Mistä apua arkeen?

lapsilla hoitotäti, äidille piika, puutarhapoika ja kokki

äiti rentoutumaan seuraelämään ja viettämään iltapäivät kahvitellen ja käydessä kauneushoitolassa jne jne

tunnustaa, että meillä on arkea suunnattomasti helpottanut:

a)rutiinit

b)iso pakastin ja isot kattilat (=kerran viikossa kauppaan ja suuria satseja ruokaa)

c)kummallekin vanhemmalle yksi oma vapaailta viikossa

d)siivooja kaksi kertaa kuukaudessa

että voit olla kotona. Meilläkin suurin piirtein saman ikäiset lapset, ja töissä molemmat vanhemmat. Siinä kyllä vaaditaan vielä enemmän jaksamista. (joo, arvostan kotiäitiyttä, onhan se välillä kuluttavaakin, mutta jos on vielä kuluttavampi työ kaiken tuon päälle, niin en sinua "sääli". Meillä ollut isovanhempi/joku hoitamassa lasta viimeksi 3 v sitten, eli jos lapsi kipeä, niin sitten toinen jää kotiin ja viikonloppu menee hänellä töissä paikatessa..) Ehkä olen vain pelannut korttini huonosti, mutta tilanteesi kuulostaa hyvältä meihin verrattuna :/

ja koen helpommaksi tuon levityksen ja suoraan kaappiin viikkaamisen. T. ap

pyykit levallaan pitkin huushollia.

Tämä on minusta hyvä esimerkki siitä, että miten voi ihminen tehdä oman elämänsä hankalaksi. Ensin tuppaa joka päivät ohjelmaa täyteen, on eskaria (okei, se on varmasti näistä ainoa lähinnä pakollista oleva, tosin sieltäkin voisi ehkä "lintsata" vaikka päivän viikossa ilman, että siitä tulisi ongelmaa), kerhoa, puistoilua, harrastusta ja sitten ihmetellään, että miten ei jakseta kaikkea.



Miksi ihmeessä ne lapset tarvitsee sekä kerhoja että harrastuksia? Miksi iltaharrastukset ovat lasten ja aikuisten yhteisiä harrastuksia, jolla saadaan varmistettua, että aikuiset eivät taatusti silloinkaan saa omaa aikaa.



Sanoisin kyllä, että tässä on kyllä ihan perinteinen sanonta, että niin makaa kuin petaa paikallaan.



Mies kun vie jo eskarilaisen hoitoon, niin oikeasti päivän ainut pakollinen ohjelma taitaa olla eskarilaisen haku? Tietty jotain pöperöä pitää laittaa muutenkin, mutta sen nyt joutuu tekemään joka tapauksessa Tee iltaisin niin suuret satsit ruokaa, että sitä riittää seuraavalle päivälle päiväruuaksi.

mummoni aikaan lähes jokaisella rouvalla oli kodinhoidon palvelija

ja naisen ei edes kuulunut olla toissä

Tämä on minusta hyvä esimerkki siitä, että miten voi ihminen tehdä oman elämänsä hankalaksi. Ensin tuppaa joka päivät ohjelmaa täyteen, on eskaria (okei, se on varmasti näistä ainoa lähinnä pakollista oleva, tosin sieltäkin voisi ehkä "lintsata" vaikka päivän viikossa ilman, että siitä tulisi ongelmaa), kerhoa, puistoilua, harrastusta ja sitten ihmetellään, että miten ei jakseta kaikkea.

Miksi ihmeessä ne lapset tarvitsee sekä kerhoja että harrastuksia? Miksi iltaharrastukset ovat lasten ja aikuisten yhteisiä harrastuksia, jolla saadaan varmistettua, että aikuiset eivät taatusti silloinkaan saa omaa aikaa.

Sanoisin kyllä, että tässä on kyllä ihan perinteinen sanonta, että niin makaa kuin petaa paikallaan.

Mies kun vie jo eskarilaisen hoitoon, niin oikeasti päivän ainut pakollinen ohjelma taitaa olla eskarilaisen haku? Tietty jotain pöperöä pitää laittaa muutenkin, mutta sen nyt joutuu tekemään joka tapauksessa Tee iltaisin niin suuret satsit ruokaa, että sitä riittää seuraavalle päivälle päiväruuaksi.

Sait puettua hienosti sanoiksi myös minun ajatukseni!

olen siis ollut aiemmin töissä ja nyt vasta reilun kuukauden kotona. Isommat lapset on viety pieninä tarhaan, ja nyt halusimme, että pienin saa olla pidempään kotona.



Ja koko jutun pointti oli juuri tämä, että kasasin viikon täyteen kaikkea sellaista, jota työelämässä kaipasin, ja nyt sitä kivaa on liikaa. On vain vaikea jättää mitään poiskaan.



Mutta ehkä oleellisin oivallus on se, että kaipaan elämään sitä älyllistä haastetta, joko työn tai harrastuksen muodossa.



Ja kaikille kateellisille vielä, että itsekin luulin, että taloudellisesti on pakko käydä töissä, mutta pärjäämme hyvin yhdelläkin palkalla. Kaikilla suomalaisilla on mahdollisuus olla kotona, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Taloudellisesti se on toki järjetöntä, tuloni tippuivat 2600 euroa kuussa. Ja koska tämä on taloudellisesti niin järjetöntä, pohdin toki sitä töihin paluuta, jos en tästä muuten kiksejä saa. Rentoahan tämä kyllä on, stressiä ei ole.



T. ap

joten pyykkien kaappiin vienti on helppoa. Pyykkihuoltoa en koe arjessa raskaaksi vaan pikemminkin pidän siitä.



T. ap

T. ap

Eiko siella ole jotain sellasta jonne lapset vois vieda ja jattaa pariks tuntia, porvoossa oli ainakin joku puisto juttu, en muista oikeaa nimea. maksoi 2euroa/lapsi ja oli kerran viikossa sen 2h :)



sitten itse menin kotiin rauhassa laittaa ruokaa ja siivoamaan. poikakin tykkas kovasti.



Kaikki turha stressi pois! kuten jo sanoit niin ei sita joka paiva tartte siivota. Lasten harrastukset on tarkeita, mutta osaltaan taas aika uuvuttavia...kun kaikilla tahtoo olla aina eriaikaan eripaivina. Oletko miettinyt menevasi toihin? tai vaikka jos vanhin lapsi eskarissa niin nuoremmatkin sinne "puolpaivaseen" :) ei tietaakseni edes maksa paljoa.

Espoossa ei voi tehdä niin, että joku lapsista olisi tarhassa ja muut kotona, menettää Espoo-lisän. Mutta tuo kerho on juuri sellainen, mutta se on vain kolmivuotiaille.



Joku tuollainen puistotäti olisi ihana, mutta ihan tässä lähellä ei ainakaan ole sellaista. Jos pitäisi viedä autolla kauemmas, ei sitten ehtisi kotiin välissä.



Siis töihinpaluu on se toinen vaihtoehto, jota kovasti pohdin.