Oletko hankkinut lapsen yksin? ov

Lapsen isä ei halunnut parisuhdetta eikä isyyttä, joten katkaisin kaikki yhteydet häneen ja sain lapsen yksin. Isä ei edes tiedä lapsestaan.



Hyvin me pärjäämme. :)

Ihan ok olemme pärjänneet, ei tämä aina hauskaa ole ollut enkä suosittelisi kenellekään tätä, mutta ihan ok.

Jos se lasketaan että äiti laittoi miehen kanssa lapsen alulle (olivat tunteneet 2vko ja mies luuli että pillerit oli käytössä).



Plussaamisen jälkeen mies sai lähteä vaikka olisi halunnut jäädä ja yrittää saavatko perheen toimimaan.



Koko raskausajan nainen ei ollut missään tekemisissä miehen kanssa koska ei halunnut, mutta perhe tuki naista joka asiassa.



Vauvan synnyttyä isä sai tavata lasta vain joka toinen vkloppu muutaman tunnin (jos niinkään usein ja aina äiti mukana) kahden vuoden ajan.



Äiti löysi miehen jolla oli myös omiakin lapsia ja kahden vuoden jälkeen hän ei siis enää ole yksin, ja isäkin on alkanut saamaan lapsensa yökylään joka toinenvkl yhdeksi yöksi...



Isä olisi aina halunnut auttaa lapsen hoidossa mutta ei saanut. Naista auttoi hänen perheensä niin taloudellisesti kuin muutenkin, siten he pärjasivät...



Täysin yksin lasta hankkinutta en tunne.

En suosittele kenellekään. Yksin kaiken vastuunottaminen lapsesta on iso asia.



Jos on ongemia, sinä ja vain sinä olet vastuussa. Voit jutella ongelmista toisten aikuisten kanssa, mutta vastuuta et voi jakaa vaan se on yksin sinun harteilla.



Tavallisten arkiasioiden hoitaminen, kun lapsi on pieni, vaatii venymistä ja ottaa sinusta kaiken enrgian mitä sinulla on ja enemmänkin.



Kyllä sitä pärjää, mutta varta vasten en siihen enää lähtisi, vaikka tuo nuori tuossa vieressä onkin maailman suloisin, enkä pois vaihtaisi!

Hyvin ovat pärjänneet, hänellä on hyvät apujoukot. Toisesta haaveilee jo, miestä ei kuulemma kaipaa.

Ja kasille, lapset korvaavat miehet ihan mennen tullen :)

Kerroin petipuuhissa, etten käytä ehkäisyä. eli en huijannut ketään. Perheen tuella kuten kuka tahansa nuori äiti, sittemmin itsenäisemmin.