Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

toinen lapsi pienellä ikäerolla,miten jaksatte ilman turvaverkkoa?

Vierailija
30.09.2010 |

Kaikki äidit ketä tiedän, omistaa suuren turvaverkon. Mummua ja pappaa on apuna jatkuvasti.Ovat tehneet toisen lapsen heti perään. Äidit on vauvan kanssa kotona ja isovanhemmat hoitaa esikoista.



Miten jaksatte te jotka hoidatte yksin (miehenne kanssa) lapset pienellä ikäerolla? VAi uskaltaako sellaiset hankkia pienellä ikäerolla lapset joilla ei ole tukiverkkoa?

Kommentit (29)

Vierailija
1/29 |
30.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä sen _lähtökohdan_ pitää olla, että vanhemmat itsekin heistä pystyvät huolehtimaan.

Eikö se nyt ole niin, että vanhempien tehtävä on huolehtia omasta jälkikasvustaan eikä odottaa, että isovanhemmat siihen osallistuu?

Aloitus on jälleen hyvä esimerkki uusavuttomuudesta.

Vierailija
2/29 |
30.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

pitää lapset hoitaa ihan itse, eikä voi laskea minkään tukiverkon varaan sitä montako lasta voi "tehdä". Ei me ainakaan miehen kanssa mietitty sen mukaan, ketkä mahdollisesti auttaa lastenhoidossa, vaan ihan sen mukaan, miltä itsestä tuntui, mitä jaksaa ja haluaa.



No, sittenhän kävi niin, että jäin leskeksi ja yksin kolmen alle 3,5v. kanssa. Eikä tosiaan mitään tukiverkostoa. Mutta kyllä tässä on selvitty :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/29 |
30.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toki muitakin kavereita on. Lapset ovat nyt 6- ja 7-vuotiaat, ja olemme olleet ikäeroon erittäin tyytyväisiä.

Ihan pirun raskasta oli toisen lapsen vauva-aikana. Väsymystä ja kiukkua tuli purettua esikoiseen ihan turhan takia kun pidempää pinnaa olisi juuri silloin tarvittu. Nyt lapset ovat jo isompia mutta riitelevät todella paljon ja lähinnä tuntuvat vihaavan toisiaan, meillä ei mistään "parhaista kaveruksista" ole tietoakaan. Suosittelen vähän pidempää ikäeroa jos yhtää mietityttää, voi sitten siitä toisestakin vauvasta nauttia eikä yrittää hampaat irvessä selvitä päivästä toiseen.

Vierailija
4/29 |
30.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ystäviä ja tolleen,outo,sairasta?


no meillä esim. se tilanne, ttä olemme muuttaneet tänne vasta muutama vuosi sitten. Mammakavereita on, mut heilläkin useimmilla se kaksi lasta eli hoidettavaa omasta takaakin:) ja heillä on sit isovanhemmat apuna, joten apu ei olisi vastavuoroista. Ja kaikki omat sukulaiset ja hyvät kaverit asuu kaukana. Ja kun heitä näkee, haluaa tietty seurustella heidänkin kanssaan eikä vain jättää lapsia hoitoon.

Vierailija
5/29 |
30.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vanhimpien väliä on 14 kk ja kyllä se eka vuosi kahden kanssa työläs oli, vaikka sitten helpottikin tosi nopeasti, ja kolmas taas sujui siinä missä kaksikin. Mummolat 200 ja 350 km päässä. Ihan hienosti se meni, säännöllisestä päivärytmistä oli paljon apua, lisäksi lapset olivat ja ovat aina olleet hyvin terveitä ja varsin helppohoitoisia.

Vierailija
6/29 |
30.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

hyvin jaksoi, kun mies mukana, lähinnä viikonloppuisin toki, kun tekee viikolla paljon töitä.



Vauva nukkui vaunuissa isomman kanssa puistoillessa normaalisti. Rytmitystä ja rutiinia päiviin tarvitsee, ja tietenkin valvominen väsyttää.



isomman lapsen päiväunien aikaan vauva myös unille, kyllä se tietenkin säätöä vaati että sai rytmit suunnilleen samoiksi.



en mä ymmärrä miten 2 aikuista ei saa 2 lasta hoidettua.



joskus iltaisin kun mies kotona, lähden yksin käymään kaupassa tai kahvilla. Riittää mulle. satunnaisesti vkonloppuna ystäviä tapaamaan.



Miestä nyt näkee kotonakin, ei meillä tarvetta yhdessä ole mennä minnekkään rillumaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/29 |
30.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies on hoitanut esikoista alusta asti tosi paljon ja tää meidän esikoinen on vaativa tapaus ollut aina, erittäin temperamenttinen. Ensimmäisen puol vuotta enimmäkseen nukkui vain 30min pätkiä ja toisen 30min söi (="tissitakiainen", tuttelit yms ei ikinä sopinu hänen mahalleen maitoallergian tähden) ja seuraavan 30min itki jne tätä enimmäkseen yötä päivää. Nykyään nukkuu yöt hyvin on 2v ja hänellä on paha uhma, kieltämisestä hakkaa päätään lattiaan ja milloin mitäkin (tätä tapahtui jo ennen toisen lapsen syntymää). Kuopus on 3kk ja onneksi ainakin toistaiseksi luonteeltaan paljon helpompi kuin esikoinen ikinä, antaa nukkua yötkin paremmin ja ovat muutenkin keskenään kuin yö ja päivä.

Molemmilla on ilmeisesti suoliso-oireinen maitoallergia ja esikoisella pari muutakin, jotka eivät siis näy testeissä eli nämäkin hankaloittavat tilannetta entisestään.

Silti me jaksetaan, kun on pakko jaksaa enkä todellakaan kadu lapsien tekemistä ilman tukiverkkoa enkä halua valittaa tilannettani kenellekään.

Ärsyttää ne, joilla on terveet lapset jotka ovat kerran viikossa (joskus useamminkin) hoidossa esim. isovanhemmilla, jotta vanhemmat pääsevät tuulettumaan vaikka baariin ja silti he valittavat miten rankkaa heillä on lasten kanssa. Itse en baariin edes halua, mutta kahdenkeskeinen koti-ilta miehen kanssa olisi välillä tervetullut. Jaksamisesta vielä, se on pitkälti kiinni siitä millaisia lapset ovat. Toiset väsyttää enemmän, kuten meillä esikoinen ja toiset vähemmän, kuten meillä kuopus. Jos molemmat ois samanlaisia "helppoja lapsia" kuin kuopus niin hyvin jaksaisin enkä ehkä pystyis ymmärtämään miten rankkaa terveenkin lapsen vanhempana voi olla.

Vierailija
8/29 |
30.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

nyt tiedä onko sillä merkitystä onko ne lapset pienellä tai isolla ikäerolla. Isolla ikäerolla se raskaus on on lievempää ja jatkuu pitempään ja pienellä ikäerolla raskaus on suurempaa jatkuu vähemmän aikaa. Riippuen silti vanhemmista. Meillä on lapset siltä väliltä. Eli about 2v ikäerolla. Raskaita aikoja on ollut. Esim. nyt kun työelämässä ja kumpikin sairastaa ja olen työelämässä. Sanotte mitä sanotte tukiverkosta. Se on kyllä todella tärkeää! Kateellisena kuuntelen ystäviäni, joilla isovanhemmat asuvat lähellä. Minulla taas 200km ja 3000km päässä. Joskus olisi kiva sitä yhteistä aikaakin viettää ihan miehen kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/29 |
30.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

taas psyykenlääkkeiden ja konjakin kera kirjoitat syvässä yksinäisyydessä?

Lapset kasvaa kovasti,sanoi rovasti.

Vierailija
10/29 |
30.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsi on kaksi temperamenttista ja vilkasta 2 v ikäerolla. Mies tekee töitä PALJON, ja hyvin on jaksettu. Mies huonommin kuin minä, vaikkei hän ole lapsenhoitoa joutunut ottamaan vastuulleen. Minulla ei ole ollut mitään hätää, tosi nautintoa tämä on ollut, mutta imettäminen kävi työstä ;). Molemmat imetin 1v..1, 5v ikään.

Pelastus on ollut se että lapset ovat olleet terveinä, vain pari lyhyttä sairautta vuodessa. sekin on auttanut että taloudellinen tilanne on ollut hyvä, ei ole tarvinut murehtia.



Itse uskon, että tuo sairastelu on se mikä vie mehut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/29 |
30.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kolmannen lapsen kohdalla mies oli oppisopimuskoulutuksen vuoksi säännöllisest iviikkoja aina pois, ja silloin oli tosi rankkaa. Kun lisäksi oltiin muutettu vähän ennen, ja minulle tuli melko paha synnytyksen jälkeinen masennus. Isommat onneksi saivat tuolloin olla päivähoidossa- tosin perhepäivähoitajamme oli selväst isitä mieltä että lasten paikka olisi ollut kotona kun äitikin oli...

Jotenkin siitä vaan selvittiin, mutta en muista tyttären ensimmäisestä vuodesta juuri mitään. Ja olin silloin melko huono äiti ja vanhempi.



Tämän kokemuksne jälkeen olen osannut pitää kyllä itsestäni parempaa huolta, mutta tuo vuosi kaivelee kyllä edelleenkin. Olemme saanee tlapsia tuon jälkeenkin kyllä.



No, mutta ne vanhemmat lapset kasvaa koko ajan, ja on aikamoinen rikkaus kun perheessä on eri ikäisiä lapsia :)



Vierailija
12/29 |
30.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on pärjätty ihan hyvin kahden lapsen kanssa (ikäeroa 2,5 v) kun on jaettu koti- ja lapsihommat aika tarkkaan 50-50 miehen kanssa, tehdään molemmat osa-aikatöitä tilanteen mukaan. Ulkopuolisia lastenvahteja ei ole ollut koskaan. Isovanhemmat on jo liian vanhoja tai jo kuolleet, hyviä kaveriperheitä ei ole (uusi asuinpaikka) jne. Omaa aikaa tai ihan kahdestaan miehen kanssa oloaikaakaan ei tietysti ole vuosikausiin ollut. Mutta mulla on ollut tärkeintä olla nämä vuodet lasten kanssa ja kotona mahdollisimman paljon. Ehtii sitä taas mummona baariin : )

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/29 |
30.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

on aina ollut aktiivisesti mukana lasten- ja kodinhoidossa, ja kun lapset olivat ihan pieniä, hänellä(kään) ei ollut varsinaisesti esimerkiksi omia harrastuksia tai iltamenoja kuin hyvin harvoin.

Satunnaista hoitoapua meillä on ollut, mutta siis max. kerran kuussa. Sitähän voi hankkia myös rahalla.

toinen lapsi pienellä ikäerolla,miten jaksatte ilman turvaverkkoa? Kaikki äidit ketä tiedän, omistaa suuren turvaverkon. Mummua ja pappaa on apuna jatkuvasti.Ovat tehneet toisen lapsen heti perään. Äidit on vauvan kanssa kotona ja isovanhemmat hoitaa esikoista.

Miten jaksatte te jotka hoidatte yksin (miehenne kanssa) lapset pienellä ikäerolla? VAi uskaltaako sellaiset hankkia pienellä ikäerolla lapset joilla ei ole tukiverkkoa?

Vierailija
14/29 |
30.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

täytyy kartoittaa oma jaksaminen.

Ei voi tukiverkoston mukaan tehdä niitä lapsia.

Sen verran lapsia, että jaksaa itse huolehtia heistä 24/7, vaikka vuorotellen tai yhdessä kumppanin kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/29 |
30.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja meillä ei ole kauheeta tukiverkkoa jotka hoitais lapsia. max.2 kertaa vuodessa on hoidossa.

Vierailija
16/29 |
30.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikä ole mitään turvaverkkoja.



Mutta tosi rankkaa on kyllä ollut.



Nyt lapset 1,5, 4,5 ja 6 ja ehkä tämä tästä.

Vierailija
17/29 |
30.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ikäerolla, koska tukiverkkoja ei ole ja miehenkin mielestä lapset ovat aina enemmän äidin lapsia.

Vierailija
18/29 |
30.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tarjolla ei mitään tukiverkkoa!

Vierailija
19/29 |
30.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

miettivät, että jaksaako isovanhemmat hoitaa kaikkia lapsia.

Minä tein aikoinani lapset koska mieheni kanssa halusimme heidät.

Metka ajatus, että olisimme pitäneet palaveria tukiverkoston olemassaolosta ja lasten lukumäärästä.

Vierailija
20/29 |
30.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

pienellä ikäerolla ja pärjättiin.Lapset on työelämässä jne.Hyviä lapsia tuli=))

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kolme kahdeksan