Eilen bussissa kuultua
Äiti ja lapsi A tulevat bussiin kanssani samalta pysäkiltä. Seuraavalta pysäkiltä kyytiin nousee äiti ja lapsi B. Äiti B aloittaa juttelamaan äidille A. Kyselee lapsen ikää ja vertaa omaansa. reilu 5 min tuttavuuden jälkeen äiti B kertoo bussissa: "Jennakin olisi saanut sisaruksen ensi keväänä, mutta sain keskenmenon". Tähän äiti A hieman hämillään antoi osanottonsa. Tästä äiti B jatkoi hetken hiljaisuuden jälkeen kertomaan aiemmistakin keskenmenoista.
Minusta tilanne oli hieman vaivaantunut ja epäsopiva aihe. Tai menin itsekin hämilleni siitä, että joku kertoo yleisesti hiljaisessa bussissa ventovieraalle äidille tuollaista. Tarkoituksenani ei ole kritisoida mitä ja mistä kukakin puhuu, mutta halusin jakaa kuulemaani.
Kommentit (5)
Puhua siitä patoamisen sijaan. On muuten rasittava kerrontatapa tuo B ja A ja A ja B.
jokaisella on oma tapahsa työstää surua. Itselleni aihe olisi kummallinen täydessä bussissa. Eri asia, jos kahden kesken puistossa tmv.
Voit lukea äidit A ja B Marttana ja Kerttuna :)
ap
"Satuin kuulemaan bussissa toisilleen tuntemattomien naisten keskustelun. Toinen kertoi 5min tuttavuuden jälkeen keskenmenoistaan. Paheksuttavaa minusta, onko teistäkin?".
ennemmin kuin paheksuttavaa.
Ja outoa se on minustakin. No, jotkut ovat avoimempia kuin toiset. Ja joilalkin se avoimuus voi lyödä ihan yli (ja EN nyt tarkoita ap:m kuvailemaa tapausta, vaan niitä jotka esim. kertovat pomolleen että istuminen on hankalaa kun harrasteti rajua kimppakivaa koko edellisyön tjsp...)
"Satuin kuulemaan bussissa toisilleen tuntemattomien naisten keskustelun. Toinen kertoi 5min tuttavuuden jälkeen keskenmenoistaan. Paheksuttavaa minusta, onko teistäkin?".
tai näin oletin jutun luettuani kanssa voi olla vielä helpompaa jutella kuin tutun