Onko jonkun puolison bestis vastakkaista sukupuolta?

Aviomieheni ei ole yhtään mustasukkainen. Ystäväni on umpihomo.

parisuhteessa olevan ihmisen tulee suojella parisuhdettaan ja sitoutua omaan puolisoonsa lujasti ja ensisijaisesti.

En oikein osaa sanoa, miten suhtautuisin ap:n tilanteessa. Olisin aika hämilläni. Luin aloituksen miehelleni joka sanoi: "Omituista. Jos olisi meillä toisin päin, mä hermostuisin varmaan... en ymmärtäisi."

jossa sen ystävän kanssa ei olisi ollut tai tulisi olemaan jotain säpinää. Aina siinä on miehen ja naisen välillä ollut myös jokin seksuaalinen vivahde, aiemmin tai myöhemmin. Miehet alkavat nähdä siinä ystävättäressään jotain jännää viimeistään kännissä, ja jos naisen ystävä ei ole jokin olminvärinen epäeroottinen pullataikinanörtti, niin se nainenkin näkee jotain miehessä. Jos ei muuten, niin salaa. Ja se miespuolinen ystävä menisi tosta vaan naisen kanssa sänkyyn, jos nainen antaisi. Yleensä sen seksin ja muun "lähentymisen" estää vain jommankumman osapuolen moraali, jos molemmat ajattelevat samoin samaan aikaan, se on aina menoa. Mies ja nainen eivät voi olla vain ystäviä, tai voivat vain, jos jompikumpi estää homman etenemisen. Molempien päätös se ei ole koskaan, aina ollaan hieman salaa ihastuneita.



Ystävyys, kenen tahansa perustuu kuitenkin aina tietynlaiseen ihastumiseen (henkilöön), myös esim. naisen ja naisen välillä. Se toinen koetaan mielenkiintoiseksi, kivaksi ja "mageeksi" henkilöksi, ei muuten mitään ystävyyttä olisikaan. Ja siitä on lyhyt matka muuhun. Jotkut ihmiset ovat omimpia ja mielenkiintoisempia kuin toiset, joidenkin kanssa halutaan olla tekemisissä ja toisten ei ollenkaan, ihastumista se on aina. Ja monet ovat etenkin nuorena myös mustasukkaisia ystävistään, sekä vanhemmitenkin ystävyyden katkeaminen tuntuu lähes samalta kuin ero suhteesta. Missä menee raja?

Ja kummallakin on ns sisäpiiri jossa jotain 5 hyvää ystävää eivätkä kukaan heistä ole "parhuus" tai missään muussakaan järjestyksessä.

Minulla ne sattuvat olemaan miehiä, ihan vain koska olen ikäni nyrkkeillyt ja käynyt salilla ja nämä ystävät ovat tulleet sitä kautta.

Miehen ystävät taas ovat hänen lapsuuden kavereitaan.



Kumpikaan emme ole mustasukkaisia, olisihan se aika tekopyhää jos minä repisin pelihousuni hänen ystävistään tai päinvastoin..

En kauhesti näe eroa siinä, mitä ystäviäni kohtaan tunnen ja mistä asioista voidaan puhua - nimittäin kaikesta ja suoraan. Ja ollaan pian jo kolmevitosia ja nelikymppisiä. Osalla on perhettä, osalla parisuhde ja osa sinkkuilee. Ystävyyssuhteet ovat kestäneet kauemmin kuin ystävien tai oma parisuhteet, joten arvostan tgodella näitä ihmisiä ja toivon, että höpötetään yhdessä vielä eläkkeellä.



Oikeastaan ainoat ongelmat ovat syntyneet silloin, jos joku miespuolisista ystävistäni on hankkiutunut suhteeseen mustasukkaisen naisen kanssa tai naispuolinen ystäväni löytänyt itselleen mustsukkaisen naisen. Miehistä ei ole ollut ongelmia, ilmeisesti kaveripiirit ovat miheille luonnollisempi osa elämää kuin sen yhden ihmisen kanssa nyhvääminen.



Ja aina ollaan pyydetty uudet kumppanit mukaan ja käyty porukalla syömässä ja rannalla ja keikoilla. ELi yritetty on, mutta jotkut vaan on rajoittuneita ja mustasukkaisia. Ja huumorintajuttomia. Terapia voisi auttaa. Onneksi nämä ikävämmät eukot ovat hiljalleen poistuneet keskuudestamme :) Eikä kukaan kaipaa!

En kauhesti näe eroa siinä, mitä ystäviäni kohtaan tunnen ja mistä asioista voidaan puhua - nimittäin kaikesta ja suoraan. Ja ollaan pian jo kolmevitosia ja nelikymppisiä. Osalla on perhettä, osalla parisuhde ja osa sinkkuilee. Ystävyyssuhteet ovat kestäneet kauemmin kuin ystävien tai oma parisuhteet, joten arvostan tgodella näitä ihmisiä ja toivon, että höpötetään yhdessä vielä eläkkeellä.

Oikeastaan ainoat ongelmat ovat syntyneet silloin, jos joku miespuolisista ystävistäni on hankkiutunut suhteeseen mustasukkaisen naisen kanssa tai naispuolinen ystäväni löytänyt itselleen mustsukkaisen naisen. Miehistä ei ole ollut ongelmia, ilmeisesti kaveripiirit ovat miheille luonnollisempi osa elämää kuin sen yhden ihmisen kanssa nyhvääminen.

Ja aina ollaan pyydetty uudet kumppanit mukaan ja käyty porukalla syömässä ja rannalla ja keikoilla. ELi yritetty on, mutta jotkut vaan on rajoittuneita ja mustasukkaisia. Ja huumorintajuttomia. Terapia voisi auttaa. Onneksi nämä ikävämmät eukot ovat hiljalleen poistuneet keskuudestamme :) Eikä kukaan kaipaa!

Näetkö näitä "miesbestiksiä" ihan kahden kesken ja vielä niin, että sieltä joukosta erottuu joku oikein bestisten bestis, sielunkumppani? Jos liikutaan suurella porukalla ja nähdään ristiin rastiin toisiaan niin sitä ei mielestäni voi verrata ap:n tilanteeseen, jonka miehellä on erittäin voimakas suhde vain yhteen vastakkaista sukupuolta olevaan "bestikseen".

Itse olen sitä mieltä, että jos tällainen vastakkaista sukupuolta edustava ystävä aiheuttaa kinaa ja erimielisyyttä aviopuolisoiden väliin, niin silloin on aika tullut vilkuttaa hyvästiksi tai ainakin sopia, että häntä ja hänen kumppaniaan nähdään vain yhdessä pariskuntana. Avioliitto on pitkän matkan juoksu ja jos selkeästi ilmenee jotain mikä vaikeuttaa tätä taivalta niin siitä on tehtävä loppu. Luopuminen oman kumppanin ja parisuhteen vuoksi ei vain enää ole muodissa.

on vastakkaista sukupuolta nimittäin minä itse, puolisoni on myös minun paras ystävä

Ihan sama se sukupuoli siinä on, kenen kanssa löytyy sellainen sielunveljeys tai -siskous. Jos puoliso ei tätä ystävyyttä ymmärrä, niin se on heipparallaa ja kahlitsemaan muíta uhreja. Kaikki on kiinni itseluottamuksesta, myös se, kauanko sitä mustasukkaista kitisijää viitsii katsella.



Jos olette henkisesti lapsia/teinejä, älkää alkako parisuhteeseen aikuisen ihmisen kanssa.

Kyllä niitä bestiksiä ja henkilöitä, joille kerrotaan "ihan kaikki", on aikuisillakin.

Naisilla etenkin, ja näkyvästi, miehillä myös, mutta eivät tuo sitä niin julki.

ole "bestiksiä", paitsi tietysti toinen puoliso, sillä miksi muuten mennä kenenkään kanssa naimisiin, ellei pidä puolisoaan myös parhaana ystävänään?

Itselläni ja "bestikselläni" ei a) ole yhtään seksuaalista kipinää ja b) ollaan monessa suhteessa ihan erilaisia. Ei hän ole sellainen, jonka kanssa voisin edes suhdetta yrittää. Itse asiassa ollaan todella erilaisia, mutta ystävänä hän on korvaamaton!



Ystävälle on kuitenkin mielestäni eri kriteerit kuin elämänkumppanille, esimerkiksi ei paljon hetkauta kuinka siistinä hän kotiaan pitää (yms. pikkujutut) tai millainen musiikkimaku on. Elämänarvojenkaan ei tarvii olla samanlaiset.

onko se riittävä syy mennä naimisiin, että toinen on bestis? Kai siihen tarvitaan muutakin.

jos tapaat ihmisen, joka on

a) samalla aaltopituudella

b) jolla on samanlaiset arvot

c) jonka kanssa on samat harrastukset



Haluaako tällaisen kanssa automaattisesti parisuhteen?

Koko tämän ajan mieheni bestis oli nainen ja melkein koko ajan mun bestiksen i oli mies. Yhä edelleen nämä sydänystävät ovat kummallakin samat vaikka elämänkumppanit ovat vaihtuneet.

ns. hyvänä jätkänä?



Itse olen suurimmalle osalle kavereistani hyvä jätkä.

Useimmiten sitä hyvää jätkää ei miehet näe seksuaalisesti, kuvittelle muut naiset mitä tahansa.



No itselläni on oikeastaan kaikki kaverit miehiä. Yhden kaverin kanssa meillä oli seksisuhde, mutta se oli lähinnä sellaista "rapsuta mun selkää niin rapsutan sun selkää".



Ja mitä meistä jätkämäisistä naisista tiedän niin useimmat meistä ovat hyvin uskollisia miehilleen ja perheelleen.



Okei joo, ymmärrän että sua vituttaa ja pelottaa, mutta ota hetki ja tutustu siihen naiseen.



Mitä schaissea joku tuolla kirjoitti että naisen ja miehen ystävyys on erillaista kuin miehen ja miehen?

No ok, ehkä ei painita, mutta ihan samalla tavalla avaudutaan asiosta toisillemme eikä sitä yhtä lukuun ottamatta ole ollut mitään seksuaalisia jännitteitä..