Harmittaako ketään elintason laskeminen lasten myötä?

Jos on tottunut elämään vaatimattomasti niin ihan keskipalkkaisilla tuloilla ei tunnu että mistään joutuisi tinkimään lapsiperheessä. Mutta jos on tottunut elämään leveästi niin - ainoastaan - siinä tapauksessa voi kokea jäävänsä jostain paitsi. Mistä ei tiedä, sitä ei osaa kaivata.

En ole kova shoppailija muutenkaan emmekä välitä mistään ulkomaanmatkoista. Eli emme ole joutuneet luopumaan mistään, mitä kaipaisimme. Olemme toki joutuneet joistain mukavista omista jutuista tinkimään, mutta ymmärrämme, että se on arvokysymys eikä välttämättä mitenkään lopullista. Kyllä sekin aika taas koittaa, että saamme tehdä omia asioitamme yhdessä. Nyt olemme onnellinen lapsiperhe.

kun musta tuli yh! :) Tämä tosin johtuu siitä, että ennen avioliittoa ja lapsia bruttopalkkani oli alle 2000 €/kk ja nykyään yli 4500 €/kk.

en tingi mistään taloudellisista syistä. Sen sijaan lasten takia t8ingin monestakin asiasta, muttei haittaa yhtään.

rahaa tuollaisiin shoppailuihin tai matkustamiseen ei ollut.



Melko pian lapsen syntymän jälkeen valmistuimme kumpikin ja saimme alaamme vastaavaa työtä. Toisen lapsen synnyttyä jäin hoitovapaalle vuodeksi ja mies toiseksi. Silti elintasomme vain koko ajan on kohonnut.



Meillä on varaa mieleisiimme harrastuksíin (ratsastus, golf ja sukellus), matkustamme kahdesti vuodessa koko perheenä ulkomaille; toinen matka edullisempaan lapsiperhekohteeseen ja toinen on yleensä sukellusmatka (lapset joskus mukana joskus ei).



En ymmärrä kysymystä. Vastaus: ei ole mitään mistä harmitella.

Luovuttu vain kaksinkeskisesta ajasta, suunnilleen muuten käydään ravintoloissa yms kuin ennenkin. Lasten myötä ollaan kasvettu ja koettu paljon sellaista mitä ei ilman lapsia olisi tullut koettua. Lisäksi koen että elämämme on rikastunut, iso omakotitalo, itse saa olla töistä "vapaalla" hoitamassa lapsia.

Sivu on käännetty elämämme kirjassa.

ravintolaillallisista, shoppailusta ja isosta osaa matkoja, mutta en edes osaa sanoa mitä meidän rahatilanne tähän sanoisi, kun aikatilanne tekee tuollaiset jutut joka tapauksessa mahdottomaksi. Meillä ei ole oikeastaan ollenkaan babysittereitä, ja tuntuisi todella hurjalta ruveta palkkaamaan ulkopolista työvoimaa jotta pääsisin itse shoppaamaan. Eikä tulisi kuuloonkaan että jättäisin lapseni maksulliselle työvoimalle omien lomieni aikana, vaikka kuinka rikas olisin.



Eli siis: ihan rehellisesti, tähän asiaan raha ei meillä vaikuta. Sen sijaan työtilanne kyllä vaikuttaa siihen, kuinka kauan uskallan olla lasten kanssa kotona, koska jos olen liian kauan, työpaikkani annetaan jollekin toiselle ja minulle annetaan joku typerä nolladuuni sen sijaan. Saman rahan siitä saisin, mutta urani kyllä kärsisi.

että lasten myötä elintasomme on noussut aika paljonkin. Ennen rahat meni miehen juomiseen. Nykyään Lapsista saan yksinhuoltajakorotukset, asumistukea, elatusmaksut sekä isänpuolen mummot syytää rahaa lasten harrastuksiin ja vaatteisiin. Opiskelen ansiosidonnaisella ja saan siitä kuukaudessa yli 1000 euroa käteen. Palkkatöissä käteen jäi vaihtelevasti 400-600 euroa. Nykyään on tosiaan varaa matkustella lasten kanssa, käydä kosmetologilla jne..



Ennen ruokaan, vaatteisiin, lääkkeisiin ym. piti riittää 100 euroa kuussa. Nyt kun rahaa jääkin laskujen jälkeen jopa 500 euroa, niin tunnen ,että olemme todella onnekkaita. Aina kun on tottunut elämään niukasti, niin nykyään voi lähteä ulos syömään kun siltä tuntuu, elokuviin, extempore risteilylle lasten kanssa jne..



Ja jos etelän lämpöön haluaa, niin ei tartte montaa kuukautta säästää, että voi lähteä äkkilähdöllä :)