Mä en ole koskaan tajunnut miksi uskovaiset kyseenalaistavat uskonnottomien

Hedelmöityshoidot on yksi asia, jossa tulee hoidoissa olleille ja niillä lapsen saaneille lunta tupaa uskovien taholta.



Kun minä ateistina katson hedelmöityshoitoasiaa, näen siinä pariskuntia joiden ei ole tarvinnutkaan kokea lapsettomuuden surua, jonka olisivat muuten joutuneet kokemaan, ja joka voi olla monelle TODELLA kipeä asia ja elämänikäinen suru. Näen myös lapsen, jolla on asiat hyvin. Sillä on rakastavat vanhemmat, se asuu kansainvälisesti katsoen suuressa yltäkyllälläisyydessä ja turvallisuudessa. Muistan moneen kertaan lukeneeni myös siitä, että hedelmöityshoidoilla saadut lapset voivat jopa keskimäärin vähän paremmin kuin tavislapset, koska heidän vanhempiensa motivaatio on moneen kertaan koeteltu.



Mutta uskovaiset sitten, huokaus. Pakko on päästä hokemaan luonnotonta ja syyllistämään. Sitten olisi asiat hyvin kun maailmaan syntyisi lapsia vain tuotemerkillä Tismalleen Oikeanlaiset Sukuelimet Asialla ja lapsettomat jätettäis suremaan lapsettomuuttaan Raamatunjälki otsassaan.

kristinuskon moraalin soveltaminen toi hyviä asioita yhteiskuntaan. Silloin se varmasti oli edistyksellistä puhetta. Nykyään tuntuu usein siltä, että asia on keikahtanut toisinpäin. Yhteiskunta on ajanut 2000 vuotta vanhojen moraalisääntöjen ohi ja kristitty moraali luo ongelmia ja kärsimystä sinnekin, missä niitä ei ilman kristinusko edes olisi, tai pahentaa olemassaolevia ongelmia.



Joku varastaminen tai tappaminen on asioita, joista kaikki ymmärtää että paha ja tuomittava teko on oikeasti olemassa, on olemassa osapuoli joka kärsii teosta. Esimerkiksi homousasia sen sijaan on sellainen, että kristityt itse luovat sen pahan, ja he ovat siinä asiassa pahantekijöinä. Poistetaan uskova kuviosta, ja paha ja kärsimys häviää. (Ja toki myös ei-uskovat ylläpitävät homojen syrjintää, mutta kyllä ylivoimainen sylttytehdas on uskovien piirissä. Ja tiesittekö muuten että kirkko vihki homoja ystävyysliittoon 1000-luvulla, mutta 1300-luvulla kirkko alkoi suhtautua kielteisesti homoksesuaalisuuteen.)



Näitä tämmöisiä asioita joissa kristinusko luo kärsimyksen, ei poista sitä, on vaikka kuinka paljon. Mutta pahin niistä on ylivoimaisesti katolisen kirkon ehkäisykielto muilla kuin varmoilla päivillä. Sen aiheuttaman kärsimyksen määrää kehitysmaissa on kauhea edes kuvitella. Aborttikiellon vielä ymmärrän, mutta ehkäisykielto ihmisiin tukehtuvalla maapallolla. Ja kaikki opetukset ettei kondoomi suojaa hiviltä. Miten nuo ihmiset voivat nukkua nämä asiat tunnollaan, sitä en voi käsittää.

Been there, done that (vuosien ajan), eikä tosiaan ollut minun juttuni. Nyt olen onnellinen ja seuraan sydäntäni ja omaatuntoani.

Joskus tuntuu siltä, että oma, vaatimaton moraalikäsitykseni on korkeampi kuin kyseisellä jumalalla. En kertakaikkiaan pysty sokeaan uskoon, koko olemukseni, omatuntoni, sydämeni, kaikki panee vastaan. Moraalikäsitykseni perustuu kuitenkin pitkälti kristinuskoon joistakin erimielisyyksistä huolimatta. Kristinusko on kuitenkin aika pitkälti länsimaisen nyky-yhteiskunnan perusta ja kunnioitan sitä sellaisena. Kristittyjen tuomitsevaa minäminäminäolenoikeassa -asennetta en kuitenkaan hyväksy, van tuomitsen sen tylysti. ; D

Ehkä kuitenkin vielä jotain päivänä kun Jumala kutsuu sinua, sinä voit vastata hänen kutsuunsa myönteisesti. Siunausta sinun elämääsi. t. Uskova kristitty

kireä sukupuolimoraali oli varmasti tarpeen aikanaan kun seksistä saattoi seurata joko tappava tauti tai avioton lapsi, jota yh:lla oli siihen maailmanaikaan varmasti todella vaikeuksia ruokkia. Mutta nykyään kun lääketiede on suurimmaksi osaksi poistantut nämä jutut päiväjärjestyksestä, yritykset pitää ihmisten seksuaalisuus tiukassa liessa on tuhoontuomittuja. Eihän se onnistunut edes silloin, kun seksistä oikeasti saattoi seurata hirvittäviä hankaluuksia! Nykyään voitais pikku hiljaa yritellä totutella siihen ajatukseen, että seksi on positiivinen ja kannatettava voima ihmisen elämässä. Mikään ei ole niin hölmöä kuin esim. jenkkilässä fundamentalistien fantasiointi maailmasta, jossa siveydestä puhuminen pitää ihmiset pois toistensa kimpusta ja pyrkimykset karsia nuorison seksuaalivalistusta. Tästä todisteena Utah, joka on jenkkilän fundamentalistiuskovaisin osavaltio ja jossa on eniten teiniraskauksia ja nettipornon latausta.

Uskovaiset voisivatkin kertoa mikä seksissä on niin kamalaa ja pahaa jos ehkäistään ei-toivotut raskaudet ja sukupuolitaudit? Sen tiedämme että jumala rankaisee eikä taivaaseen pääse jos seksistä nauttii, mutta MIKSI näin on ja miksi te itse paheksutte seksiä muuten kuin avioliitossa ja pimeässä peiton alla?

Joissain tilanteissa luonnollinen moraali ei vain enää päde. TÄllöin pitää sopia, että nyt uskotaan johonkin ulkopuoliseen auktoriteettiin. Sen ei tarvitse olla uskonto, mutta joku, johon uskotaan, laki, muita pyhempi periaate tai maksiimi, mutta joku itsen ja oman moraalikäsityksen ja eettisen ajattelun ulkopuolelta. Sitä voi nimittää Laiksi (joku tietty laki tai laki yleensä) tai Rahaksi tai Ihmisyydeksi tai Luonnoksi tai Uskonnoksi mutta siihen pitää uskoa ja sitä pitää pitää pyhänä - siis se on oikeastaan lähes sama kuin uskonto. Joku sellainen, joka sanoo, että Hitlerin tappaminen lapsena olisi sittenkin ollut väärin ja että anoppiakaan ei saa tappaa vieläkkään, vaikka se on melkein yhtä hirveä hirviö kuin Aatukin. Tätä kun ihmisen sisäsyntyinen moraali ei kerro. Ei voi kertoa - koska minkä tahansa yksilön subjektiivisen kannan mukaan molempien tappaminen olisi ollut kaikille hyvä. Ongelma tulee vasta siitä, että jospa olisinkin ollut subjektiivisesti väärässä - ja kukapa aina olisi - silloin minun moraalini ei enää voi päteä ja täytyy ottaa käyttöön jokou ulkopuolinen maksiimi. (Ja näin sanoo moraalifilosofiantutkimus ja ihmiset jotka ymmärtävät henkilökohtaisen moraalin toiminnan, en minä yksin)

olemassa uskovaisia, jotka kuvittelevat ateisitien olevan täysin moraalittomia, koska ilman Jumalan sanaa voi tehdä mitä vain.



mullakin tuntuu olevan korkeampi moraali kuin monella tuntemistani sukovaisista. eihän hyvän tähden niin ole että jumalattomat ihmiset elävät kuin pellossa!

se on minulle vaikeaa, alan ateistiksi, johtuisko tuosta ajatuskulusta?

se on minulle vaikeaa, alan ateistiksi, johtuisko tuosta ajatuskulusta?

ateismia on se ettei usko jumalaan/jumaliin.

kivitauluissa. Jeesus laajensi vaatimuksia entisestään. Jeesuksen opetusten mukaan myös ajatusten tulee olla synnittömiä, eli ajatuksissaankaan ei saa rikkoa lakia. Lisäksi Jeesus sanoi, että joka on rikkonut yhtä lain kohtaa vastaan, on rikkonut kaikkia vastaan. Maailmassa ei ole siis yhtään ihmistä, joka olisi moraalisesti Jumalalle kelpaava. Kristinuskon ydinsanoma on, että Jeesus sovitti ristinkuolemallaan kaikkien ihmisten synnit. Jos haluamme, että Jeesus antaa syntimme anteeksi ja tulee sydämemme Herraksi, Jumala lupaa että me saamme kerran katsella Häntä kasvoista kasvoihin taivaassa.

Siksi minä tarvitsen Jeesusta, Jumalaani.

Jumala on asettanut jokaisen ihmisen sydämeen lakinsa, omatunnon. Sen perusteella, ilman Raamattuakin, ihminen luonnostaan tietää, mikä on oikein ja väärin. Se ei kuitenkaan riitä pelastukseen. Pelastukseen tarvitaan Jeesuksen Golgatalla vuodatettu veri.

Tällaisten asioiden pitäisi kuulua sekä uskovaisuuden että ateismin lyhyeen oppimäärään.

t. uskovainen

kivitauluissa. Jeesus laajensi vaatimuksia entisestään. Jeesuksen opetusten mukaan myös ajatusten tulee olla synnittömiä, eli ajatuksissaankaan ei saa rikkoa lakia. Lisäksi Jeesus sanoi, että joka on rikkonut yhtä lain kohtaa vastaan, on rikkonut kaikkia vastaan. Maailmassa ei ole siis yhtään ihmistä, joka olisi moraalisesti Jumalalle kelpaava. Kristinuskon ydinsanoma on, että Jeesus sovitti ristinkuolemallaan kaikkien ihmisten synnit. Jos haluamme, että Jeesus antaa syntimme anteeksi ja tulee sydämemme Herraksi, Jumala lupaa että me saamme kerran katsella Häntä kasvoista kasvoihin taivaassa.

Siksi minä tarvitsen Jeesusta, Jumalaani.

Jumala on asettanut jokaisen ihmisen sydämeen lakinsa, omatunnon. Sen perusteella, ilman Raamattuakin, ihminen luonnostaan tietää, mikä on oikein ja väärin. Se ei kuitenkaan riitä pelastukseen. Pelastukseen tarvitaan Jeesuksen Golgatalla vuodatettu veri.

Mutta otetaanpa nyt huomioon sitten se että ateistit kieltävät kaikkien jumal-olentojen olemassa olon.

Eli käytännössä uskovainen kristitty ajattelee että hän joka kieltää jumalan, ei kuuntele omatuntoaan, eli periaatteessa sitä jumalan käskyä..

Itse olen asian noin käsittänyt joskus.

Itselläni ei ole omatuntoa. Ei ainakaan raamatun käsityksen mukaista.

hyvin on tarkka tuo ateisti mieheni oikeasta ja väärästä. Minusta on aika käsittämätöntä, että järestään tällä palstalla suorastaan haukutaan uskovia, mutta jos uskova sanoo puolisanaa negatiivista ateistista niin älämölö on valmis. Minusta on kurjaa, jos aina arvostellaan sitä kumpi on oikeassa kumpi väärässä kuka tekee minkäkin asian oikein tai väärin. Eikö ihmiset vois elää sovussa? Ilmanettä järestään arvostellaan uskovia? eikö jokaisen oma elämänkatsomus ole tärkeä?



Minusta on moraalsisesti väärin arvostella toisten valintoja jos ne valinnat ovat lain ja moraalin silmissä oikein.



ei käsitä, ihan yhtä hyvin voi oikean ja väärän opettaa vaikka sademetsän viimeisen kivikasan takana asuva kiveäpalvova ihminen. kuin ei kristtty, kristitty, mulimi ihan kuka vaan. Samoin,kuin kaiksta ryhmistä löytyy moraalisesti kieroon kasvaneita.



UGH olen puhunut.

Joskus tuntuu siltä, että oma, vaatimaton moraalikäsitykseni on korkeampi kuin kyseisellä jumalalla.



En kertakaikkiaan pysty sokeaan uskoon, koko olemukseni, omatuntoni, sydämeni, kaikki panee vastaan. Moraalikäsitykseni perustuu kuitenkin pitkälti kristinuskoon joistakin erimielisyyksistä huolimatta. Kristinusko on kuitenkin aika pitkälti länsimaisen nyky-yhteiskunnan perusta ja kunnioitan sitä sellaisena.

Kristittyjen tuomitsevaa minäminäminäolenoikeassa -asennetta en kuitenkaan hyväksy, van tuomitsen sen tylysti. ; D

kivitauluissa. Jeesus laajensi vaatimuksia entisestään. Jeesuksen opetusten mukaan myös ajatusten tulee olla synnittömiä, eli ajatuksissaankaan ei saa rikkoa lakia. Lisäksi Jeesus sanoi, että joka on rikkonut yhtä lain kohtaa vastaan, on rikkonut kaikkia vastaan. Maailmassa ei ole siis yhtään ihmistä, joka olisi moraalisesti Jumalalle kelpaava. Kristinuskon ydinsanoma on, että Jeesus sovitti ristinkuolemallaan kaikkien ihmisten synnit. Jos haluamme, että Jeesus antaa syntimme anteeksi ja tulee sydämemme Herraksi, Jumala lupaa että me saamme kerran katsella Häntä kasvoista kasvoihin taivaassa. Siksi minä tarvitsen Jeesusta, Jumalaani. Jumala on asettanut jokaisen ihmisen sydämeen lakinsa, omatunnon. Sen perusteella, ilman Raamattuakin, ihminen luonnostaan tietää, mikä on oikein ja väärin. Se ei kuitenkaan riitä pelastukseen. Pelastukseen tarvitaan Jeesuksen Golgatalla vuodatettu veri.

Mutta otetaanpa nyt huomioon sitten se että ateistit kieltävät kaikkien jumal-olentojen olemassa olon. Eli käytännössä uskovainen kristitty ajattelee että hän joka kieltää jumalan, ei kuuntele omatuntoaan, eli periaatteessa sitä jumalan käskyä.. Itse olen asian noin käsittänyt joskus. Itselläni ei ole omatuntoa. Ei ainakaan raamatun käsityksen mukaista.

et vain tiedosta sitä. Omatuntonsa voi myös paaduttaa niin että ei välitä omatunnon kolkutuksista vaan toistuvasti tekee omatuntoaan vastaan.

Tuo käsityksesi että kristitty ajattelisi että "hän joka kieltää jumalan, ei kuuntele omatuntoaan" tarvitsee pohdintaani ennenkuin osaan siihen vastata... hmm. En ole koskaan ajatellut asiaa tuolta kannalta. Olen vain ajatellut, että hän, joka kieltää Jumalan, ei jostain syystä halua ottaa Jeesuksen armoa vastaan, kenties kokee pärjäävänsä ilmankin. Mutta kun tuommoisen ajatuksen heitit, niin voihan sen noinkin ajatella. Kyllä Jumala on omatunnon lisäksi asettanut ihmisen sydämeen kaipuun Jumalaa kohtaan, ja jos ihminen hylkää tuon kutsun, niin tavallaan hylkää myös sen sisäisen kutsun. Ajatuksesi ei mielestäni ole niitä tyypillisimpiä ajatuskulkuja ainakaan evlut uskovien piirissä, mutta en minä suoralta kädeltä tuomitse, etteikö noinkin voisi mutkan kautta ajatella. Raamattu ei kyllä mielestäni ilmaise asiaa tuolla tavalla. *sorry sekava sepustus :)*

pahoittelen

olen juuri tänään kyseenalaistanut erään KD:n käsityksen oikeasta ja väärästä. Ja ihmetellyt hänen moraaliaan.

Minusta on moraalsisesti väärin arvostella toisten valintoja jos ne valinnat ovat lain ja moraalin silmissä oikein. ei käsitä, ihan yhtä hyvin voi oikean ja väärän opettaa vaikka sademetsän viimeisen kivikasan takana asuva kiveäpalvova ihminen. kuin ei kristtty, kristitty, mulimi ihan kuka vaan. Samoin,kuin kaiksta ryhmistä löytyy moraalisesti kieroon kasvaneita. UGH olen puhunut.

Ensimmäinen käsky on: Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita Jumalia. Minä en ainakaan uskaltaisi ottaa vastaan moraaliopetusta henkilöltä, jonka moraali ei perustu tähän arvoon. Jos ajatellaan, että kaikki moraalit ovat hyväksyttäviä ja oikein, silloin ei moraalilla ja laeilla olisi edes mitään väliä.

moraalikäsitykset. mä olen ateisti ja mulla parempi moraalitaju kuin monella kristityllä. Mihin sitä uskontoa tarvii jotta osaa esim kasvattaa lapselle moraalitajun ja tiedon oikeasta ja väärästä? Kertokaa te uskovaiset.

mutta ymmärrät kai, että vallitsevassa kulttuurissamme moraalikäsityksemme kumpuavat kristinuskosta. Jos eläisimme ääri-islamilaisessa yhteiskunnassa, niin moraalikäsityksemme olisivat aivan erilaisia.