Mitä miletä olet kun erityislapsia aletaan integroida normaaliluokkiin?
Kommentit (64)
Kun tätä erityisopetusvouhotusta on nyt tehty vuosia, niin haluaisin vihdoin jotain tuloksia siitä, mitä hyvää siitä on saatu. Onko nämä "ongelmatapaukset" kasvaneet fiksuiksi ja pärjääviksi aikuisiksi? Mä en usko. Nuorissa on nykyään yhä enemmän syrjäytyneitä ja suurimmalla osalla taitaa olla taustalla erityisoppilaan-status. Miksi ihmeessä 30 vuotta sitten nuorista vain pienen pieni määrä syrjäytyi, vaikka koulussa huono oppimaan oli vaan tyhmä ja häirikkö häirikkö?
Tuntuu vaan kohtuuttomalta, että suurin osa lapsista saa niukkuutta ja sitten muutama erityisoppilas ihan tolkuttomasti resursseja. Maksaako se itsensä takaisin ja kenen se tekee onnelliseksi paitsi siitä ruletista palkkansa saava erityisopettajien lauma?
Jos on häiriöksi, niin siirrän oman lapseni toiseen kouluun.
Kuulostat kyllä niin ärsyttävältä ämmältä, että!
erityislapsen vanhemman näkökulmaa:
integrointi kuulostaa hyvältä, mutta käytännössä opettajilla ei ole halua, resursseja tai edes inhimillisiä mahdollisuuksia saada opetusta toimimaan kaikkien kannalta hyvin. Lapsen tarvitsema lisätuki unohtuu kovin nopeasti ja lapsesta tulee luokassa vain rasite.
tai oikeammin, inkluusio on okei, integraatio tarkoittaa jo segregoitujen (erilliseen erityisopetukseen siirrettyjen) palauttamista yleisopetuksen luokkiin, jolloin tukitoimet eivät siirry oppilaan mukana. Mutta kaikki me varmaankin puhumme samasta asiasta termistä riippumatta.
Integraatio/inkluusio on okei niin kauan kuin se on lapselle paras vaihtoehto. Tutkimusten mukaan (hitto kun en muista keiden tutkimukset) "normioppilaat" eivät häiriinny erityisoppilaista. Mäkin aikoinani luulin, ja olin vähän vihainenkin, kun integraatiokeskustelussa tunnuttiin huomioivan vain erityisoppilaat eikä heidän mahdollista häiritsemista otettu huomioon, mutta sitä olikin tutkittu eikä negatiivisvaikutuksia ole raportoitu.
Inkluusion ideanahan on saada luokkahuoneeseen se kaikki apu, mitä kukin tarvitsee. Eli luokalla voi olla kaksi opettajaa, erityisope ja luokan/aineenope, avustajia sekä mahdollisesti hoitohenkilökuntaa. Tämä apu auttaa tietysti kaikkia oppilaita.
Toisaalta taas jotkut oppilaat hyötyvät erillisestä erityisopetuksesta. Pääpointtina on tärkeä muistaa, että kaikki oppilaat ovat erilaisia. Yleisopetuksen luokka parilla erityisoppilaalla on todennäköisesti homogeenisempi oppilasainekseltaan kuin erillinen erityisluokka (vaikkakin kaikilla olisi samansuuntainen häiriö).
Toivon, että vanhemmat (varsinkin normilapsien) olisitte avoimia näille uudistuksille. Teistä saattaa tuntua, että lapsenne kärsii erityisoppilaista, mutta lapset ovat usein toista mieltä. Ja usein tuntematon pelottaa, opettajan on yhdessä oppilaiden kanssa selvitettävä pelkojen aiheet, eim. monet saattavat pelästyä ääntelyä ja huudahduksia, mutta laspet tottuvat niihin äkkiä.
Tässä kirjoituksessa ei nyt ollut päätä eikä häntää. Olen itsekin tässä ideologian ja käytännön välimaastossa aika hukassa. Onneksi on kolme vuotta valmistumiseen. Enemmän huolissani olen kuitenkin omasta riittävyydestäni syvästi kehitysvammaisia kohtaan. Mitä voin opettaa ihmiselle, joka ei puhu, ei ymmärrä paljoa ja kävelee koko ajan rundia? Tästä on mun tulevaisuus tehty.
t. tuleva erityisluokanope
aikuisenakin ollaan samoissa työpaikoissa narsistit ja adhd:t ja niin sanotut tavikset
t. eritysilapsen öiti, jonka lapsi ollut koko ajan integroidussa opetuksessa( perheemme on taistellut YK:n takaaman oikeuden integroituun opetukseen)
opettaa erityislapsia. Se tässä kuviossa huolestuttaa eniten, miten käy niinden oppilaiden, joiden opettajaa ei kiinnosta heikompien pärjääminen. Jos opettajilta vain edellytetään oman ammattitaidon ulkopuolelle yli meneviä suorituksia eikä maailmankatsomukseen mahdu se, että ei tarvitse olla kympin oppilas pärjätäkseen elämässä, ei hyvä heilu.
Syvästi kehitysvammaisten opetus on sikäli turvassa vielä pitkään, että heitä ei olla ensimmäienä tuuppaamassa tavisluokkiin. Heidän kohdallaan iloitaan aivan eri asioista kuin tavallisten lasten kohdalla.
t. kahden vammaisen lapsen äiti
Toivon, että vanhemmat (varsinkin normilapsien) olisitte avoimia näille uudistuksille. Teistä saattaa tuntua, että lapsenne kärsii erityisoppilaista, mutta lapset ovat usein toista mieltä. Ja usein tuntematon pelottaa, opettajan on yhdessä oppilaiden kanssa selvitettävä pelkojen aiheet, eim. monet saattavat pelästyä ääntelyä ja huudahduksia, mutta laspet tottuvat niihin äkkiä.
t. tuleva erityisluokanope
Omalta kohdalta on kokemusta sekä lapsen erityisluokalla/pienluokalla olemisesta että integraatiosta, joka kyllä loppui lyhyeen, kun siitä ei tullut mitään ja asia haittasi sekä lasta että muuta luokkaa. Tosin kyse oli pitkälti juurikin opettajan ammattitaidottomuudesta. Nyt lapsi onneksi on taas pienluokalla ja opinnot sujuu.
Ensiksi vastakysymys: "kun aletaan" ?
On alettu jo.
Ja minulla on poikani luokalta kokemus integroinnista. Voin kertoa, että metsään mentiin. Poika olisi tarvinnut avustajan, jota ei ollut. Katastrofi oli valmis ) : Muut lapset kiusasivat erityislasta (eivät tienneet hänen olevan erityisläpsi) ja erityislapsi kiusasi muita ja hakkasi opettajaa jne.
Periaatteessa asia on ok, jos erityislapsella on avustaja koko ajan.
hupia niistä moniongelmaisista idiooteista aikoinaan sai, opiskelurauhan tosin veivät.
Pysykööt roskasakki omassa rauhassaan ja kunnon ihmiset omassaan.
[/quote]
Miten voit itse olla noin idiootti, että puhut lapsista noin.
Esim. mun pojan luokalla on erittäin-erityislapsi, mutta kenellekään lapselle tai heidän vanhemmilleen ei ole kerrottu, mistä on kyse, vaikka jokainen sen on huomannut heti ekaluokasta lähtien.
Olis aika paljon helpompi suhtautua tämän lapsen tekosiin, jos reilusti olisi kerrottu missä mättää, missä ei (ei kait kaikessa mätä, kun kerran on normaaliluokalla?)
Vähemmän rehellisyys leimaa, kuin salailu, jos salailtu asia on noin ilmiselvää.
Omani on tavis luokalla ja ei taatusti häiriköi.
Kyllä siinä luokassa pörrää 3 lasta, mutta ihan tavis lapsia ne on.
Eipä tuo pojan erityisyys näy mitenkään, mutta kuuntelu tehtävä epäonnistui kokeessa, muutoin olisi saanut kokeesta täyden kympin.
ja halua käsitellä tällaisia lapsia.
Poikani aloitti koulun erityiskoulussa, mutta alkoi jo eka luokan keväällä käydä muutamia tunteja viikossa normaaliluokassa.
Toisen luokan aloitti kokonaan normaaliluokassa ja toisen luokan syyslukukauden lopussa siirrettiin kokonaan pois erityiskoulun kirjoilta.
Lapsi on rauhallinen tapaus ja pärjää hyvin koulussa, mutta häiriintyy jonkin verran muutaman ns. normaalilapsen häiritsevästä käytöksestä erityisesti oppituntien aikana. Sosiaalisissa taidoissa myös hieman hiomista vielä (mikä johtuu luultavasti osittain siitä, että on perheen ainoa lapsi).
Iso kiitos onnistumisesta kuuluu tälle luokanopettajalle, joka on osannut ja halunnut ottaa huomioon lapsen erityispiirteet (mm. missä kohti istuu luokassa).
se on aivan sama mitä mieltä olette.
Erityisyyttä on niin paljon erilaista ja kehitysvammaiset saavat pitää erityiskoulunsa.
Myös vanhempien avustuksella on merkitys.
Minä pidän huolen siitä, että lapseni pysyy kärryillä ja pärjää opiskelussa.
T.Edellinen.
parhaimmillaan hanella on oma avustaja kaikenaikaa..
ja oli alunperinkin hirveää tuhlausta ja kansakunnan kehityksen kannalta virhe alkaa eristää heitä erityisluokkiin.
Omalla luokallani oli integroitu erityislapsi. Voi raukkaa että häntä kiusattiin, julmasti ja jatkuvasti! Se oli ihan kamalaa, hän oli kuin häkkiin suljettu eläin kaikkien armoilla, joutui joka päivä menemään kotiinsa hakattuna, päälle syljettynä ja nöyryytettynä. Ketään aikuista ei kiinnostanut ja hän ei osannut pitää puoliaan. Mä olen usein miettinyt miten hänelle kävi, ja pystyikö koskaan pääsemään yli noista asioista.
oppiminen ei häiriinny, tai opettajan aika mene vain erityislasten kaitsemiseen..
Oman lapsen luokkaan oli integroitu yksi poika, joka vietti puolet ajasta pulpetin alla, huusi ja häiritsi. Eipä siinä muu luokka pystynyt tekemään mitään. Toisaalta ns, normaalisti oppivien malli voi tehdä hyvää jollekin erilaiselle oppijalle.
pelit meni pskaksi... ei sentään koko koulu ja kaikki tunnit, kuten monilla, mut liikka...! Kyynel.