Oonks mä ainoa joka haluaa antaa lapselleni yleisen nimen

ei sen yleisyyden vauoksi, vaan siksi, että nimi on kaunis:)

jonkinlainen harvinaisuus ei minua kiinnosta. Miksi nimen pitäisi lapsen jotenkin eksoottiseksi tehdä. Minä nyt valitsen tän vuoden top kympistä nimen.

jos annat suositun nimen, niin ehkä et ole ainoa :-O

oman nimeni yleisyydestä. Sen tusinafiiliksen olen yrittänyt omalta lapseltani vähentää edes hiukan harvinaisemmalla nimellä, tai ainakin katsoa, ettei ihan suosituimpien listoilta valitse.



Ei ole kiva, jos samalla luokalla on monta kaimaa.

Ei ole kiva, jos samalla luokalla on monta kaimaa.

selitä vielä

t: se harvinaisuus joka vasta aikuisena sai nimensä nimikalenteriin

mutta ei ole ollut ikinä missään top 10 listalla, ei edes 20-suosituimman nimen joukossa.

Ei ole kiva, jos samalla luokalla on monta kaimaa.

selitä vielä

t: se harvinaisuus joka vasta aikuisena sai nimensä nimikalenteriin

Meidän luokalla oli viisi Saria. Yksi oli pikku-Sari, toinen Iso-Sari sitten oli tumma Sari, Arka-Sari, Sari ja viimeistä kutsuttiin vain sukunimellä.

Nämä "lempinimet" seuraavat heitä vieläkin..

Tuskin kenestäkään tuntuu kivalle olla Iso-Sari...

Tuskin kenestäkään tuntuu kivalle olla Iso-Sari...

koulut eivät enään suvaitse sitä että lapsia nimitellään.

tilanne on muuttunut ammattimaisemmaksi.

huomattavasti vähemmän kuin aiemmin, joten todennäköisyys että samalle luokalle tulee kaksi samannimistä on pieni. Viime vuonna suosituinta tytön ja pojan nimeä annettiin noin 470 kpl. Vertailuksi voisi sanoa vaikka 1960-luvun suosikkinimen Sari, jota annettiin esimerkiksi vuonna 1966 peräti 2783 kpl.

jonkinlainen harvinaisuus ei minua kiinnosta. Miksi nimen pitäisi lapsen jotenkin eksoottiseksi tehdä. Minä nyt valitsen tän vuoden top kympistä nimen.

jos annat suositun nimen, niin ehkä et ole ainoa :-O

Miksiköhän niin edes tehdään? Meilläkin oli 4 saman nimistä yläasteella. Ne oli sitten xxxx M. xxxx J. xxxx L. xxxx S. Enpä oikeen tykkäisi jos minua tai lastani pitäisi aina kutsua myös sukunimellä. Tusina nimi voi myös olla luokan ainoa, ei aina mene niin, että joka luokalla on 4 Eliasta kun se nyt on muoti nimi.

eikä nykyään ole sellaisia muotinimiä kuin 60- ja 70- luvuilla, nimien kirjo on paljon laajempi.

Minä olen Satu, meitä on 26tuhatta, minun ikäisiä n.3000 (eli +-1vuotta). Missään koulussa tai opistossa ei ollut kahta Satua enempää samalla vuosikurssilla. Ystäväpiirissäni ei ole ainoatakaan Satua, tyttäreni luokalla on yksi. Työpaikallanikin olen ollut ainoa. Jos sitten taas verrataan yhteen myöhempään muotinimeen Jennaan, Jenna-tyttäreni ikäisiä +-1vuosi on vain puolitoista tuhatta ja heitä on kaikenkaikkiaan 11tuhatta eli ihan eri sarjassa painii jo minun nimeeni verrattuna. Ei ole ollut kerhossa eikä koulussa eikä vielä edes lukiossa samassa ryhmässä toista Jennaa.

Täytyy myös muistaa, että paikkakuntakohtainen vaihtelu on todella suurta.

Niin ja YHDEN parivuotiaan Emman tunnen ja tiedän :-)

mutta katoppa 6-vuotiaita emmoja,niitä sitten onkin...tai aadoja. Jä kyllä Satuakin yleisempiä nimiä on... Ja ihan oikeesti se käy nyppimään olla aina se xxxx Ö. tai xxxx P. tms. Puhumattakaan Iso-XXXX tai Pikku-xxxx...

Eli nimi joko top 10:sta tai sitten jokin eksoottinen.

Oman lapseni nimi on siltä väliltä :) Ei top 10 -nimi, mutta ei mikään harvinaisuus kuitenkaan (kantajia lähemmäs 2000).

Meidän poika sai pari vuotta sitten nimekseen Lauri, on ilmeisesti ollut siellä suosituimmissa poikien nimissä jo pitkään (näin kuulin).



Ja ihan rehellisesti - YHTÄ AINUTTAKAAN 2v Lauria ei olla tavattu muskareissa, perhekerhoissa, perhekahviloissa tai kerhoissa... Että tiedä sitten noista. Voiko olla että alueellisesti annetaan jossain enemmän...?

Meidän poika sai pari vuotta sitten nimekseen Lauri, on ilmeisesti ollut siellä suosituimmissa poikien nimissä jo pitkään (näin kuulin). Ja ihan rehellisesti - YHTÄ AINUTTAKAAN 2v Lauria ei olla tavattu muskareissa, perhekerhoissa, perhekahviloissa tai kerhoissa... Että tiedä sitten noista. Voiko olla että alueellisesti annetaan jossain enemmän...?

Me ollaan valittu sillä perustella että halutaan tavallinen nimi, mikä osataan kirjoittaa ja mitä ei tarvi selitellä useita kertoja. Missään tapauksessa ei ole haluttu mitään erikoista tai harvinaista.

mutta katoppa 6-vuotiaita emmoja,niitä sitten onkin...tai aadoja. Jä kyllä Satuakin yleisempiä nimiä on... Ja ihan oikeesti se käy nyppimään olla aina se xxxx Ö. tai xxxx P. tms. Puhumattakaan Iso-XXXX tai Pikku-xxxx...

En väittänyt, että Satu ja Jenna olisivat aikakautensa yleisimmät nimet, vaan, että molemmat ovat yleisiä ja käytin niitä vertailussa siihen kuinka yleisten nimien kplmäärä on vähäinen verraten esim.70- ja 90-lukua.

Minun luokalla oli koko peruskoulun ajan 4 Saria ja 4 Mikaa. Meidä suvussa ja tuttavapiirissä on myös parikymmentä Jania ja kymmenkunta Sannaa!

Ketään muita ja minkään muun ikäisiä Emmoja en tunne enkä tiedä kuin naapurin 2-vuotiaan.

Näin täällä, jossain muualla voi tilanne olla toinen.

Omalla tyttärelläni on melko harvinainen nimi (110 +- 1 ikäluokassa yhteensä), mutta silti on harrastuksissa tullut kaimoja vastaan. Ja muualla vielä enemmän. Kuopuksella taas on mielestäni oikeasti harvinainen nimi (noin 10 vuosittain ja niistäkään kaikki eivät varmaan ole kutsumanimenä, koska on kolmitavuinen). Satuin vain ihastumaan tähän nimeen hautausmaalla vuosia sitten.



Meillä harvinaisen nimen vastapainona on yleinen toinen nimi, jotta nimen voi vaihtaa isompana vain kutsumanimikäytäntöä muuttamalla, jos harvinaisuus alkaa tuntua taakalta. Tosin kaikki kolme ovat nimeensä tyytväisiä tällä hetkellä eivätkä haluaisi nimeään muuttaa.

Esimerkiksi Aada ja Olivia ovat minusta todella kauniita nimiä, mutta koska esim. poikamme hoitoryhmässä on kolme Aadaa, ei tulevasta tyttärestämme sitä tule. Itsekin muistan hyvin ala-asteelta nuo lempinimet, joiden avulla samannimisiä erotettiin toisistaan.

Olen ollut joskus työpaikassa, jossa oli kolme Sirpaa ja kaikilla jopa sama ammatti (ei edes voinut sanoa että sihteeri-Sirpa jne.), niin kyllähän siitä hieman hankalia tilanteita tuli.



Pojallamme onkin nimi, joka ei ole hänen ikäluokassaan niitä suosituimpia, mutta kuitenkin ihan tavallinen suomalainen nimi.

Ei niitä kaimoja todennäk. joka nurkalla tule nykyään enää vastaan kuitenkaan.



Mun poikani on Aleksi, ja nimeä hänelle valitessa tiesin kyllä sen olevan melkoisen yleinen nimi. Aleksi nyt vaan oli jo synnärillä ihan Aleksin näköinen, joten ei edes tullut mieleen mikään muu nimi :).

Tähän syksyyn mennessä ei kuitenkaan vielä yhtään toista Aleksia ollut kohdalle osunut, mitä vähän olin hämmästellytkin :-O.

Nyt ekaluokalle tuli sitten toinenkin Aleksi, mutta tätä on kotonansa kutsuttu nimellä "Aksu" vauvasta pitäen, joten opettajan kanssa sovittiin, että luokassa on nyt sitten Aleksi ja Aksu :).



Eli mä tai lapsi ei olla missään vaiheessa koettu ongelmana yleistä nimeä.



Jännä sinänsä, esim. Veeti-nimisiä poikia mun lapsen ikäluokassa on täälläpäin pilvin pimein, ja Veeti ei v. 2003 ollut muistaakseni mikään johtava suosikkinimi listoilla.



Mulla itselläni on taas tosi harvinainen nimi, ja olen oikeastaan kärsinyt siitä koko ikäni, kun täytyy joka paikassa toistaa ja täsmentää, miten se kirjoitetaan ja juu-u, kyllä se tosiaan on mun nimi...