toinen lapsi pienellä ikäerolla,miten jaksatte ilman turvaverkkoa?

Ei ystäviä ja tolleen,outo,sairasta?

ja meillä ei ole kauheeta tukiverkkoa jotka hoitais lapsia. max.2 kertaa vuodessa on hoidossa.

tehdä lapsia minkään turvaverkkojen varaan. Itse sitä on aina omat pennut hoidettu ilman mitään verkostoja. Mitä vaikeaa omien lasten hoitamisessa voi olla?

Meillä on kolme lasta suht lähekkäin ja hyvin olemme jaksaneet. Isovanhempia ei ole käytettävissä lastenhoitoapuina kuin ehkä pari kertaa vuodessa. Tämä on oma valitamme, jonka ihan tietoisesti olemme tehneet. Olemme mitoittaneet elämämme tasan niin, että helposti selviäisimme, vaikka vanhemmillemme tapahtuisi mitä. Minua ei olisi kiinnostanut jäädä asumaan lapsuuden maisemiin. Siskoni on tehnyt toisen valinnan: hänellä on lastenhoitoavut valjastettu käyttöön sekä omalta että miehensä puolelta ja nyt hän onkin ihan rikki kun äitini ei oman tilansa takia pystykään viemään isompia lapsia 2 kertaa viikossa kerhoon vaan täytyy ihan itse viedä.

ja ihan suht kivasti mennyt. Mies osallistuu ja on antanut kanssa tosi paljon. Hänellä ei oikeastaan juuri omaa aikaa,kun vain pari lenkkiä viikossa. Itse sain sentään lasten päiväuniajat levähtää. Sairasteluajat on ollut vaikeita, mut ei oltais muuten erityisesti kaivattu lastenhoitoapua. Nyt kaukana asuvat isovanhemmat hoitaa lapsia ehkä 2-3 krt vuodessa päivän tai yhden yön ja näistä on tietty sovittu kauan etukäteen. Mun mielestä lastenhoito on muuten tosiaan mennyt ihan ok, mut esim. Jollekin lääkärireissulle tms. Olis ollut kiva voida jättää vaikka toinen lapsi hoitoon. Nyt on pitänyt mennä aina kaikkialle lasten kanssa tai mies joustanut töistään.

[Täytyy oikein myöntää etten tainnut koskaan edes pyytää lasten tietyiltä kummeilta mitää apua,ei kyllä tullut mieleen.Olisko pitänyt,en tiedä.Meillä oli silloin 4 isovanhempaa elossa,nohsiitä ajasta on aikaa yli pian yli 10vuotta.

i]miettivät, että jaksaako isovanhemmat hoitaa kaikkia lapsia.

Minä tein aikoinani lapset koska mieheni kanssa halusimme heidät.

Metka ajatus, että olisimme pitäneet palaveria tukiverkoston olemassaolosta ja lasten lukumäärästä.

[/quote]

Eikö se nyt ole niin, että vanhempien tehtävä on huolehtia omasta jälkikasvustaan eikä odottaa, että isovanhemmat siihen osallistuu?



Aloitus on jälleen hyvä esimerkki uusavuttomuudesta.

Kuka muu voisi olla jostain naperoista niin innoissaan?

Voin rehellisesti sanoa, etten minäkään ajattele miten tutut pärjäävät nyt pienten vaippaikäistensä kanssa kun omat jo pitkällä koulussa.

Ihan pirun raskasta oli toisen lapsen vauva-aikana. Väsymystä ja kiukkua tuli purettua esikoiseen ihan turhan takia kun pidempää pinnaa olisi juuri silloin tarvittu. Nyt lapset ovat jo isompia mutta riitelevät todella paljon ja lähinnä tuntuvat vihaavan toisiaan, meillä ei mistään "parhaista kaveruksista" ole tietoakaan. Suosittelen vähän pidempää ikäeroa jos yhtää mietityttää, voi sitten siitä toisestakin vauvasta nauttia eikä yrittää hampaat irvessä selvitä päivästä toiseen.

Meillä on 2.5v ja tasan 4v ikäset lapset ja koko tänä lapsiaikana on hoitaja ollut (pariksi tunniksi) ehkä 9 kertaa. Mies on myös paljon poissa joten minä olen hoitanut kodin ja lapset lähes yksin, mutta olen jaksanut (yleensä) koska vauvana olivat tosi helppoja, aina nukkuneet hyvin ja paljon, ja olleet terveitä.



Odotamme miehen kanssa aikaa jolloin voisimme yhdessä harrastaa ja syödä ulkona jne. Kahdenkeskistä aikaa kotona on aina ollut ihan kivasti, koska tosiaan lapset ovat nukkuneet niin hyvin. Minä kaipaisin myös omaa aikaa, mutta tykkään paljon olla lapsien kanssa joten jaksan odottaa:) Kolmas lapsi myös alkanut kiinnostaa;)