Mitkä sairaudet tekee ihmisestä lihavan?

Syöpäsairas lapseni, muutoin kovinkin hoikka lapsi, käyttäytyy ihan oudosti kortisonikuurien aikana: syö ihan koko ajan!! Ja kiloja kertyy! Ja kun kortisonikuuri loppuu, ei maistukaan sitten enää yhtään mikään...

voi hidastaa aineenvaihduntaa niin, että elimistö tulee toimeen todella pienellä kalorimäärällä ja kaikki sen ylittävä kerääntyy rasvaksi. Siinä missä normaalilla elimistöllä varustettu ihminen ihmettelee miten vaikea on syödä terveellistä kotiruokaa kohtuudella, vajaatoimintaa sairastava voi ihmetellä miten joku voi syödä kohtuullisesti niin monta kertaa päivässä ja niin paljon, kun itse lihoo vaikkei söisi juuri mitään. Eikä kyse ole sillon itsepetoksesta. Kilpirauhasen vajaatoiminta on verikokeilla todettava sairaus.

Itselläni todettiin vajaatoiminta 2003 ja sitä ennen olin ehtinyt laihduttaa sairauden aiheuttamaa ylipainoa erilaisin kitukuurein monta vuotta. Myös ei-kitukuureja, runsasta ja kohtuullista liikuntaa olin kokeillut. Sairauden pahimmassa vaiheessa muut oireet (esim. totaalinen fyysinen uupumus jonka vuoksi nukuin 16 tuntia vuorokaudesta) aiheuttivat sen ettei minua todellakaan näkynyt kuntosalilla AP:n ihmeteltävänä.

Nyt sairaus on periaatteessa hoidossa lääkityksellä, mutta kilot pysyvät silti tiukasti. Ilmeisesti mikään lääke ei korvaa elimistön omaa, monimutkaista hormonituotantoa täydellisesti, niin että elimistöni toimisi niinkuin täysin terveellä. Pysyn suht oireettomana, mutta välillä väsyttää ja kilojen kertymisen kanssa pitää olla todella tarkkana. En ole lihava, vain hieman pyöreä mutta moni varmasti kauhistuisi miten suurta vaivannäköä se vaatii. En herkuttele lähes koskaan ja ruokavalioni on erittäin kurinalainen ja terveellinen. Liikun vähintään 3 kertaa viikossa, ja pidän muutenkin huolta itsestäni. Terveellä ihmisellä tämä näkyisi ulospäin myös hoikkana ja hyvinvoivana olemuksena, minulla se riittää juuri ja juuri lihomisen pysäyttämiseen ja siihe, että pysyn toimintakuntoisena ja jaksan käydä töissä.

Mähän kerroin olevani ennakkoluuloinen ja pyysin valaistusta.

Pakko kuitenkin mainita etten ole koskaan nähnyt läskiä harrastamassa säännöllistä liikuntaa esim. työpaikallani joka on iso liikuntakeskus pääkaupunkiseudulla... Toki on niitä tammikuussa innostuneita jotka lopettaa helmikuussa.

ap

erään naisen kanssa, joka oli äärimmäisen lihava. Hänen takapuolensa leveys oli varmaan 1,5 metriä.



Ajattelin hänen olevan dieetillä, koska lounaalla hän söi kilon viinirypäleitä ja puolikkaan melonin tai jotain. Mutta sitten hän kertoi, että hänellä on jokin sairaus. Jos hän syö, hän lihoo. Jos hän ei syö mitään, hän lihoo. Eli ainoa tapa on syödä hedelmiä.

Hän ei ollut syönyt 15 vuoteen palastakaan lihaa eikä perunaa. Pelkkiä kasviksia ja hedelmiä.



Sairauden nimeä en muista. Hänet oli diagnostoitu jo teini-ikäisenä.

myös kilpirauhasen vajaatoiminta. Ainoa, millä kilot sitten lähtivät, oli paha aviokriisi. Laihduin kuukaudessa kolme kiloa. Suosittelen teille muillekin hankkimaan kunnon angstin päälle - johan lähtee.

Olen samaa mieltä kuin joku aiemmin kirjoittanut: lue "Se voi käydä sinullekin" sata kertaa ääneen, mieti mitä se tarkoittaa ja pysy hiljaa.



Minä harrastin 10 tuntia viikossa liikuntaa ja jaksoin juosta 10 kilsaa putkeen. Sitten sairastuin. Jouduin puoleksi vuodeksi dieetille, jossa söin vain 10 ruoka-ainetta. En laihtunut yhtään. Sen jälkeen soin vuoden kortisonia vuoden, lihoin 6 kiloa. Sain immuniteettiin vaikuttavan lääkityksen ja mielialalääkkeitä: lihoin 6 kiloa kuukaudessa.



Nyt olen sairas loppuelämäni, mutta syön vähemmän lääkkeitä. En pysty enää ikinä harrastamaan liikuntaa kuten aikaisemmin ja tiedän, että aina väliajoin joudun syömään lääkkeitä, jotka vaikuttavat a) ruokahaluun b) nestekertymään c) siihen miten paljon jaksan liikkua.



Mutta olen hengissä, joten olen kiitollinen.

Mulla on nivelreuma.



Syön kortisonia ja sytostatteeja jo tien monettako vuotta.



Liikkuminen on tosi hankalaa kun tauti on pienissä ja isoissa nivelissä.



Voisin kutsua sut meille vaikka viikoksi katsomaan millaista mun arki on. Ja millaista tämä elämä on mun lapsille!



Onneksi sain nuo lapset ennen kuin tämä tauti puhkesi.

Minäkin tulin kirjoittamaan PCO:sta, polykystisistä munasarjoista, joka on vielä todella yleinen vaiva meidän suomalaisten geeniperimässä. Sain kuin sain lapsen pco:sta huolimatta ja vieläpä luomusti, mutta kilot ovat sitten sitäkin tiukemmassa.

Ensin laihduin merkittävän alipainoiseksi, kun ruoka ei imeytynyt, en myöskään jaksanut liikkua. Sain diagnoosin ja lääkitykseksi mm. tuota edellä mainittua kortisonia, joka kerää nestettä kroppaan ja nostaa ruokahalun pilviin. Samaan aikaan suolisto parani ja ruoka alkoi imeytyä. Painoni nousi muutamassa kuukaudessa noin 20 kiloa. Sairauteen liittyy myös niveloireita, jotka vaikeuttivat liikkumista.



Naapurit ja muut puolitutut olivat tietävinään, että mulla on syömishäiriö, selän takana puhuttiin paljon paskaa.

Työni on täyttä liikuntaa. Olen kerrostalojen rappukäytävien ja muiden yleisten tilojen siivooja. Kyllä siinä työssä tulee paljon rappuja kiivettyä, saunoja harjalla hankattua ja vielä kohteiden välit ajan pyörällä.

Se on 5 kertaa viikossa 7,5 tuntia täyttä raskasta liikuntaa.

Olen silti reilusti ylipainoinen.