Nostan teille hattua alakoulun opettajat!

Ei sitä ymmärrä kukaan, joka ei ole hommaa kokeillut. Mielenkiintoinen ja hauskakin työ, mutta vaativa ja raskas myös.

Samaan aikaan sekä ihana että myös kulutava ammatti...Varmaan vaikea ymmärtää, ellei itse elä sitä todellisuutta...

3. luokan ope

Samaan aikaan sekä ihana että myös kulutava ammatti...Varmaan vaikea ymmärtää, ellei itse elä sitä todellisuutta...

3. luokan ope

kiittää myös!







tulipa hyvä mieli :)

t. lo

Se, että te osaatte opettaa huimille, villeille ja toki lapsenmielisille lapsille jotain, mitä koulussa pitää oppiakin, on aika ällistyttävää.



Ne samat lapset täällä kotona eivät osaakaan sitten mitään, koska "äiti ei tiedä, ope tietää ja osaa ja kertoo ja tekee.." =))



Miten te sen teette?? Olette samalla auktoriteetteja ja idoleja..



Pystyisinpä samaan..



t. äiti

Myönnettävä on, että olen ihmetellyt pitkään, että mitä ihmettä te puuhaatte siellä ala-asteella, kun ei ole isot alkukirjaimet tai yhdyssanat kunnossa, ei oppilaat osaa peruslaskutoimituksia tai osaa ilmansuuntia.



Nyt kun itse opetan sen 2 tuntia viikossa alakoulun puolella, niin en ole mitenkään varma, että pystyisinkö itsekään noihin tavoitteisiin. Oppitunneista menee järjetön aika kaikkeen ihan muuhun kuin itse asiaan. Milloin joku itkee ja sitä pitää lohduttaa, milloin pitää kerätä oppilailta sormiskeittilautoja pois, milloin pitää yrittää saada kirjoja esiin 20 minuuttia tunnista ja sillä aikaa kun toisesta laitaa kirjat on saatu kaivettua esiin, niin toisesta laidasta porukka onkin tylsisynyt jo ja päättää tökkiä toisiaan sormilla kylkeen, toiset just muistaa, että pitäiskin olla menossa jonnekin luokan edustajistoon palaveriin ja sitten yksi rupeaa juoruamaan edellisen välitunnin kiusaamistapauksesta ja sitten muistan mennä seilittämään tehtävää helpommassa muodossa luokan viidelle maahanmuuttajalle ja hoen vain koko ajan älä sitä, tee tätä, missä terotin, miksei sinulla ole kynää, mihin se sinun kumi nyt katosi, sitten muistan oppimisvaikeuksisen lapsen, joka ei olekaan yhtään kartalla mitä tehdä ja onkin kerinnyt jo piirtämään pöydän täyteen hienoja hieroglyfejä ja sitten hiki jo virtaakin selkää pitkin ja koen itseni täysin riittämättömäksi.



Luojan kiitos saan olla töissä lepokodissa eli yläkoulussa! Kun palaan alakoululta yläkoulun puolelle töihin, niin koko koulun vilkkainkin luokka on sellainen ettei siellä kukaan konttaa pitkin lattioita ja ymmärtävät puhetta ja huumorintajua.