äidin masennuksen vaikutus lapseen
Hei!
Olemme kolme sosionomi-opiskelijaa, teemme tutkimusta äidin masennuksen vaikutuksesta alle kouluikäiseen lapseen. Kertoisitko meille, onko masennus mielestäsi vaikuttanut lapseesi ja millä tavalla. Voit kirjoittaa käytännön esimerkkejä. Kiitos vastauksestasi!
Kommentit (10)
erikoistuneella nettiäitien palstalla. Ei aavistustakaan sainko rehellisiä vastauksia viideltäkymmeneltä ihmiseltä vai keksittyjä juttuja kolmelta"
Miten niin lähäri?
jos kolme on tekemässä? Kannattaisiko toteutus miettiä uudelleen?
Näin OT:na tuli mieleen...
tutkimukseksi tuota kutsuko. Tutkimusta kun ei tehdä noin.
Tarkoituksena on että vastaaja voi nimimerkin turvin kertoa. mikäli hän vastaisi s.postiimme, vastaus ei suojaisi hänen yksityisyyttään, mutta kiitos kommentistasi.
Ette ole sitten anonyymeistä sähköpostiosoitteista kuulleet? Tai ihan yleisesti siitä, kuinka tutkimusta tehtäessä suojataan ihmisiä tunnistamiselta..
jokaista sosiaali- ja terveydenalan tulevaa ammattilaista, joka todella on tekemässä aitoa tutkimusta. Kyllä koulu antaa ohjeet siitä, miten vastaajien yksityisyyttä kunnioitetaan myös s-postilla tapahtuvien vastausten kanssa. Eli epäilenpä liekö kyse kuitenkin vaan jonkun tirkistelynhalusta tässä aloituksessa?
Eri asia on tutkimukset, jotka kerätään netissä jo olevan aineiston perusteella.
Edes parjatussa lähihoitajakoulussa ei hyväksytty tällaisia "tutkimuksia". Kohta joku maisteri tulee valittamaan ettei lh-opiskelijat tee tutkimuksia, mutta ymmärrätte nyt varmasti pointtini.
Sosionomi opiskelijat varmaan laittavat sitten sähköpostiosoitteensa myös tähän, jos haluavat asiallisia vastauksia. Ja ihan mielellään omalla nimellä laitettuna.
Itse en täällä lähtisi puimaan noinkin henkilökohtaista asiaa yleisellä keskustelupalstalla, vaikkakin nimettömänä.
Sitä paitsi, ko aiheesta on jo tehty erilaisia tutkimuksia mm varhaisen vuorovaikutukseen liittyen.
Tarkoituksena on että vastaaja voi nimimerkin turvin kertoa. mikäli hän vastaisi s.postiimme, vastaus ei suojaisi hänen yksityisyyttään, mutta kiitos kommentistasi.
En tiedä,ehkä olin masentunut, ei sitä todettu mitenkään. Ainakin olin uupunut.En jaksanut olla johdonmukainen vaan kireä ja joskus raivosin. Kun poika meni kouluun hänen oli vaikea rauhoittua. Rauhattomuus todettiin masennukseksi tokalla ja se ilmeni vilkkautena. Sitten piti hoitaa poika kuntoon ja minut kuntoon. Minua auttoi vyöhyketerapia,sain siitä voimaa, poikaa perheneuvola ja me, vanhemmat niiden ohjeella. Tässä meni joku vuosi. Nyt kaikki on hyvin. Poika on aikuinen. Meillä on muitakin lapsia, tyttöjä, Ajattelen että pojat on herkempiä tässä asiassa. En tiedä. Vai tekikö ikä sen, että poika reagoi, tytöt ei.
kiitos ja kaunista syksyn jatkoa sinulle.