostaa 500€ vaatteita hetken mielijohteesta tai laittaa satasia ravintolaan, vaikka toki sielläkin joskus kävimme.
Nyt lapsia on 3 ja elintaso on monella tapaa korkeampi kuin ennen lapsia. Molempien palkat ovat nouseet tässä vuosien aikana, itselläni ihan vain tasokorotusten myötä, miehellä myös pientä uralla etenemistä. Hyvätuloisia emme ole vieläkään, mutta mies on nyt keskituloinen entisen pienituloisuuden sijaan, itse en edes keskituloinen, mutta yhteenlasketut bruttoansiot ovat nouseet ajasta ennen ensimmäistä lasta n. 2000€/ kk. Lisäksi päälle tulee tietysti vielä lapsilisät, joten kyllä tässä eletään monella tapaa leveämmin kuin ennen.
Se, että elintaso on tilapäisesti ollut joskus aika matala esim. hoitovapaan aikana, ei ole harmittanut. Arvomaailmassamme on ollut niin selvää, että lapset hoidetaan kotona vaikka rahasta olisi tiukkaa, joten ne vuoden eivät ole juurikaan haitanneet.
Olin juuri valmistunut, kun sain esikoisen. Olin myös tottunut lähes rahattomana elelemiseen, koska en saanut edes opintotukea vanhempieni tulojen vuoksi. Vanhemmat maksoivat kyllä asumiseni, mutta ei mulla yleensä ollut sitten yhtään omaa rahaa... koulussa söin, ja sen verran sain vanhemmilta rahaa että kun nuukasti rahat käytti, ei tarvinut nälkää nähdä. Eikä ollut varaa ostaa vaatteita esim. kirppikseltäkään...
Sitten kun alkoi tulla äitiyspäiväraha ja lapsilisä, ja tienaavan miehen kanssa muutettiin yhteen, tunsin itseni RIKKAAKSI :D
Vieläkin, kun tilille pompsahtaa hoitoraha ja lapsilisät (nykyään kahdesta), on sama tunne.. ja rahat myös riittää. Nuukuudesta on tullut elämäntapa, vaikka mistään tarpeellisesta en tingikään, lasten kohdalla varsinkaan.
asioista. Miksi luulet että niin olisi?