Isäni on tehnyt selväksi, että hän on saanut lapsia, jotta

urpoja vastauksia tässä ketjussa.

kun he sitä ikääntyessään tarvitsevat, he ovat minut kasvattaneet ja antaneet ne elämän eväät. Saman teen omille lapsilleni, tosin, en oleta enkä odota, että he mua auttavat sitten joskus, toki toivon, että arvoni välittyy heille, mutta sitähän ei vielä voi tietää.

Eipä ole yksikään lapsi pyytänyt päästä maailmaan. Aina enemmän tai vähemmän vanhempien tahdosta on lapset tullut (tai olleet tulematta). Ei lapsilla ole mitään VELVOLLISUUTTA hoitaa vanhempiaan. Jos hankkii lapsia, hyväksyy samalla sen että on elatusvelvollinen, ei sitä lapsen velaksi saa lukea.

Jos hankkii lapsia, hyväksyy sen, että on elatusvelvollinen, mutta omat vanhemmat eivät ole enää siinä vaiheessa vastuussa jälkipolvista. Harva tätä pystyy hyväksymään.

Kyllä on normaalia elämää, että lapsenlapset tapaavat isovanhempiaan. Se, että sukuyhteys ja sukupolvien ketju katkaistaan "kun ei ole mitään velvollisutta", ei ole. Normaalit isovanhemmat tarjoavat myös hoitoapua, siihen on ihan biologinenkin veto, mutta jos ei ole voimia hoitaa niin kyllä jotakin kanssakäymistä yleensä halutaan. Eivät asiat ole kunnossa jos isovanhemmat eivät halua tavata lapsenlapsia! Miksi sinä et tätä pysty hyväksymään? Taidat olla kasvanut tunnekylmissä oloissa joissa normaalia sukupolvien välistä kanssakäymistä ei ole ollut. Sääliksi käy.

Ei isovanhemmilla olekaan mitään VELVOLLISUUKSIA hoitaa/auttaa lapsenlapsiaan tai omiakaan enää tietyn iän jälkeen.



Ekassa viestissäni ja tässä korostan tuota sanaa "velvollisuus". Onko utopiaa, että lapsen halu huolehtia vanhemmistaan pohjautuisi kasvatukseen ja rakkauteen?



Kuitenkaan velvollisuutta ei ole lapsilla eikä isovanhemmilla mihinkään.



nro 9 taisi olla

auttamaan vanhempiani, mutta jätän lapsemme kotiin, jotta eivät joutuisi kohtaamaan samaa kalseutta, jonka itse kohtasin omien isovanhempieni auttamistilanteissa.



ap

Itse ainakin pidän ihan itsestäänselvyytenä ja jopa kunnia-asiana, että auttelen vanhempiani kun ovat vanhoja, siitäkin huolimatta että he eivät ihan hirveästi ehdi auttamaan meitä lasten kanssa/eivät jaksa, toki jonkinverran kuitenkin.

... kunnes todellisuus osoittautui sellaiseksi, jota en osannut edes kuvitella

Eli isä sairastui alzheimerin tautiin, joka eteni todella nopeasti. Siitä kun sai diagnoosin oli laitoshoidon tarpeessa jo 1,5 vuoden päästä.

Isä muuttui ihan mahdottomaksi. Ette voi käsittää, miten ihan tavallisen, rauhallisen persoona heilahti todella kammottavaksi. Olin onnellinen, että olin siitä huligaanista mahdollisimman kaukana. Ja siitä, että isä saatiin ammattilaisten hoitoon.

Äidillä on aikaa meille lapsille, eikä ole sidottuna omaishoitajana kotiin miehen kanssa, joka ei ymmärrä maailmasta enää yhtään mitään, tarvitsee apua ruokailussa, käyttää vaippoja jne. Hoidon tarve on 24H.

auttamaan vanhempiani, mutta jätän lapsemme kotiin, jotta eivät joutuisi kohtaamaan samaa kalseutta, jonka itse kohtasin omien isovanhempieni auttamistilanteissa. ap

Miksi se olis kalseaa, kun menette sinne lasten kanssa ja autatte? Et sä voi vielä tietää ollenkaan, ei kaikki nega periydy, ja jos periytyy, sä jatkat sitä itse ihan tehokkaasti.Onko ihan varmaa, ettet voi yhtään positiivisemmin ajatella?

Itse ainakin pidän ihan itsestäänselvyytenä ja jopa kunnia-asiana, että auttelen vanhempiani kun ovat vanhoja, siitäkin huolimatta että he eivät ihan hirveästi ehdi auttamaan meitä lasten kanssa/eivät jaksa, toki jonkinverran kuitenkin.

... kunnes todellisuus osoittautui sellaiseksi, jota en osannut edes kuvitella Eli isä sairastui alzheimerin tautiin, joka eteni todella nopeasti. Siitä kun sai diagnoosin oli laitoshoidon tarpeessa jo 1,5 vuoden päästä. Isä muuttui ihan mahdottomaksi. Ette voi käsittää, miten ihan tavallisen, rauhallisen persoona heilahti todella kammottavaksi. Olin onnellinen, että olin siitä huligaanista mahdollisimman kaukana. Ja siitä, että isä saatiin ammattilaisten hoitoon. Äidillä on aikaa meille lapsille, eikä ole sidottuna omaishoitajana kotiin miehen kanssa, joka ei ymmärrä maailmasta enää yhtään mitään, tarvitsee apua ruokailussa, käyttää vaippoja jne. Hoidon tarve on 24H.

ja vain siksi, että sairastaa tuota sairautta?

Sekin on hyvä tajuta, että se sairaus muuttaa, ei se muusta johdu. Osa osaa tajuta sen, osa suuttuu eikä ymmärrä.

sitten, niin mun en tartte tällaisia asioita miettiä ollenkaan omalla kohdalla.



Mut luonnolista on, että isovanhemmat ovat kiinnostuneita lapsenlapsista ja sitten taas ajan kanssa kun on tarvis, niin lapset auttaa vanhoja vanhempiaan. (mutta näinhän se ei aina mene)

että hän jättää mielestäni huomiotta mahdollisuuden iloon, jota lapsenlapset tuovat elämään. Että heidän vanhuutensa voisi olla valoisampi, jos huomioisivat nuorinta polvea, varsinkin tuota kouluikään ehtinyttä esikoistamme, josta olisi heille enemmän iloa kuin rasitetta, uskoisin.



Eivät he mitenkään lapsivihamielisiä ole olleet. vanhin lapsi soittaa heille ja puhelimessa ovat kyllä ihan isovanhempia (kun me soitetaan ja maksetaan puhelu, vaikka eivät ole aivan köyhiä itsekään!). Kyläilemme heillä kesällä ja ruokaa tarjoavat aiankin kerran, mutta yöksi me mennäänkin sitten hotelliin (heidän toivomuksestaan).





ap

Itse ainakin pidän ihan itsestäänselvyytenä ja jopa kunnia-asiana, että auttelen vanhempiani kun ovat vanhoja, siitäkin huolimatta että he eivät ihan hirveästi ehdi auttamaan meitä lasten kanssa/eivät jaksa, toki jonkinverran kuitenkin.

... kunnes todellisuus osoittautui sellaiseksi, jota en osannut edes kuvitella Eli isä sairastui alzheimerin tautiin, joka eteni todella nopeasti. Siitä kun sai diagnoosin oli laitoshoidon tarpeessa jo 1,5 vuoden päästä. Isä muuttui ihan mahdottomaksi. Ette voi käsittää, miten ihan tavallisen, rauhallisen persoona heilahti todella kammottavaksi. Olin onnellinen, että olin siitä huligaanista mahdollisimman kaukana. Ja siitä, että isä saatiin ammattilaisten hoitoon. Äidillä on aikaa meille lapsille, eikä ole sidottuna omaishoitajana kotiin miehen kanssa, joka ei ymmärrä maailmasta enää yhtään mitään, tarvitsee apua ruokailussa, käyttää vaippoja jne. Hoidon tarve on 24H.

ja vain siksi, että sairastaa tuota sairautta?

Sekin on hyvä tajuta, että se sairaus muuttaa, ei se muusta johdu. Osa osaa tajuta sen, osa suuttuu eikä ymmärrä.

Koska isä uhkasi tappaa meidät kaikki. Äiti muutti lastensa luo pakoon isää akuuttivaiheessa. Asuin vuoroin meillä kaikilla ja omilla sisaruksillaan.

Ja tiedän todellakin, että sairaudestahan kaikki johtui. Mutta mulle vaan oma elämä ja perheeni oli tärkeämpi kuin yhden todella todella sairaan paapominen, joka ei ymmärtänyt tästä maailmasta mitään.

Jäin miettimään kuinka iso merkitys isälläsi on sulle ollut, kun vain siitä puhut, sulla lie se äitikin? Sekö vaan alistuu isäsi tahtoon ja on hiljaa?

asui eikä "asuin". Minä asuin ihan omassa kodissani.

Olin lapsena isäntyttö. Isä on kait kokenut, että me lapset vietiin häneltä pois paikka äidin läheltä. Hän haluaa itse olla se lapsi!

ap

Isääni en aio auttaa yhtään missään asiassa ikinä. Hän on väkivaltainen narsisti, jonka pidän hyvin kaukana omasta lapsestani.