Kolmen lapsen äidit!!!!

kolme ovat terveitä, vaikka toki jotkin kehityshäiriöt voivat ilmetä vasta kun lapsi on vanhempi.



Lapseni ovat nyt 2kk, 3v ja 5,5v.



Minulla ei myöskään ole koskaan ollut keskenmenoa tms. epänormaalia raskautta.





Todennäköisintä sinunkin kohdalla on, että kaikki sujuu hyvin. Yritä olla huolehtimatta liikoja, vaikka kokemuksesta tiedän, että se ei aina ole helppoa :)

Yritän olla huolehtimatta. Jotenkin vaan pelottaa kun tähän asti kaikki on mennyt niin hyvin.

t. ap

Itselläni on sellainen olo, että kun viisi tervettä lasta on niin en uskaltaisi enää mitenkään tehdä kuudetta.

Lottovoitto nämä viisi tervettä.

Mulla on kolme lasta ja neljäs tulossa. Ensimmäiselläni on aspergerin syndrooma, on ollut viikon tutkimuksissa muutaman kerran Lastenlinnassa, oli intergroidussa päiväkotiryhmässä, oli tosi isoja sosiaalisia vaikeuksia 3-5 vuotiaana, vähentyneet huomattavasti, käytetty puheterapeutilla ja toimintaterapeutilla. Nyt kolmannella integroituna tavalliseen luokkaan, koulu sujuu hyvin ja nyt on saanut oman kaverinkin. Eli ei se maailma lopu, vaikka oma rakas, niin todella rakas lapsi jossain vaiheessa ei ihan normaaliksi osoittaudukaan. Raskastahan se joskus on.



Kaksi tervettä tyttöä sen lisäksi, mukava perhe. Oikeasti tuo isompi tyttö tulisena on joinakin aikoina ollut poikaa rasittavampi ja on täysin normaali, ei mitään piirteitä, jotka viittaisi esim. aspergeriin tai mihinkään muuhunkaan.



Tulee toinen maailma tutuksi, ymmärtää niitä, joilla on millä tahansa tavalla sairaita lapsia ja silti niitä omiaan kuitenkin rakastaa yli kaiken.



Mulla on ollut pari keskenmenoa, heti alussa ja toinen n. 11rv muuton jälkeen. En ottanut niin mitenkään raskaasti, mutta neljännen raskauden kestävyyteen luottaminen oli alussa vähäistä.



Lisäksi esikoisella harvinainen korvasairaus eikä tietoa tuleeko kuulo koskaan kunnolliseksi. Taas käyntejä erikoislääkärillä ja myös leikkaus. Tervekin lapsi voi joskus tulla sairaaksi.



Itse kyllä pelkäsin vammaista lasta esikoisen tullessa, ja olin onnellinen kun hän oli terveen oloinen. Ei se maailma silti kaatunut, kun osoittautui, että ei olekaan normaali. Sitten elettiin sen mukaan.



Kyllä aina mietin sitäkin vaihtoehtoa, että lapsi ei ole terve. Nyt kun on kokemusta, ymmärrän jo miten paljon sellaisenkin eteen voi tehdä ja apuakin saa.

Eka raskaus oli tuulimuna

Toka raskaus päättyi kohtukuolemaan 39+5

Kolmas raskaus päättyi terveen lapsen syntymään. Tosin hänellä on asperger, mutta sehän ei ole varsinaisesti vamma eikä sairaus.

Neljäs raskaus päättyi terveen lapsen syntymään.

Viides raskaus päättyi terveen lapsen syntymään.



Eli kolme tervettä lasta on saldo.

Saatiin silti kolme vielä ainakin normaalia lasta. Yhdeltä leikattiin pois se "epänormaalius" ilman myöhempää haittaa. Toisella se ei näy eikä haittaa. Keskenmenoja ei ole ollut yhtään ja raskaudet ovat alkaneet helposti.



Niin ja ystäväpiirissä on tietämäni mukaan ollut keskenmenoja, vastasyntyneitä on kuollut ym ja ilman mitään ennakkopelkoa kohonneesta riskistä, että raskaudet olisivat jotenkin "epänormaaleja".



T. Pelkoperseessä raskaana mahdollisimman rauhallisena

ja se vaikuttaa lähinnä aivoissa.



Neljännellä olikin sitten iästäni johtuva kromosomihäiriö, mutta emme antaneet hänen tänne syntyä. Viides tulikin terveenä.

eika ole ollut keskenmenoja tai muita mainitsemiasi. itsellani on kylla krooninen sairaus, joka on saattanut periytya yhdelle tai useammalle lapselle, mutta senkin nayttaa vasta aika. elama nyt vain on tallaista, ei ole takeita etta kaikki menee hyvin, mutta sen kanssa on opittava vain elamaan.

Kaksi tervettä lasta ja yksi erityislapsi, ei näkynyt missään kokeissa tms. Ja se esikoinen on tämä erityislapsi.

Meillä kolme tervettä lasta. Mulla ei ole mitään keskenmenoja ollut ja synnytykset kaikki menneet hyvin.



Ymmärrän tilanteen, mulla vähän samaa silloin kun odotin kolmatta. Hiukan helpotti kun otin kunnon lapsivakuutuksen kolmannelle lapselle.



Paras olisi, ettet stressaisi asiasta, stressihän kai voi vaikuttaa sikiöön.

keskimmäisen odotusaikana, koska sain keskenmenon muutamaa kk aikaisemmin ja siinä oli syynä kromosomihäiriö. Kovasti asennoiduin siihen, että kaikki ei menekään hyvin, enkä oikeastaan ajatellut vauvaa omana lapsena. Puhuin näistä tunteista ihanalle neuvolan th:lle, joka järjesti tapaamisen synnärilääkärin kanssa, rakenneultra kesti tunnin ja tehtiin 4d:nä. Silti olen myöhemmin tajunnut, että en heti uskaltanut rakastaa tyttöä, enkä kiintyä häneen, vaan ajattelin, että hänet otetaan pois ja sattuu vähemmän, jos en välitäkään. Neuvolapsykologi auttoi sitten näiden tunteiden pois saamisessa ja ymmärtämisessä, mutta itse piti pyytää apua ja onneksi pyysin.

Kuopuksen kohdalla pelotti etukäteen, että palaako samat tunteet, mutta päinvastoin. Odotusaika sujui hyvin ilman pelkoja, toki sitä ajattelee normaalistikin, että mitäs jos jne. Mutta tämä viimeinen on ollut kaikin tavoin eheyttävä lapsi, mutta aivan varmasti viimeinen, sillä jossain takaraivossa on tunne, että 3 terveen lapsen jälkeen on ollut onnea liikaakin ja enää sitä ei suotaisi. Puhu peloistasi neuvolassa tai ystävillesi, jotta ne eivät ala hallita sinua ja tunteitasi vauvaa kohtaan.

Minulla ei myöskään ole ollut yhtään keskenmenoa yms. Tiedän, onnekas olen ollut.

mutta minulla oli ihan samat pelot kuin sinulla nyt. Kolmannesta stressasin ja pelkäsin eniten. Neljättä en varmaan edes halua ajatella tekeväni...