Tarvittessa kutsuttava perhetyöntekijä?

Meillä poika (4,5v) on melkoisen haastava kaveri, aspergeria epäillään. Sosiaalinen elämä aika nollissa, kun siirtymätilanteet on pojalle erityisen vaikeita, onnellinen olen, jos nyt pakolliset menot saadaan hanskattua ja ipanat joskus pihallekin... Mitkään yhtäkkiset ideat kyläilyreissuista ei tule kysymykseen. SAAN pojan lähtemään, mutta otsasuonet siinä taatusti pullistuu ja verenpaine nousee vaarallisiin lukemiin. Mieluummin jätän väliin.



Kaikki on suunniteltava niin hemmetin huolellisesti ja pukemiseen ja valmisteluun on varattava aikaa vähintään tunti, mieluummin enemmän, jos haluaa selviytyä jouhevasti ja hyvällä mielellä ulos asti. Kovin montaa kertaa päivässä en vaan jaksa. (Lapsia kolme, joten tuo poika ei ole ainoa puettava tässä huushollissa...)



Neuvolasta tarjosivat mulle arkeen apua tarvittaessa kutsuttavan perhetyöntekijän muodossa (pääsisin vaikka kauppaan tai lenkille tai tyttöjen kanssa puistoon tai jotain.) Ok, otin puhelinnumerot mukaan, ei varmasti tekis yhtään pahaa vaikka ulkoiluttaa välillä noita muita lapsia ilman, että kasvaa metrinen otassa...



Mä vaan nyt sit mietin, että missähän tilanteessa tai kuinka usein sitä nyt sit toisaalta kehtaa soittaa.. Ja kyllähän mä yksin lenkille pääsen iltaisin, kun lasten isä on kotona, ei se nyt siitä ole kiinni. Toisaalta tuntuu hölmöltä jättää yks lapsista kotiin ja lähteä ulos leikkimään. Vaikka mä tiedän, että poika ei pahemmin ulkoilusta nauti, lähinnä pakkopullaa ja lähtee, koska vaihtoehtojakaan ei anneta.



Kaksi muuta kyllä rakastaa ulkoilua ja vanhempi osaa jo vähän nuristakin, kun ulkoillaan suht vähän. Kerran päivässä lähtö on aika maksimi. Kaikki sen yli menee tappeluksi ja raivariksi lähes aina. Jos samana päivänä on vaikka lääkäriaika, niin iltapäivällä saa tosissaan miettiä onko enää virtaa lähteä väkisin raahaamaan poikaa mihinkään. Tai jos aamupäivällä on käyty puistossa, niin iltapäivällä voi oikeastaan unohtaa kyläilyreissut...



Lasten isä ei yksin lähde kaikkien kolmen kanssa mihinkään. Viikonloppuisin saatan lähteä esim. vain kahden tenavan kanssa ulos tai mies ottaa jonkun noista mukaansa kauppaan. Arkisin ei ole kauheasti vaihtoehtoja, kaikki kolme tai ei mennä mihinkään. Poikaa ei tosiaan haittaa vaikka reissut jäis kaikki väliin. Ihan turha "uhkailla" ettei sit pääse puistoon/kerhoon/kylään kaverille. Rangaistus se on vain noille muille lapsille, jätkä itse on vaan tyytyväinen...



Kotonakin tosin on sen verran vahdittava tapaus, että esim. kuopuksen kanssa poikaa ei voi jättää silmistään juuri lainkaan. Saattaa yhtäkkiä käydä esim. kurkusta kiinni 1,5-vuotiasta, jos sisko tulee vaikka liian lähelle leikkiä tai jotain. Mun oma pikkusiskoni on joskus lapsenvahtina meillä, jos mulla on vaikka hammaslääkäri tms. menoa keskellä päivää, mutta siskoakin hirvittää joskus jäädä noiden kanssa, kun poika on niin arvaamaton... :( Toistaiseksi vielä on suostunut, mutta tiiä sitten kuinka kauan...



Plööööh... Nyt mulla on puhelinnumerot, mutta en oikein tiedä mihin niitä käyttäisin. Hyvä homma... Kellään kokemusta tällaisista perhetyöntekijöistä?