Miten suhtaudut kantoliinoihin ja reppuihin ja niillä lapsiaan kantaviin äiteihin?

että olen yllättynyt, miten vähään tulevat äidit panostaa asioista selville ottamiseeen jo lasta odottaessa!

Itse ainakin luin paljon vauvakirjoja, eri aiheista, ja ihan jo niistä opin, että on yleisesti tiedossa oleva asia, että pienen vauvan paras paikka on äidin sylissä, itse asiassa suurin osa vauva-aiheista kirjallisuutta korostaa vauvan ja äidin kosketuskontaktia, ja tätä myöten suosii kantoliinojen ( myös reppujen mutta itse pidän liinasta) käyttöä vauvan hoidossa, jotta sitä lasta kannettaisiin mahdollisimman paljon.

Olenkin yllättynyt ettei kukaan ole vielä tässä ketjussa maininnut asiaa.

Henkilökohtaisena mielipiteenä aiheeseen siis sanoisin, että tuleva vauvani tulee elämään hereillä-olo ajastansa suurimman osan minun sylissä, liinassa, repussa, missä vain, millä häntä helpointen kantelen.

Ja uskon, että kun häntä ihan vastasyntyneestä siihen totutetaan, niin hän kokee sen luontaisena tapana ja tottuu siihen ongelmitta. Onhan se kuitenkin paras tapa hoivata sitä omaa vastasyntynyttä.

Eli sanoisin, että olen ottanut selvää asioista, ja siksi juuri tämä mielipide.

Haluaisin itse kuulla näiltä "en osaa kommentoida" vastaajilta tosiaan, että ettekö ole ottaneet selvää kantamisen eduista??

, mutta myös "lattialla olo", siis omaehtoinen oleminen ja liikkuminen/sen harjoittelu melko kovalla alustalla. Vauvan motoriikka/fysiikka tarvitsee kehittyäkseen myös "lattialla oloa".

t. paljon lukenut, liinassa kantanut äiti, joka tietysti antoi vauvan oleilla myös lattialla.

että olen yllättynyt, miten vähään tulevat äidit panostaa asioista selville ottamiseeen jo lasta odottaessa!

Itse ainakin luin paljon vauvakirjoja, eri aiheista, ja ihan jo niistä opin, että on yleisesti tiedossa oleva asia, että pienen vauvan paras paikka on äidin sylissä, itse asiassa suurin osa vauva-aiheista kirjallisuutta korostaa vauvan ja äidin kosketuskontaktia, ja tätä myöten suosii kantoliinojen ( myös reppujen mutta itse pidän liinasta) käyttöä vauvan hoidossa, jotta sitä lasta kannettaisiin mahdollisimman paljon.

Olenkin yllättynyt ettei kukaan ole vielä tässä ketjussa maininnut asiaa.

Henkilökohtaisena mielipiteenä aiheeseen siis sanoisin, että tuleva vauvani tulee elämään hereillä-olo ajastansa suurimman osan minun sylissä, liinassa, repussa, missä vain, millä häntä helpointen kantelen.

Ja uskon, että kun häntä ihan vastasyntyneestä siihen totutetaan, niin hän kokee sen luontaisena tapana ja tottuu siihen ongelmitta. Onhan se kuitenkin paras tapa hoivata sitä omaa vastasyntynyttä.

Eli sanoisin, että olen ottanut selvää asioista, ja siksi juuri tämä mielipide.

Haluaisin itse kuulla näiltä "en osaa kommentoida" vastaajilta tosiaan, että ettekö ole ottaneet selvää kantamisen eduista??

hahhah. No tämä oli siis etukäteiskuvitelma, vai provo? Omat lapseni ovat tykänneet nökötellä sitterissä. Miksi ihmeessä kanniskelisin lasta koko ajan kotona? (Siis kanniskellakin saa ihan riittävästi vaikka ei sitä erityisesti ottaisi harrastuksekseen...) Olen liian vanha äiti uskoakseni kaiken mitä joku keksii kirjoittaa. Haluan vähän säästää itseänikin.

Meiltä löytyi trikooliina ja kantoreppu sekä kantorinkkakin oli jossain vaiheessa lainassa. Liinan koin liian kuumaksi ja kantorinkka oli hankala ja "natiseva". Mutta kantoreppu (Patapum) oli käytössä molemmilla tosi pitkään alk. 4-6 kk. Esikoinen oli lähes 3 vuotta, kun oli siinä viimeisiä kertoja (on keskipituinen, mutta hoikka). Kuopus on taas isokokoinen, joten kantorepu jäi käytöstä selvästi aiemmin.



Meillä kantoreppu oli eniten käytössä kaupunkilomilla ja retkillä + ostoskeskuksissa. Aivan korvaamaton kapine suurkaupungeissa, joissa vanhat kaupunginosat ei ole rakennettu rattaita varten.



Olen törmännyt tietyissä tapahtumissa "hörhöihin", niitäkin siis on, mutta kirjoittaudun jyrkästi niistä porukoista eroon. Pidän itseäni "järkevänä".

ajattelin kokeilla kantoliinaa syntyvän kolmosen kohdalla, ihan käytännön syistä, jos olisi vaikka toimiva ratkaisu kuskata pirpanaa. Aikoinaan yritin, mutta liina oli julmetun pitkä enkä osannut solmia sitä, hermot meni. Nyt joku yksinkertaisempi rätti kehiin.

kantoliinojen mahtavuudesta ja siitä miten lapsi kärsii yksin vaunuissaan. Itselläni oli kantoliinan ja kantopussin välimuoto jota käytin silloin tällöin. Ergoa myös käytettiin kun tarve vaati mutta mieluiten kuljetin vauvoja ihan vaunuissa ja rattaissa...tiettyyn pisteeseen saakka ok mutta kun alkaa mennä eräillä totaalisen överiksi niin siitä en pidä. Esim just autokirpparilla meni hermot kun joku luomuhihhuliliinailija meni ventovieraalle mummolle valittamaan kun tämä osti raskaana olevalle tyttärelleen kantorepun. Haukkui mummoparan pystyyn :( törkeää!

on nimittäin todella raskasta sitten läheisyyden nimissä joka hemmetin minuutti kantaa sitä kasvavaa vauvaa kun se ei enää viihdy missään muualla ei vaunuissa ei sitterissä...miettikää nyt että onko kivaa sit rajoittaa omaa elämää niin ettet pääse itse esim lepäämään ollenkaan kun vauvaa kannat liinassa jotta se suostuis nukkumaan.Pari äitiä tunnen jotka tätä asiaa nyt itkevät. NO WAY!

kuin monelle muullekin tässä ketjussa, minulle kantaminen on monesti ollut kaikkein kätevin tapa kuljettaa lasta. Jos joku toinen kokee toisin, ei ole minun asiani. Vaikka täysin rehellisesti, kyllä joskus, kun kaupungilla näen, kun joku äiti tuskassa ihmisruuhkassa työntelee vaunujaan tai yrittää mahtua hissiin/bussiin, käy mielessä, että onkohan äiti koskaan mahtanut kantovälineisiin tutustua. En toki menisi asiasta sanomaan :)



Meillä varsinkin esikoinen oli ja on edelleen hyvin sylinkipeä ja itkuinen. Kantoliina ja myöhemmin Ergo mahdollistivat sen, että olen pystynyt liikkumaan kaupungilla tai missä tahansa kodin ulkopuolella ilman, että lapsi itkee paljon. Vaunuilla ei onnistunut ja ilman kantovälinettä sylissä kuskaaminen on aika raskasta.



Kahden lapsen kanssa on toki ollut hyvin kätevää, kun pienempi voi olla kantoliinassa ja isommalle riittävät normaalimatkarattaat, ei tarvita hankalia tuplia.



Otin ennen esikoisen syntymää selvää kantovälineistä ihan yhtä lailla kuin vaunuistakin.

Koska rattaat nyt vaan ovat sata kertaa helpommat ja mukavemmat. Ja joskus kuumalla käy sääliksi liinavauvoja, jotka paistuu siellä liinan sisällä. Minä ainakin pakahdun kuumuuteen liinan kanssa jo normaaleissakin lämpötiloissa. Liinaa olen siis kokeillut kaikkien neljän lapseni kanssa, mutta 3 heistä ei tykännyt ja yhden kanssa koin täysin hyödyttömäksi (no kerran asuntonäytössä oli kätevä, mutta se olikin ainoa järkevä käyttökohde). Lapset ovat arjessakin paljon sylissä ja läheisyyttä saamassa, joten jatkuvan kanniskelun katson tarpeettomaksi.

No, liukkaalla säällä pidän sitä huonona liukastumisriskin takia mutta muuten ihan sama. En ole ottanut selvää hyödyistä tai haitoista.



Meillä oli rintareppu jossa lasta kannettiin usein kun oli n. 3-8 kk. Aina ei jaksanut raahata rattaita mukana, ei siinä sen kummempaa syytä ollut.

että olen yllättynyt, miten vähään tulevat äidit panostaa asioista selville ottamiseeen jo lasta odottaessa!



Itse ainakin luin paljon vauvakirjoja, eri aiheista, ja ihan jo niistä opin, että on yleisesti tiedossa oleva asia, että pienen vauvan paras paikka on äidin sylissä, itse asiassa suurin osa vauva-aiheista kirjallisuutta korostaa vauvan ja äidin kosketuskontaktia, ja tätä myöten suosii kantoliinojen ( myös reppujen mutta itse pidän liinasta) käyttöä vauvan hoidossa, jotta sitä lasta kannettaisiin mahdollisimman paljon.



Olenkin yllättynyt ettei kukaan ole vielä tässä ketjussa maininnut asiaa.



Henkilökohtaisena mielipiteenä aiheeseen siis sanoisin, että tuleva vauvani tulee elämään hereillä-olo ajastansa suurimman osan minun sylissä, liinassa, repussa, missä vain, millä häntä helpointen kantelen.



Ja uskon, että kun häntä ihan vastasyntyneestä siihen totutetaan, niin hän kokee sen luontaisena tapana ja tottuu siihen ongelmitta. Onhan se kuitenkin paras tapa hoivata sitä omaa vastasyntynyttä.



Eli sanoisin, että olen ottanut selvää asioista, ja siksi juuri tämä mielipide.



Haluaisin itse kuulla näiltä "en osaa kommentoida" vastaajilta tosiaan, että ettekö ole ottaneet selvää kantamisen eduista??

mutta en näe mitään syytä kantaa jo itsenäisesti liikkuvaa lasta. Tietty pidemmät retkeilyt erikseen. Kantoliinat ja reput on todella käteviä pienen vauvan hoidossa. Pidän itse jotenkin luonnollisempana pitää vauvaa lähellä, sylissä, kuin esim. vaunuissa. Vaikka on meillä vaunutkin käytössä ja niissä lapsi nukkuu päiväunet.

Oli aika korvaamaton koliikkivauvan kanssa. Hän kun ei juuri muualla kuin sylissä viihtynyt. Joskus kotona ainoa paikka, johon sai nukahtamaan oli se kantoreppu.



Joskus oli käytössä myös kodin ulkopuolella, jos sattui olemaan kätevämpää. Yleensä kuitenkin vaunut ja rattaat. Tosin jos lapsi ei niissä viihdy, otan syliin, enkä huudata. Kun hän oli pienempi, niin kantoreppu kulki vaunuissa mukana. Ei kuitenkaan aina, mutta välillä jouduin sitten kantamaan vauvaa ja työntämään vaunuja samaan aikaan.



Meijän lapsella on ainakin ihan hyvä motoriikka ja alkoi kontata aika aikaisin, vaikkei liinassa ole ollutkaan. Paljon on sylissä pidetty, mutta kyllä hän on vaunuissa ja rattaissakin kulkenut! Ja hyvin nukahtaa sinne. Kesällä olis ollut aivan liian tukalaa käyttää kantoreppua, oli molemmilla aivan tarpeeks kuuma muutenkin.



Kyllä mä saatan kantoliinat yhdistää vähän hörhöilyyn, se kun harvoin on se ainoa asia, millä sitten pädetään ja ollaan niin täydellistä äitiä.