Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempani eivät halua hoitaa pikkusiskoani??
01.10.2010 |
Kyseessä on siis iltatähti, myöhään syntynyt lapsi. Itse olen siskoani huomattavasti vanhempi, olen jo naimisissa ja minulla on omia lapsia.
Vanhempani haluavat viettää aikaa yhdessä matkustellen. He käyvät ulkomailla noin kolme kertaa vuodessa parin viikon reissuilla. Heidän mielestään minun kuuluisi hoitaa siskoani tuolloin. Olen sitä mieltä, että tottakai vanhempia voi auttaa ja ottaa kouluikäinen sisko hoitoon esim. viikoksi kerran vuodessa ja silloin tällöin viikonlopuksi. Mutta tuollainen kasvatusvastuu on jo liikaa. Varsinkin, kun minulta ei kysytä mitään etukäteen, vaan ilmoitetaan vaan kaksi päivää ennen äkkilähtömatkaa, että sisko on pian tulossa meille.
En hirveästi pidä siskostani, koska hän on todella hemmoteltu. Hänellä on paljon omaa rahaa, ei ole tottunut minkäänlaisiin sääntöihin, jopa henkilökohtaisesta hygieniasta saa olla koko ajan muistuttamassa! Hän myöskin kiusaa omia lapsiani, jotka ovat vielä pieniä.
Vanhempani myös aina lähtiessään pyytävät, että opettaisin hänelle erilaisia perusasioita joita heillä ei ole aikaa opettaa ja kasvattaisin hänestä tuossa parissa viikossa kiltin ja ihanan lapsen. Heillä, kun ei työn ja uran takia ole ikinä aikaa tuota tehtävää itse tehdä! Ja he oikeasti luulevat, että parissa viikossa sisko oppii tekemään kotitöitä, olemaan kiroilematta, syömään terveellisesti ruokapöydässä lopun elämäänsä...
Minulla taas ei ole halua kasvattaa kenenkään muun lapsia kuin omiani. Eikä varsinkaan vuosikausia ilman mitään rajoja kasvanutta esimurkkuiässä olevaa pikkusiskoani.
Olen ehdottanut, että vanhempani ottaisivat siskoni mukaan matkoille ja jopa harkinnut lastensuojeluilmoituksen tekemistä (en kuitenkaan voisi tuollaista tehdä omille vanhemmilleni).
Kertokaa miten voisin takoa vanhempieni päähän, että heidän on itse kasvatettava oma lapsensa?
Kommentit (30)
Siis teille kokonaan asumaan. Saisit jotain tuloksiakin aikaiseksi, kun pääsisit tekemään työtä pitkäjänteisemmin. Ja saisit korvausta vanhemmiltasi eli palkkaa työstäsi, kun se olisi "vakituista".
Olisi hyvä ratkaisu muuten, mutta tosiaan tuossa heti alussa jo kirjoitin, että en kerta kaikkiaan HALUA kasvattaa häntä. Poden tuosta huonoa omaa tuntoa ja joskus murehdin todella paljon asiaa. Minulla on perhe. Tuollaista päätöstä en voisi mennä yksin tekemään, vaikka se kuinka ajaisi siskoni lapsen oikeuksia: mieheni ei hyväksyisi sitä, lapseni kärsisivät siitä.
Vanhempieni mielestä vastuu kasvatuksesta on minulla, koska olen heille velkaa, kun he kasvattivat minut. Oman pääni mukaan tuo on aivan mieletöntä. Tottakai rakastan vanhempiani ja olen heille kiitollinen siitä rakkaudesta ja hyvästä lapsuudesta, jonka sain, mutta siltikään en koe olevani heille mitään velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitoksia kaikille vastanneille. Vastauksenne sai minut miettimään asiaa uudessa valossa. Olisi tietysti hienoa, jos tuollaisen tiukan keskustelun voisi menestykkäästi pitää ja kaikki olisi sen jälkeen hyvin.
Haluan todellakin pitää hyvät välit vanhempiini ja tavallaan ymmärränkin heidän vaihettaan. En kuitenkaan voi hyväksyä tilanteen jatkumista tällaisena. Toivottavasti keksin keinon saada heidät terapiaan.
Otan siskon mielelläni yöksi kylään. Hän on yleensä ekat päivät vieraskorea ja kaikki menee hyvin. Ongelmat alkaa sitten vasta myöhemmin.
Nyt aion ensin keskustella tuosta matkustelusta, että voisikohan sitä mitenkään vähentää? Kun siskoa ei voi tietenkään ottaa mukaan noin pitkiksi ajoiksi kerrallaan keskellä kouluvuotta. Tiedän, että vanhempani "pakenevat" työhuolia ja ainoa paikka missä voi oikeasti levätä on joku muu kuin koti. Kissa nostetaan nyt pöydälle ja puhutaan asiat halki. Kiitoksia tedän avustanne! :)
tosin kyseessä oli miehen isän iltatähti. Muutama vuotta vanhempi kuin meidän esikoinen. Ennen kuin meillä oli lapsia hän oli usein meillä hoidossa, sinänsä kiva kun meille ei ihan heti alkanut lapsia tulla.
Muutettiin sitten muutamaksi vuodeksi kauemmas ja omat lapset syntyivät, kun muutettiin takaisin entiselle kotipaikalle, appivanhemmat toivat vajaa 10v riiviön meille usein omien menojensa ajaksi, olin kotiäitinä ja menihän se riiviö siinä sivussa, vaikka tahtoikin tyrannisoida pienempiä ja kun silmä vältti opetti kirosanoja 3v:lle.
Ongelmat alkoivat vasta kun miehen isä kuoli ja anoppipuoli kuvitteli että me vastaamme lähes murkkuikäisen kasvatuksesta kun hän etsii uutta miestä, asuntojemme välimatkaa oli 10km ja tietenkään murkku ei haluannut tulla meille, meidän olisi pitänyt perheenä mennä lapsenvahtiin tai toisen meistä, silloin kun äiti oli paikalla tämä voi välillä soittaa miehelleni että tulisi pitämään kuria velipuolelleen. Välillä äiti jäi 14v yksin edes ilmoittamatta meille koska poika niin halusi ja sitten oli koko omakotitalo remontissa kun pidettiin bileitä.
Lopulta mieheni sanoi että ei ole meidän tehtävämme kasvattaa vaan oman äidin. Välit eivät kyllä sen jälkeen ole olleet entiset, minua ei ainakaan haittaa yhtään. Mies välillä suree koska kyseessä on kuitenkin hänen ainoa sisaruksensa.
Minulla on veljiä, jotka opiskelevat ja viettävät sinkkuelämää. Olen itse vanhin ja ainoa vaihtoehto siskon hoitajaksi. Olen myös kouluttautunut hoitoalalle ja valveutunut kasvatusasioista. Siksi kai minulle lankeaa tämä velvollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin kyseessä oli miehen isän iltatähti. Muutama vuotta vanhempi kuin meidän esikoinen. Ennen kuin meillä oli lapsia hän oli usein meillä hoidossa, sinänsä kiva kun meille ei ihan heti alkanut lapsia tulla. Muutettiin sitten muutamaksi vuodeksi kauemmas ja omat lapset syntyivät, kun muutettiin takaisin entiselle kotipaikalle, appivanhemmat toivat vajaa 10v riiviön meille usein omien menojensa ajaksi, olin kotiäitinä ja menihän se riiviö siinä sivussa, vaikka tahtoikin tyrannisoida pienempiä ja kun silmä vältti opetti kirosanoja 3v:lle. Ongelmat alkoivat vasta kun miehen isä kuoli ja anoppipuoli kuvitteli että me vastaamme lähes murkkuikäisen kasvatuksesta kun hän etsii uutta miestä, asuntojemme välimatkaa oli 10km ja tietenkään murkku ei haluannut tulla meille, meidän olisi pitänyt perheenä mennä lapsenvahtiin tai toisen meistä, silloin kun äiti oli paikalla tämä voi välillä soittaa miehelleni että tulisi pitämään kuria velipuolelleen. Välillä äiti jäi 14v yksin edes ilmoittamatta meille koska poika niin halusi ja sitten oli koko omakotitalo remontissa kun pidettiin bileitä. Lopulta mieheni sanoi että ei ole meidän tehtävämme kasvattaa vaan oman äidin. Välit eivät kyllä sen jälkeen ole olleet entiset, minua ei ainakaan haittaa yhtään. Mies välillä suree koska kyseessä on kuitenkin hänen ainoa sisaruksensa.
Minua ihmetyttää, että miksi ihmiset hankkivat myöhäisellä iällä lapsia, jos eivät ole valmiita luopumaan omasta elämästään siksi aikaa. Tai siis en tarkoita, että kokonaan luopumaan, mutta aika lailla lapsen ehdoillahan vanhemmuudessa mennään eikä vaan oman mielen mukaan.
Sanot, että ettet ota siskoasi, koska et jaksa, kun on vähän hankala. Lisäät vielä, että omissakin on jaksamista, että et halua yhtään ylimäärästä. Voit vaikka luvata, että voi olla luonasi max. 1vk/v.
Kasvatuksesta et syytä, koska se loukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
17 v nuorempi. Kasvoin itse kovassa kurissa ja siskon kasvatus on ihan eri planeetalta. Käyttäytyy kyllä hyvin, mutta oireilee kiltteyttään itseään satuttamalla ja mielenterveysongelmilla.
Vanhemmilla ihan selkeästi kasvatusvoimat loppuivat kesken. Hekin matkustelevat paljon. Sisko ei halua mukaan ja jää talovahdiksi, jo lemmikeittenkin takia. Ja kun tämä 15-vuotias sitten ei pärjääkään kotona niin vanhemmat suuttuu. Ei osannut pitää taloa siistinä, käydä kaupassa järkeviä ostoksia tekemässä ruokarahoilla ym. Sitten itketään, että olen huono äiti. Mitäpä siihen vastaamaan...
Sulla on vielä paljon petrattavaa, käry Porvoosta käy tänne pohjoiseen asti.
Alue: Aihe vapaa
jos sen omat vanhemmat ei jaksa sitä hoitaa niin olkoot sitten ilman hoitoa... tai jos sen vois lykätä yhteiskunnan holhokiksi niin aina parempi. Mitäpä se muille kuuluu, varsinkaan lähisuvulle. Niin makaa kuin petaa.