Lapset heitteillä päiväkodissa!?

Mutta koska vanhemmilla on niin huono omatunto siitä että veivät lapset niin pieninä hoitoon, ja lapset ovat pitkiä päiviä siellä, niin he eivät muuta tee kuin hymisevät mantraa: "Suomessa on laadukas päivähoito, suomessa on laadukas päivähoito" Ja kukaan ei tee mitään. Olisihan se kauhea shokki tajuta millaiseen hoitopaikkaan lapsiaan on vuosia kuskannut!!

niin soitat tai laitat s-postiin alueen päivähoidosta vastaavalle taholle tietoa näkemästäsi. Jos jotain ikävää sattuu niin tulee mieleen - miksi kukaan ei kertonut ...



Voithan sen palveluksen viattomille lapsille tehdä. Miksi viattomien lasten täytyy kärsiä kun sivullinen aikuinen ei tee mitään asian eteen.



Minä valitin aikoinaan päivähoidon tarkastajalle omien lasten hoidon laadusta eräässä Helsingin päiväkodissa. Tarkastaja kävi siellä ja totesi epäkohdat ja soittaessani uudelleen tarkastaja meni vielä sinne sanoen että ohikulkeviakin on soittanut ulkoilussa nähdyn perusteella.



Jos ap omat lapsesi olisivat tuossa tilanteesssa, etkö toivoisi että joku joka on nähnyt käytännössä kuinka siellä toimitaan, olisi kertonut siitä ylöspäin?



Toisaalta voisi ihan siinä paikan päällä mennä kertomaan miltä tilanne näyttää pienten kannalta ja että eiköhän hoitaja tekisi jotain asian eteen...

sinä, asian huomannut, siis olet nyt tehnyt asian hyväksi?

Olet järkyttynyt?

Missä puistossa näit nuo laiminlyödyt lapsukaiset?

Kerrohan meille, jotta voimme käydä pelastamassa heidät. Nythän vain vihjailet, etkä auta ketään. Sinä siis olet se, joka jättää lapset heitteille - etkö lainkaan häpeä käytöstäsi?

Jostain kumman syystä vallalla on ajattelutapa, jonka mukaan lasten pitää vaan tulla toimeen keskenään, ja hoitajat/ohjaajat puuttuvat vain jos tulee jotain todella spesiaalia. Nimenomaan hoitajat seisovat ringissä keskenään AINA kun ohittaa minkä tahansa pk:n pihan, ihan aina. Eikös ne palaveri- tai kahvi-ajat pitäisi olla ihan erikseen tai vaikka päiväuniaikaan, ja silloin kun lapset ovat ulkona, voisi olla heidän kanssaan?

sinä, asian huomannut, siis olet nyt tehnyt asian hyväksi? Olet järkyttynyt? Missä puistossa näit nuo laiminlyödyt lapsukaiset? Kerrohan meille, jotta voimme käydä pelastamassa heidät. Nythän vain vihjailet, etkä auta ketään. Sinä siis olet se, joka jättää lapset heitteille - etkö lainkaan häpeä käytöstäsi?

Lapset on hoitajien vastuulla, heitteillejättö on heidän tekosensa.

tuijottaa kolme tuntia päivässä (pihalla) lasten leikkejä.



Ja vaikka sitten juttelisikin toisten kanssa, niin kyllä niitä vekaroita vahtaa silmä kovana.



Mutta vaikka noin sanonkin, niin olen silti tarkka siitä, että sanon pihalla "hajaantukaa" jos alkaa näyttää siltä, että menee omista asioista keskusteluksi. Välillä on pakko vaihtaa jotain asioita.



Jos jossain tosiaan aina seisotaan ringissä niin siitä jo sitten kannattaa ilmoittaa.



Ja kyllä tosiaan haastaisin jokaisen vanhemman tekemään "iskuja" ja tarkkailemaan salaa jonkin aikaa miltä meno päiväkodin pihalla näyttää silloin, kun kukaan muka ei näe.



Sekä myös sitten tekemään eteenpäin ilmoitusta mikäli tilanne on huono.



Kuin myös tarkastelemaan sitä, että aikuisia on tarpeeksi suhteessa lasten määrään. Varsinkin iltapäivisin näistä luvuista luistetaan liian helposti.

En siis pystyisi sanomaan että vain jossain tietyssä päiväkodissa hoitajat vaan seisoskelisi keskenään, vaan tosiaan kun tästä on puhetta ollut, niin olen aina (jo vuosien ajan) päiväkodin ulkoiluaikaan ohittaessani (siis minkä tahansa päiväkodin, ei lasteni oman) kiinnittänyt huomiota siihen, että lähes poikkeuksetta pitää paikkaansa. Tietysti jos jossain joku lapsi on itkenyt tms. niin sen luona on ollut hoitaja, mutta yleiskuva on: lapset keskenään jossain, aikuiset omassa ringissä. Ehkä sitten aina ohikulkiessä niillä on ollut joku tärkeä asia? Vai pitäisikö aina ottaa kuva, raportoida ja pyytää selvitys, vaikkei edes olisi oma lapsi ko. päiväkodissa?

päivähoidon johtajalle. Jokaisessa kaupungissa on omansa. Ja tehdä ilmoitus.



Heidän tehtävänsä on valvoa toimintaa. Mutta eihän sitä kukaan valvo kunnolla, ellei valituksia tule. Valvontakäynneistäkin ilmoitetaan jo kuukausikaupalla etukäteen... Kyllähän sitä silloin kaikki hoidetaan kuntoon.



Saisi olla tarkastuskäyntejä ilman mitään ilmoituksia. Näin se palvelisi kaikkia paremmin.



T: päivähoidon työntekijä

Jep samaa mieltä. Tästä syystä en omaa lastanani laita päiväkotiin vielä vähään aikaan. Suomessa onneksi tulee toimeen myös hoitovapaalla jos niin haluaa. Näin kärkkäästi voisin myös sanoa että lapseni lapsuus ja hyvinvointi ovat minulle tärkeämpiä kuin raha. Yksivuotiaan paikka ei ole päiväkodissa. 2,5v - 3 vuotiaasta eteenpäin onkin sitten eri juttu, kun lapsella alkaa uusi kausi kehityksessä ja sosiaalisista kontakteista tulee tärkeitä.



Lähipiiristä olen kuullut paljon epämiellyttäviä juttuja nimenomaan pienten lasten päivähoitoon liittyen. 10kk ikäiseltä kielletään tuttipullo, vähän yli vuoden ikäiseltä taas kielletään nokkamuki ja lapsi itkee pöydässä kun ei osaa mukista juoda. Myös päiväkoti päättää miten lapsi nukkuu ja millaisessa sängyssä, vaikka lapsi ei siihen ole tottunut ja uusi järjestely vie monin kerroin enemmän energiaa ja vaivaa kun olisi mahdollista toteuttaa myös nukkuminen toisella tapaa. (siis ei toiseen aikaan vaan kysymys on siitä että nukkuuko sängyssä, patjalla, kaverin kanssa ym) Kaavoihin kangistumisesta kertoo myös se että lapsen oli pakko istua hiekkalaatikolla, vaikka ei siitä pitänyt. Päiväkodissa käskettiin vanhempia harjoittelemaan tätä kotona koska "meillä tehtään nyt näin ja on aina tehty".

Päivähoidon päätteeksi hoitajat tilittivät aina vanhemmille kuinka heidän lapsensa on lyönyt tätä ja tätä, ja tuolle tuli paha mieli ja nyt kävi näin. Kun kysymys on alle 1,5 vuotiaasta lapsesta on mielestäni tuollaisten asioiden päivittäinen kertominen vanhemmalle turhaa, kaikki tuon ikäiset vasta opettelevat kanssakäymistä eivätkä vanhemmat kykene asiaan kotoa (töistä) käsin vaikkuttamaan. Ja ennen kaikkea päiväkodin työntekijöiden pitäisi olla koulutettuja ihmisiä jotka osaavat ratkoa nämä tilanteet itse eikä tarvitsisi aiheuttaa vanhemmille syyllisyyttä ja pahaa mieltä!



Ja cherry on the top. Muutama viikko sitten kävelin lapseni kanssa erään päiväkodin ohi (arkipäivä klo 13.00). Piha oli tyhjä ja lapset olivat sisällä leikkimässä. Yhtäkkiä sisältä juoksi n. 4-5 vuotias tyttö ulos haahuilemaan ja hoksasi pian tien toisella puolella iltapäiväkerhossa olevat lapset. Jutteli niiden kanssa ja päätti sitten mennä heidän luokseen, avasi portin ja lähti. Noin 5-10min tyttö haahuili toisten lasten kanssa päiväkotialueen ulkopuolella kunnes hänet haettiin takaisin sisälle.

Olin järkyttynyt siitä mikseivät päiväkodin ovet ole lukossa päivähoidon aikan? Onko lasten toisaan noin helppo lähteä? Tämä tyttö ei kauas lähtenyt mutta joku muu lapsi voi päätyä ihan mihin vain tällä tyylillä!



Ja vastauksena vielä siihen "ja mitä sinä teit" kysymykseen, minä seurasin vierestä. En olisi lähtenyt paikalta ja jättänyt lasta siihen yksin, leikimme oman lapsen kanssa lähistöllä. En kuitenkaan uskaltanut heti puuttua tilanteeseen koska en voinut olla 100% varma mikä oli homman nimi. Olisin kyllä tarvittaessa puuttunut.

Ensin kuvailemassani päiväkodissa kävi myös alkuvuodesta tällainen tapaus. Lapsi vietiin päiväkotiin jalassaan teippivaipat, hoitolaukussa oli mukana päivähoitoon vain housuvaippoja. Kun lapsi haettiin tarhasta oli vaippa aivan uskomattoman täynnä pissaa ja kakkaa, ja jalassa olivat yhä ne samat teippivaipat kuin kotoa lähtiessä.

Hoitajat väittivät kiven kovaa että vaippoja on päivän aikana vaihdettu. Jokainen voi tästä helposti päätellä että oliko vai eikö.. Tämä kertoo myös paljon siitä miten pienien lapsien hoitoon paneudutaan päiväkodeissä.

Jos tilanne ei ole näin paha niin se on vähintään sitä, ettei lapsi saa enää olla pieni. On ilmeisesti väärin opettaa lapsi omaan tahtiin pois vaipasta, pinnasängystä tai tuttipullosta vaan se pitää tehtä heti päivähoidon alkaessa, oli lapsen ikä mitä tahansa.



Kokemukseni ovat kahdesta helsinkiläisestä päiväkodista.

eivät osaa kertoa mitä päivän aikana on tapahtunut...



Päivähoito on aika laitosmaista, aikataulut ja kellon ajat ovat aina ympärillä...hyvä leikki lopetetaan päivän ohjelman vuoksi, -ja äkkiä.



Pienet lapset opettelevat kuivaksi ja ovat potalla ohjeiden mukaan usein. Voivat vähän aikaa ollakin ihan tavan vuoksi, aina ei pisu lorahda.



Liika istuttaminen vihastuttaa lapsen.



Kun lapsi herää päiväunilta, vaippa riisutaan pois, hänet laitetaan potalle unisena, hieman palelevana ja usein pienet varpaat ovat kylmässä lattiassa odottaen pois pääsyä ja sukkia jalkaan...Usein lapsi haluaa olla aikuisen turvallisessa ja lämpimässä sylissä herättyään, mutta päiväkodissa harvemmin käy toteen; sängystä potalle.



Toki on virkeitä pieniä kipittäjiä jotka peruuttavat ihan itse potalle ja tietävät rutiinit mitä seuraavaksi tehdään....



Muistan oman harjoitteluaikani Helsingin lastenseimessä, vauvat olivat alkaen 6kk. Aina kun pottaikäinen laitettiin istumaan potalle, niin hänellä oli nilkoissa sukkahousut/potkuhousut tai housut ja sukat sekä takuuvarmasti sisäkengät. Kengät estivät housujen lähtemisen pois jolloin kun lapsi nostettiin potalta, sai vetää ylös vaipan ja housut. Ja jalat pysyivät lämpiminä...



Nykyään on saatettu tuulettaakin vessoissa tai ikkuna on jopa raollaan. Lapsilla ei jaloissa mitään jolloin varpaat kalseaa kivilattiaa vasten. Näin huomaa eron kuinka voi lapsiläheisesti toimia kuivaksi opettelevan kanssa, mutta nykyään ei ole tapana aina ajatella itse sitä lasta vaan sitä että saadaan yksinkertaisesti homma hoidettua.

Lapseni aloitti siellä 1v5kk vanhana. Samana syksynä aloitti mm. yksi 10-kuinen.



- 10-kuiselle tuotiin päiväkotiin oma matkasänky päiväunia varten, ei siis "pakotettu" nukkumaan tavissängyssä kuten isommat lapset

- 10-kuiselle annettiin ruokailussa oma lusikka, kuten muillekin, mutta ei taatusti jäänyt nälkäiseksi vaan vain nautti kun sai jo sotkea lusikalla, lapsen äiti totesi mulle, että eivät olleet vielä hoksanneet kotona lusikkaa antaakaan ja hyvä kun tuli puheeksi

- vauvaa ei pakotettu puuhaamaan hiekkalaatikolla, vaan aina hänet nähdessäni oli joko hoitajan sylissä tai tyytyväisenä rattaissa, joskus ihan onnellisen oloisena liukumäessäkin valvottuna



- oma lapseni käytti päivähoidossa vaippoja reilusti yli 2-vuotiaaksi, ei ollut heille millään tavalla ongelma, kuten ei myöskään kuivaksiopettelu, jota tehtiin hyvässä yhteistyössä hiljaksiin kodin kanssa

- tutti sai olla päikkäreillä niin pitkään kuin tarvittiin, aloite tuttivieroitukseen tuli edelleen hyvässä hengessä päiväkodista, ja olin yllättynyt, kuinka helposti se kävi (ilmeisesti aika oli kypsä, minkä kokeneet hoitajat huomasivat ennen äitiä)

- tytöstä käytetään edelleen päiväkodissa vakiintunutta lempinimeä, vaikka alkujaan heillä oli periaate, että käytetään kaikista lapsista virallisia nimiä; tästä on siis joustettu, koska lempinimi on tytölle tärkeä ja oma, ei siis lähdetty tasapäistämään lapsen persoonan kustannuksella

- viimeksi tänään näin, kuinka lapseni ryhmän 4-vuotias poika kaikkien uloslähtö/pissatus/pukemiskiireiden keskelläkin löysi paikan erään hoitajan sylistä, kun oli tullut jostain syystä paha mieli



Kaikkiaan meidän päiväkodissa on koko tämän kaksi vuotta vallinnut luottamus, lämpö ja kaikinpuolinen kunnioitus lasten, hoitajien ja vanhempien kesken. Lapseni on kehittynyt, sosiaalistunut ja oppinut ihan silmissä, menee yhä aamuisin onnellisena hoitoon.



Näitäkin on. Tahtovat vaan hukkua kauhutarinoiden alle, vähän niinkuin hyvät synnytyskokemukset traumanpurkujuttuihin.

Nokkamukista oma tyttöni joi päiväkodissa reippaasti yli 2v asti. Ei ongelmaa.

Samaa mieltä kanssasi. Minullakin on näistä parista päiväkodista ja omasta työharjoittelukokemuksesta päiväkodissa jäänyt tämä sama kuva. Työntekijät haluavat vain saada hommat hoidettua ja kaikki lapset ovat yhtä suurta massaa.

Tulisi olla mahdollista järjestää yksilöllisempää hoitoa lapsille, etenkin näille pienille.



Valtiolla ei muka ole rahaa tähän hommaan. Mutta jälleen hieman kärjistäen, eikö olisi fiksumpaa satsata lapsiin heidän elämänsä alkutaipaleella? Jos saadaan perusteet kuntoon näissä asioissa niin ehkä valtio säästäisi myöhemmin sitten mielenterveysmenoissa!

Hienoa että sinulla on ollut tällaiset kokemukset :)



Toin esiin nyt lähinnä tämän skeptisen suhtautumiseni päiväkoteihin. Uskon kuitenkin, että löytyy myös hyviä päiväkoteja Helsingistä. Ainakin tahdon uskoa ja toivon että oma lapseni sellaiseen päätyy. Myös itselläni on hyvät muistot helsinkiläisestä päiväkodista, joka on yhä toiminnassa ja jopa osittain samalla miehityksellä :)



Kuitenkin jokainen aiemmin kuvailemani tyyppinen päiväkoti on liikaa. Heidän tapohinsa tulisi saada muutos ja ymmärrän ettei täysin yksilöllinen palvelu ole mahdollista mutta se ei tarkoita että ainoa vaihtoehto on se toinen pää, tasapäistäminen.



Täytyy muuten kommentoida vielä että, lapsen äiti tarjoutui tuomaan oman matkasängyn siihen päiväkotiin ja se olisi ollut siellä vapaassa käytössä. Ei sopinut heille. Tuommoinen tiukka linja lapsen kasvatuksessa/hoidossa ärsyttää minua henkilökohtaisesti.

Lapsen ja yleensäkin ihmisen kanssa tulisi kyetä joustaa. Etenkin kun kyseessä ovat pienet asiat joiden toteuttaminen ei vaadi paljoa vaivaa mutta toteuttamatta jättämisestä koituu harmia ja murhetta.

mutta on niitä hyviäkin.



Valitettavasti vaan tuntuu, että tulot taas vaikuttavat siihen minkälaista kohtelua lapsesi todennäköisesti tulee kohtaamaan, koska ns. rikkaiden ihmisten asuinalueilla päiväkodeissakin ollaan paljon valppaampia, vanhemmatkin ovat tiedostavampia ja vaativampia. Näihin paikkoihin on myös helpompi löytää työntekijöitä, joten ei tarvitse palkata ketään, joka ei ole tarpeeksi motivoitunut ja kiinnostunut työstään.



Kokemusta tästä ainakin itselläni on :-(

Kautta aikain päiväkodit ovat olleet lähinnä lasten säilöntäpaikkoja ja ne ihanteelliset kasvatustavoitteet lähinnä muodon vuoksi keksittyä kuorrutusta. Jokaisenhan tuo pitäisi tietää, jos lapsiaan meinaa päiväkotiin laittaa.

Aina kun kävelen leikkipuiston ohi, näen seuraavaa:



Isompi lapsi leikkii yksin/muiden lapsien kanssa etäämmällä, vauva istuu kököttää vaunussaan ja äiti juoruaa puhelimessa tai toisen äidin kanssa. Harvassa on ne kerrat kun olen äidin oikeasti olevan läsnä ja leikkivän lapsen kanssa hiekkalaatikolla.



joten aivan samanlaista näyttää se kotihoito olevan ainakin ulkosalla..

miksi meidän lapset hoidettiin kotona 3-vuotiaksi, sitten perhepäivähoitoon ja vasta 4-v ja 6-v vuotiaina päiväkotiin. Nyt osaavat kertoa jos hoitajat eivät ole jotakin asiaa huomioineet esim. väärää ruokaa meidän erityisruokavalion omaavalle pojalle. Lapset viihtyvät päiväkodissa hyvin. Mutta en olisi uskaltanut 2-vuotiasta laittaa hyväänkään päiväkotiin.

Vaikka en leikkipuistoissa ole ollut aina lapsen kanssa leikkimässä, valvon kuitenkin koko ajan lasten menoa. Omiaan katsoo kyllä ihan eri silmin kuin vierasta lasta. Koska minulle he ovat maailman tärkeimmät.