Mies irvisteli mun rahankäytöstäni

Meillä on erilliset tilit ja lapsen tulon jälkeen ja minun jäätyäni kotiin, huomasin kuinka minun tilini tyhjenee paljon nopeammin kuin miehen.



Tarkkailtuani asiaa eihän se ollut mikään ihme. Kuten teilläkin, hoidan melkein kaikki kodin hankinnat, käyn yleensä kaupassa, mies lähinnä maksaa joskus kaupassa ja töissä ruokansa ja jotain muuta satunnaista. (Tasaillaan kyllä menoja tarvittaessa.)



Onneksi meillä mies ei ole rahankäytöstä valittanut, muuten saisi äkkiä ihan vapaat kädet hankkia vaikka lapselle vaatteet ensi vuodeksi ja hoitaa auton huollot yms.

rahaa menee 5-henkisessä perheessä vaikka ei suuremmin tuhlaakaan. Kirppareilta ei ole mahdollisuutta hankkia, se kierrätetään mitä pystytään

kustantamaan paljon turhaa rojua Ikeasta. Vanhat kalut olis menneet vielä ihan hyvin. Muuten ei valittamista.

meillä on tilanne, että mieheni on sairaalloisen nuuka. Ei siinä mitään, mutta kun minunkin pitäisi hänen mielestään olla ja hän saa mielestään päättää minunkin rahankäytöstäni. Yhteinen tili ei ole meillä tullut tämän takia kysymykseenkään.



Nyt meillä tarvittaisiin uusi jääkaappi, pesutorni, sohvat ja kirjahylly (jääkaappi 20v vanha, samoin pesukone ja haluaisin käytännön syistä kuivausrummun, sohva rikki ja kirjahylly opiskelijalastulevyä), mutta mieheni mielestä en saa ostaa niitä yhteisillä enkä omilla rahoillani. Jos ostan omillani, tulee riita ja raivokohtaus, jossa mut haukutaan pataluhaksi, jos yritän miestä saada ostoksille, hänen mielestään niitä ei tarvita. Ja nyt ei ole kyse siitä, etteikö rahaa ole!



Mitäpä rouvat tekisitte?

mitä haluaa. Osta vain ne, kerrot ne perustelut mitä tässäkin. Hankit vaikka tärkeimmän ensin, jne. Ei kerralla kannata kaikkea, voi olla liian kova shokki tuollaiselle nuukuuteen tottuneelle. Mutta en kyllä ymmärrä mikset omia rahojasi saisi noihin käyttää. Meillä esim. mies ostaa paljon harrasteautoonsa uusia osia omilla rahoillaan. Omatpahan on rahansa!

että olen alkanut harkita eroakin. Eilen tuli vittuilua, kun ostin itselleni uuden talvitakin (vanha rikki) ja villapaidan (ei ole yhtään), ja nekin omilla rahoillani. Hänen vaatteitaan pitäisi paikata (olen kieltäytynyt), eikä hän osta koskaan mitään uutta itselleen. Kyläänkin menee verkkareissa. Kaupassa määräilee mitä saan ostaa, heittelee pois kärryistä "liian kallis".



Talvella ostin olkkariin loppuunmyynnistä kunnollisen uuden maton, edellinen oli 3 vuotta vanha hätäostos a' 20 euroa. Tuhlaamisesta sain kuulla vittuilua 2 päivää. Samoin minä hommasin kotiin digiboksin, kun hänen mielestään koko telkan katsominen olisi voitu lopettaa. Hommasin vielä piruuttani kalleimman tallentavan...



Noh, jos otan eron, herra saa huushollista mukaansa täsmäälleen kaksi asiaa: roskiksesta löytämänsä vitriinin ja isältään saamansa sängyn. Loput kamat on mun, ja pysyy!



nro 4