Lue keskustelun säännöt.
Musta tuntuu, että tuo meidän esikoinen on ihan lopussa koulun kanssa. :(
01.10.2010 |
Kyse siis kohta 18-vuotiaasta tytöstä, ei yksinkertaisesti tiedä mikä häntä kiinnostaa. Yläaste meni vähän penkin alle, kiusattiin kaikki kolme vuotta, sairasti myös masennuksen ja syömishäiriön.
Yläasteen jälkeen kävi vuoden lukiossa, ei tykännyt kun oli raskasta, ja meinasivat alkaa syrjimään ja kiusaamaan taas.
Sitten ammatilliselle puolelle. Tykkää sunnittelusta ja sisustamisesta, joten luuli että tilasisustaja olisi se juttu hänelle.
Väärin, pöytää ja tuoliahan ne siellä kasaa.
Tytöllä on myös aina ollut kauhea pelko "sirkkelimäisiin" esineisiin ja muihin pyöriviin sahoihin. Ei tykkää ajaa serkun crossipyörällä, kun siinä kuuluu sellainen sirkkelimäinen vinkuna kun sillä ajaa.
Luuli, että pääsee tästä pelosta eroon, kun olivat ensimmäisen kerran joutuneet sahan ääreen koulussa. Eipä niinkään, kerran meinasi sattua vahinko, kun olivat tyttöjen kanssa laittaneet sahanterän liian korkealle, ja saha "nykäisi" puun sinne terään.
Nykyään ei uskalla tehdä enää tuolla sahalla mitään ja siitähän oli tullut opettajalta noottia.
Oli raahannut tytön sahan ääreen ja sanonut, että nyt teet sillä töitä tai istutaan tässä koko loppupäivä.
Kun hommat ei alkaneet sujumaan, vaan teki koko ajan väärin, opettaja alkoi ärisemään, että mitä helkkaria tekee tälläisellä alalla, jos pelkää jotain helvetin sahaa. (suora lainaus opettajan sanoista)
Myöhemmin oli laittanut tytölle viestiä, että jos ei oikeasti kiinnosta ko. ala, niin sitten voi lopettaa, sillä jos tuollaiset jutut ei suju, ei opiskelu tule sujuamaan jatkossakaan.
Tytöllä vaan on sellainen ongelma, että jos nyt lopettaa, muualle ei pääse.
Tuntuu, että hän on alkanut taas masentumaan uudestaan. :( Ei enää syö paljon mitään ja on laihtunut taas ihan tajuttoman paljon. Silmiin alkanut tulla ne "mustat rinkulat" kun on niin laiha ja kalpea..
Enpä mä voi 18-vuotiasta terapiaan pakottaa, mutta miten mä saan tuon taas kiinnostumaan opiskelusta.
Luokka on kuulemma kiva, mutta nuo opettajan sanat jäi vaivaamaan pahasti.
Ei kuulemma ollut aavistustakaan hänellä, että tuo ala olisi tuollainen. On puhunut että jättää koulun ja lähtee ulkomaille, kun ei enää kestä omaa tyhmyyttään ja osaamattomuuttaan.
On hirevää kuulla oman lapsen sanovan, että hän ei muka osaa mitään, eikä ole hyvä yhtään missään.
Kommentit (19)
Oponpakeille tai ammatinvalintapsygologille kehoittaisin menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän voi ehdotta tytölle sopivampaa alaa ja mahdollisesti etsiä yksilöllisen tavan opiskella niin, ettei nyt tarvitsisi keskeyttää.
Ei pääse oiken minnekään huonon päättötokarin ja keskeytetyn lukion takia.
ap.
Tosiasiat pitäisi tunnustaa. Joko opettelee sen mitä pitää tai lopettaa tämän. Turha jäädä märehtimään ja surkuttelemaan kohtaloaan. Voiko jotain uutta aloittaa talvella? Voiko mennä johonkin töihin? En antaisi jäädä kotiin, jos masentuu käsiin. Ulkomaita en pidä realistisena vaihtoehtona, jos on liian säikky ja herkkä.
Ylipäänsä jos jollekin alalle hakee, eikö silloin jo olisi syytä vähän tutustua, mitä se pitää sisällään? Siis seuraavalla kerralla näin...
On tietysti tosi traumaattista, kun opettajalta on palanut pinna ja joutuu silmätikuksi. Siitä on vaikea nousta, mutta sekin on ihan mahdollista.
Nykyään lukion voi suorittaa muutenkin kuin istumalla tunneilla ja aikuislinjat on ihan jees. Kannattaisi varmaan varata aikaa työkkäriin opintoneuvjalle jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olisiko kuitenkin se terapia tärkeämpi asia nyt? Aloittaisi vaikka siitä sirkkelipelosta, jos se on niin paha että pelkkä sen kuuloinen ääni pelottaa. Jos vanhempien on siis mahdollista vaikka kustantaa yksityiseltä puolelta jotain oikeasti hyvää toimintaterapiaa, niin sen voisi lanseerata sille tytölle sillä tavalla että häntä ei pakoteta mihinkään, mutta nyt yhteistuumin autetaan häntä hoitamaan se ongelma pois, jotta pääsee jatkamaan opintoja. Sen jälkeen voi sitten miettiä olisiko aiheellista hoitaa muitakin ongelmia. Jos se koulu muuten oli kiva ja ongelma on vain pelko ja pelon mukana tuleva lamaannus, voisi sen pelon yli pääseminen antaa todella paljon itseluottamusta.
Lisäksi pitäisi kyllä pystyä ihan helposti ottamaan selvää, opolta, opettajilta jne., että valmistuuko sieltä koulusta muita kuin pöydän ja tuolin kasaajia ja vastaako se sitten tytön käsitystä siitä mitä haluaa tehdä, ja jos vastaa, niin aikuinen kyllä kestää sen että vuosi tai kaksikin tekee jotain mikä ei niin huvita, ja pystyy jopa kaivamaan mielekkyyttä niistäkin hommista. Ei koulutusta voi kukaan, edes 100% varmasti omalla alallaan oleva huippulahjakas tyyppi, ajatella niin, että en tee jos ei oo kivaa, vaan koulutuksen läpikäyminen on mahdollisuus nähdä laajemmin sitä omaa sektoria, oppia muilta kokeneemmilta, ja tietysti päästä käsiksi siihen työhön, johon sitten itse haluaa erikoistua.
Mutta ottaisin myös yhteyttä sinne kouluun, että mitä tässä tilanteessa voisi tehdä, kertoisin myös luottamuksellisesti tytön taustasta. Minusta tuo opettajan käytös ei ole ollut asiallista, mutta jos tyttö haluaa jatkaa niin jotain täytyy tehdä. Neuvotella esimerkiksi miten opintoja voisi jatkaa joutumatta tekemisiin niiden sirkkelien kanssa.
Itse kävin puualaa aikanaan. Niihin vaarallisiin puuntyöstökoneisiin ei totu. Vaikka niitä oppi käyttämään turvallisesti ja tein töitä laitteilla monta vuotta, niin aina tein töitä sydän kurkussa ja työnpäivän jälkeen olin aivan loppu. Sormet on talella.
Olen vaihtanut alaa juuri sen vuoksi ettei minusta ollut puuartesaaniksi, koska pelkäsin ja vihasin näitä äänekkäitä koneita liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei sulje portteja muilta aloilta eikä ole lopullista. Aikuislukio voisi olla oikea paikka tytölle.
Olen itsekin keskeyttänyt aikanaan lukion. Vuosia myöhemmin kävin sen loppuun ja nyt olen yliopistossa :)
Monessa niissä on lukiolinja myös, ja opintoihin voi yhdistää avoimen yliopiston kursseja tai ammatillisia kursseja. Useimmat ovat sisäoppilaitoksia, mutta ei koululla ole pakko asua. Tarjonta on hyvin monipuolista, mukana on muun muassa tuettua lukio-opiskelua ja ammattitutkintoja. Netistä löytyy lisää tietoa, googleta kansanopistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no nytkö se elämä on jo ohi?
höpö höpö, nythän se vasta alkaa.
monet "aikuiset" vaihtaa monta kertaa työelämänsä aikana alaa.
Ja kyllähän se on niin, että jos haluaa suunnitella tiloja, niin antaa tiettyä uskottavuutta, kun voi kokemuksen syvällä rintaäänellä "minä on suunnitellut tuolin ja sen myös alusta loppuun rakentanut, minä tiedän miten tämä toimii!"
Eli, jos on koulun yhteydessä, niin opon juttusille ja jos ei niin työkkäriin varaamaan aikaa ammatinvalintapsykologille, hopi hopi.
työkkärin kautta pääsee koulutuksiin, ja kuntaan vaan reippaasti kirjeitse ja puhelimitse yhteyttä, kannattaa tarjoutua työharjoitteluun.
Miten olisi puutarha-ala?
Saisi ½ vuotta olla ryhmässä, ajatella asioita ja saada arvokasta kokemusta ja onnistumisen iloa, kun saa edes puolen vuoden pituisen jutun hoidettua hyvin läpi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esimerkiksi johonkin kansanopistoon.
Ei pääse oiken minnekään huonon päättötokarin ja keskeytetyn lukion takia. ap.
kouluttaa opiskelijat, jotka ovat itse sinne sisälle valinneet. Älkää heti luovuttako, vaan keskustelkaa ihan oikeasti vielä kerran opinto-ohjaajan ja kuraattorin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pääse oiken minnekään huonon päättötokarin ja keskeytetyn lukion takia.
ap.
se keskeytetty lukio ei vaikuta mihinkään muuhun kuin sellaisiin linjoihin, joilla se lukiopäättäri pitää olla. Mikä tahansa amislija siis käy keskeytetystä lukiosta huolimatta. ne peruskouluarvosanat taas voivat estää pääsemisen jollekin tietylle amislinjalle, mutta niitä voi korottaa joko kansanopistoissa tai aikuislukion kautta järjestettynä lisäopetuksena/tentteinä. Entinen kymppiluokka -lisäopetus ei enää 18vuotiaana oikein ole vaihtoehto, mutta kyllä vaihtoehtoja silti on monia, sekä itsenäisesti tenttien että opetetuksen avulla. Sen jälkeen sitten uusiin haasteisiin ja yrityksiin.
Mut jos ja kun taustalla tosiaan kiusaamista, masennusta ja noin vahvoja ahdistus/pelkotiloja niin kyllä siinä voisi joku psykologikin olla hyödyksi. Julkisella puolella aikuispsykiatriassa on kyllä julmetut jonot, ja yksityinen maksaa paljon, mut silti, joku ratkaisukeskeinen käyntisarja voisi olla hyvä. Onko siellä oppilaitoksessa minkäänlaista palvelua? Korkeakoulupuolella psykologipalvelut on hyvät (verrattuna kunnalliseen puoleen) mutta amiksen palveluista en tiedä.
itsellä helpotti teiniagnstiin, kun luokkakaverit oli Hellevi 53 ja Veikko 49vee. Sai keskittyä siihen kouluun eikä ryyppäysrällästykseen. Päivisin tein pikkuhanttihommia (lastenvahdintaa jne) silloin kun jaksoin.
Nyt tahkottu 2xsosiaalialan amk-tutkinto ja mielekkäässä työssä. Kohta maisteripaperit. Elämä opettaa ottamaan rennommin.
sisustussuunnittelijat ovat usein yksityisyrittäjiä ja pelkäänpä, että tyttösi ei osaisi taukoa pitää.
kansanopistoa.
Niistä löytyy monenlaisia linjoja, ja usein niissä asutaan vielä koululla asuntolassa, jolloin saa vähän etäisyyttä ja perspektiiviä omaan elämäänsä.
Siinä kansanopistossa, jossa itse olin, oli joustava ja hyvä rehtori ja kouluun otettiin eräskin poika kesken vuoden. Linjoilla oli nuoria, aikuisia ja vanhempiakin opiskelijoita ja koulussa hyvä henki.
18-vuotiaalla on koko elämä edessä! Itse opiskelin lukion, vedin kesken kaiken masennusrumban ja valmistuin ihan mattimyöhäsenä. Sitten sairastin lisää ja löysin oman alani vasta 23-vuotiaana. Sairastelin niidenkin opintojen ajan, masennusta ja paniikkioireita, kunnes sain luokkani viimeisenä paperit mooonta vuotta luokkakavereiden valmistumisen jälkeen. Nyt on ikää 30 + ja elämä on aivan ihanaa! Oma ala on edelleen oma ala, eikä "täältä katsottuna" ole mitään väliä sillä, että löysin sen vasta 23-vuotiaana, enkä 18-vuotiaana. Äitini löysi oman alansa vasta yli 30-vuotiaana ja siskonikin on vähän myöhään heräävää sorttia.
Jos pää ei pelitä, niin älkää turhaan piinatko tyttöä opiskelulla! Minulle olisi varmasti tehnyt ihmeitä, jos sen ekan lukiovuoden sijaan olisin ollut rehdisti sairaslomalla ja hoidossa. Opiskelin turhaan vajaakuntoisena ja aina hyvän kauden aikana koitin kiriä kiinni väliin jäänyttä ja uuvuin taas. Kamala kierre, älkää lähtekö sille tielle jos ei ole pakko! Hoitakaa tyttö ensin kuntoon ja miettikää opintoja uudestaan aikaisintaan ensi vuoden syksynä.
Jos lukio on se oma juttu, voi sinne mennä myöhemminkin kuin just nyt. Sen voi myös suorittaa verkko-opintoina ja ties miten, eli se tie ei ole suljettu. Äitini muuten teki juuri väitöskirjan ja väitteli, eikä ole käynyt lukiota päivääkään...
Olet oikeassa siinä, ettet voi pakottaa lastasi terapiaan. Sen sijaan voit sanoa, että "nyt tehdään niin että laitetaan opiskeluhommat jäihin ja hoidetaan sut ensin kuntoon.".
Oppisopimus voisi olla tytöllesi hyvä vaihtoehto.
Tyttö on selvästi väärällä linjalla. Joku pehmeämi sopisi paremmin. Meikkaaja, kampaaja?