Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
liian ankara lapselle?
29.09.2010 |
Heti ekaksi sanon etten kaipaa mitään moralisointia, haluaisin vain kuulla onko kanssasisaria...
Meillä on kaksi lasta, 1v ja poika just täytti 3v. Tuo pojan käytös ottaa niin aivoon välilä etten jaksa enää edes yrittää käyttäytyä esimerkillisenä vanhempana vaan lähden räyhäämiseen mukaan ja teen kaikki mahdolliset virheet mitä vaan voi tehdä. Olen lukenut oppaita miten toimia uhmaikäisen kanssa, mutta kuka kertois miten hillitä ittensä???!! Luulempa vielä että uhma ei edes ole mitään pahinta mahdollista laatuaan (kun olen verrannut ikätovereihinsa), mutta silti ärähdän joka asiasta. JOka aamu päätän että tänään on hyvä päivä ja tänään en huuda mistään, mutta eipä päästä pitälle kun jo hermostun. Syyt ovat todella mitättömiä ja huomaan että odotan pojalta enemmän mitä tuon ikäiseltä voisi. Syöminen on yhtä tuskaa ja kun mikään ei maistu niin koko homma menee huutamiseksi. Ikinä en ole lapsiani lyönyt enkä lyö,tosin joskus nipistän hiuksista tai nykäisen kädestä jos en saa muuten lasta kuuntelemaan. Saatan raivostuessani hyppiä tasajalkaa ja kiljua tai pamauttaa nyrkillä pöytään. Huudan todella paljon ja päästän suustani ihan mitä sylki sinne tuo. Jopa kiroilen! Mikä sinänsä on outoa että aiemmin minulla ei ole ollut tapana käyttää voimasanoja juurikaan, mutta nyt päästelen niitä lasteni kuullen. Olen alkanut huomaamaan että poika pelkää minua väliin raivokohtauksissani. Muutenkin isän seura kelpaa hänelle mielummin kuin minun ( en tiedä johtuuko tästä sillä isä on luonteeltaan rauhallisempi vai yleensä siitä kun ei ole niin paljon kotona). Aina tilaisuuden tullen yritän myös kehua poikaa ja otan häntä usein syliin ja kerron rakastavani, mutta pelkään ihan hirveästi että menetän vielä hänen luottamuksen ihan kokonaan tällä pelottavalla käytökselläni. Tiedän että loppukädessä muutos tapahtuu vain minun itseni toimesta, kun vain pystyisin sen tekemään. Onko siis muita yhtä ankaria äitejä? Miten te itse suhtauduttekäytökseenne?
Kommentit (22)
Hei
On olemassa todella paljon hyviä, lähinnä amerikkalaisia kirjoja.
Esim. HOw to talk to kids so they will listen and how to listen that they will talk. Nimi ei mennyt ehkä ihan oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
uhmaikäisen. Eli tavallaan alat käyttäytyä kuin pahainenkin uhmistelija, mutta aikuisen/vanhemman roolissa menet yli rajojen. Kommentti jonkun kirjoittamaan, että sinun täytyy olla tyyni ja selkeä ym. Ei sinun täydy, ei kenenkään aikuisen pidä opettaa lapsilleen, että näin piilotetaan tunteet. Jos lapsen käytös saa vihastumaan, vihastu, mutta mieti jo valmiiksi miten vihastut, jotta et menetä kontrollia.
Anna myös lapsesi vihastua ja näytä, että joskus on ok, tuulettaa tunteita. Ja jos olet epäreilu ja peloittava, pyydä lapsiltasi anteeksi ja selitä miksi näin kävi. Puhu miehesi kanssa tästä rehellisesti, teillä pitää olla yhteisrintama kasvatuksessa. Mutta ota myös huomioon lasten iät, he ovat vielä kovin pieniä. Mieti illalla hiljaisuudessa, mistä huuto ja raivostuminen kumpuaa? Millaista oli lapsuudenkodissasi? Tuo mantran ehdotus oli minusta oikein hyvä, aion kokeilla sitä itsekin. Yritä päästä niiden tilanteiden herraksi, kun olet menettämässä malttisi, piilottamatta tunteitasi. Jos on ihan "jäähyn" paikka, toteuta se rauhallisesti. Mutta jos pinna palaa ihan jostain mitättömästä, se ei ole lapsen vika missään nimessä.
Parasta on, että tuosta voi päästä pois. Itse tarvitsin ammattilaisen apua ja nyt meillä menee hyvin. Suuttuessani jostain, esim. jatketaan jotain hölmöilyä kieltojen jälkeen, saatan huutaa, mutta useimmiten en enää. Pahinta oli, että miehelläni ei ollut mitään hajua minun raivokohtauksistani, oli todella hirvittävä tunne kertoa, että olen oikea monsteri. Minun raivostuminen kumpusi menneisyydestäni ja paineesta olla täydellinen ja tunsin, että minua tarkkaillaan suurennuslasilla. Nyt olen ymmärtänyt, että riittävän hyvä äitiys riittää, tärkeämpää on rakastaa ja olla hyvä läheisille, kuin murehtia, että jos nyt annan periksi, niin lapsesta tulee narkkari-mummojenpotkija.
Voimia sinulle ap. Älä jää kellumaan syyllisyydentuntoihin, vaan muuta tulevaisuutta.