Eropäätöksestä nyt kaksi kuukautta ja olo vaan entistä kurjempi.

Kadutko oikeasti lapsiasi? Olisit mieluummin ilman?

Mulla on tuo tilanne ja lisäksi kaksi lasta.

Ota vaan jos kelpaa.

Mä jos jäisin sinkuksi ilman lapsia, matkustaisin, ja tekisin kaikkea, ja todellakin olisi tosi hyvä että ei tarvis enää nähdä ikinä välttämättä sitä exää, eikä asua lasten takia lähekkäin, ei mitään, ja saisi pyyhittyä täysin pois elämästään sen.

Uutta miestä putkeen vaan! Älä jää paikoillesi kyhjöttämään.

se on hyvä sanoa kun ne lapset kuitenkin ON... Tiedän ap:n tunteen, se on tosi ahdistavaa. Mutta luota onnen mahdollisuuteen, mikään ei estä sinua löytämästä uutta hyvää (parempaa!) miestä ja perustamasta perhettä, kun sen aika on. Tosin kukaan ei voi luvatakaan, mutta kulje avoimin mielin.



Ja vaikkei kamalasti lohduta, niin uskoisin, että se, että nyt tuntuu tosi kurjalta, niin tarkoittaa sitä, että teet surutyötä ja sen myötä sä toivut. Mieti jos ei se tuntuisi miltään - miten huono lähtökohta se olisi uudelle suhteelle, jos SIINÄ alkaisit potea eroasi. Nyt otat aikaa itsellesi, mässäilet surussasi ja heität sen sitten romukoppaan. Ota lohtua mistä ikinä sitä saat; ystäväsi, perhe, liikunta, lemmikki... Tämä on omaa aikaasi ja sulla on suru puserossa, anna itsesi olla heikko ja toivu vähitellen. Hyvää syksyä, halaus! :)

yli kymmenen vuotta. naisella oli kova vauvakuume ja mies lupaili että ensi vuonna, sitten kun on vakityöpaikka, sitten kun tehdään ensin talo... nainen kyllästyi puheisiin ja erosi. oli varma ettei saa koskaan lasta, ikääkin jo yli 30 ja "parhaat" vuodet meni luuserin lupauksia kuunnellen.

Mutta, hän löysi Miehen, mieskin halusi lapsia, nyt on oma lapsi!

Joten sure, nauti ja usko!!!

Tsemppiä!!

Onko sulla läheisiä joiden kanssa voit puhua asiaa tai sitten meet jonnekin auttajalle. Ihan aluksi vaikka työpaikan terveydenhoitajalle tai perheneuvolaan tms.

ja luultavasti erosta toipuminen kestää vielä pitkään, mutta menet vähitellen eteenpäin. Tunteesi ovat normaaleja.



Itse olen eronnut vuosi sitten (lapsia on). Ekat kuukaudet olivat tosi raskaita, mutta vähitellen siitä pääsi eteenpäin.



En vieläkään ole päässyt täysin yli, mutta nautin elämästäni. Matkustelen ja teen asioita, joista pidän tai haluan kokeilla, kun lapset ovat eksällä.



Älä ota uutta miestä suinpäin, teet vain karhunpalveluksen itsellesi. Käsittele ero, sen jälkeen olet valmis uuteen, parempaan suhteeseen.

Onneksi pystyn jutella asiasta ystävieni kanssa, käyn myös psykoterapeutilla muutaman viikon välein. Olenkin yrittänyt ajatella, että nyt voin tehdä mitä MINÄ haluan, matkustella ja muuta. Rajoittavana tekijänä on vain tuo raha. Olen melko pienipalkkaisessa työssä ja nyt yksin eläessäni kaikki onkin hurjasti kalliimpaa kun kaiken maksaa yksin. Mutta kunhan tästä olo hieman kohenee, niin etsin toisen työpaikankin, nyt se olisi valtava stressi lisää.



Katsotaan mitä elämä tielleni heittää. Ex-mieheni on minulle yhä valtavan rakas, enkä kyllä pystyisi vielä uutta suhdetta aloittamaan.



Pahinta tässä ehkä on syyllisyydentunto. Hyvin pitkälti oma käyttäytymiseni vaikutti eroomme, vaikka osapuolia tietenkin on kaksi.



ap