Millaisia lapsuusmuistoja teillä on siitä mitä äiti teki usein ja mitä te?
Minulla esim. me lapset (5kpl) leikimme aina yhdessä leikkihuoneessa. Äiti oli joko siivoamassa kotiamme joka oli aina todella puhdas ja tuoksui ihanalta sitruunalta tai hän istui keittiössä, luki lehteä ja naposteli jotain, mikä hävisi piiloon jos tulimme keittiöön. En muista, että hän olisi leikkinyt meidän kanssa, mutta ei se meitä haitannut, meitä lapsia oli niin monta että leikkitoveri löytyi aina.
Millaisia muistoja teille tulee omasta lapsuudesta?
Mitä luulette, millaisia muistoja teidän omille lapsillenne voisi tulla teistä?
Kommentit (18)
ja toi mulle ja kavereilleni sitten niitä tuoreita pullia ja maitoa :) Itse en ole pahemmin leiponut, mutta pitäisi vissiin, koska äiti oli kesällä meillä viikon ja leipoi lasten kanssa kahteen kertaan pullaa, kun se oli muksuista niin ihanaa. :)
nukkekodin kalusteita kahvipaketeista ja munakennoista. Niistä tuli hienoja kun ne maalattiin tai päällystettiin kangastilkuilla. Kaupan kalusteisiin ei ollut varaa, mutta olihan askasrtelu kivaa.
Toivon että omat lapset muistaa metsäkävelyitä ja puutarhatöitä, mutta pelkään, että ne muistaa sen läksyjen pariin komentavan tosikon, joka mä myös olen (ja oma äitini ei ollut, kun ei tarvinnut).
toivottavasti mun lapsille ei tule sellaista muistoa että äiti istui aina tietokoneen edessä..
mulla samalaisia muistoja lapsuudesta kuin sulla. :)
Mulla on myös monta sisarusta.
Eikä ole lapsuudesta kovin ikäviä muistoja, meillä oli tosi mukavaa sisarusten kanssa. :)
Itse oon kyllä vähän aktiivisempi äiti. Luen, askartelen, ulkoilen, käyn kerhossa lasten kanssa. Mitä lie omat lapset muistavat minusta... mmm
Toivon tietysti että lapset muistais kivoja asioita äidistä. Ja että meillä oli iloista.
Itse leikin kaverin kanssa aina barbeilla. Munkin äiti joi kahvia ja luki lehtiä ja oli syvissä ajatuksissa. Ei leikkinyt meidän kanssa mutta askarteli ja kävi paikoissa.
Aina jokin kirja kesken. Äiti nauroi ja hassutteli sekä keskusteli paljon kanssani. Oli läsnä. Inhosi pelaamista eikä leikkinyt oikeastaan yhtään meidän lasten kanssa, mutta se ei haitannut. Siivoamiseen äiti ei tuhlannut aikaansa. Silti meillä oli yleensä siistiä.
mutta muistan, että oli tosi turvallinen olo, kun olin itse jo mennyt illalla sänkyyn ja äiti kolisteli vielä keittiössä. Siihen oli hyvä nukahtaa. Nyt teen samaa tyttäreni kanssa, laitan hänet nukkumaan ja sanon, että äiti touhuilee vielä tässä keittiössä, nuku ihan rauhassa.
Itse toivon tyttäreni muistavan ainakin meidän ihanat koko perheen löhöilyhetket sängyllä kikattaessa ja hölmöillessä. Mieheni on tosi hyvä keksimään ihan älyttömiä tarinoita ja sanaleikkejä, joista sitten koko porukka saa useimmiten hirveän hepulin.
tehnyt äidin kanssa. Ainoa mitä muistan äidistä oli jatkuva huoli masentuneen äidin voinnista. Nyt aikuisena minulla on persoonallisuushäiriö.
Oli kireä, eikä koskaan leikkinyt kanssani.
Joko äitini oli hyvä äiti.. siivosi, laittoi ruokaa ja keksi tekemistä kanssani.
Tai Äiti makasi humalassa sängyssä eikä pystynyt nousemaan :/
Silti muistoni lapsuudesta ovat iloisia (ehkä osittain haluan unohtaa huonot ajat.)Ja tärkeä asia on jäänyt käteen.. en KOSKAAN ota alkoholia lapsieni ollessa paikalla, sen verta traumaattinen oli vanhempieni alkoholi ongelma.
Rentoa elämää oli vain harvoin, yleensä oli vain paineita ja väsymystä. Jospa omat lapseni muistaisivat hassuttelevan äidin, jolla on aina aikaa tulla katsomaan peliä, piirustusta tai leikkiä. Turvallisen sylin, mihin voi tulla isonakin.
Meni töihin vasta joskus, kun olin yläluokilla.
Se on ihana muisto, aina tiesi että äiti on siellä ja ruoka tuoksuu.
Ei meilläkään äiti leikkinyt paljoa, mutta piti meistä hyvän huolen.
Itse toivoisin että voisin jäädä myös kotiin, olla täällä kun lapsi tulee koulusta. Mutta nyt ei näin ole.. =/
NIinpä toivon, että mieleen jää äiti, jonka kanssa voi jutella kaikesta, joka ymmärtää ja on muuten läsnä.
mutta muistan, että oli tosi turvallinen olo, kun olin itse jo mennyt illalla sänkyyn ja äiti kolisteli vielä keittiössä. Siihen oli hyvä nukahtaa. Nyt teen samaa tyttäreni kanssa, laitan hänet nukkumaan ja sanon, että äiti touhuilee vielä tässä keittiössä, nuku ihan rauhassa.
Itse toivon tyttäreni muistavan ainakin meidän ihanat koko perheen löhöilyhetket sängyllä kikattaessa ja hölmöillessä. Mieheni on tosi hyvä keksimään ihan älyttömiä tarinoita ja sanaleikkejä, joista sitten koko porukka saa useimmiten hirveän hepulin.
Mulle tuli tosi hyvä mieli tästä viestistä. Teillä on tosi ihanan kuulonen perhe ja sun lapset on varmasti onnellisia. :)
Äiti oli älyttömän hyvä piirtämään ja ihailin häntä maailman eniten!
Oli kuitenkin kiireinen yrittäjä, joten ei ollut kyllä kotona juurikaan. Mun molemmat vanhemmat oli liian työkeskeisiä. Työtähän on tehtävä jotta saa kaiken maallisen maksettua ja hankittua.. MUTTA olisi ollut aivan ihanaa jos äiti olisi ollut kotona.. :)
Äitini oli aina töissä tai sitten puuhasteli kotitöiden parissa. Aina oli väsynyt ja valitteli päänsärkyä.
Kun pyysin tekemään kanssani jotain, hänellä ei ollut koskaan aikaa tai sitten lupasi tulla hetken kuluttua. Sitä hetken kuluttua ei tulllut koskaan.
Haukkui isääni minkä ehti. Olivat eronneet kun olin n.2v. Tuosta sättimisestä tuli välillä sellainen olo, että onko kaikki miehet jotenkin hirveitä...onneksi sain todeta, etteivät suinkaan :)Ja minua kohtaan isä oli aina tosi kiva. Hänen kanssaan puuhasin paljon kaikkea.
Aineellisesti multa ei puuttunut mitään, mutta kaipasin eniten sitä, että äiti olisi ollut kanssani. Olin niin kateellinen kun kaverit aina kertoi mitä olivat äitinsä kanssa tehneet. (Retkiä, äiti harjannut lapsensa hiuksia, leikkineet tai pelanneet jotain yhdessä, kaikkea sellaista)
Etta mielestani aitini imuroi tosi usein. Ihan liian usein jos minulta kysyttiin.
Ja tunnustan, minakin imuroin usein inhoan likaisia ja muruisia lattioita :)
Aidista on kylla paljon muitakin ihania muistoja.
Aitini oli tosi hyva kasitoissa ja teki meille lapsille paljon vaatteita. Tama oli aivan lyomaton etu 80-luvulla , kun muotikauppoja ei ollut vieressa. Aiti nimittain toteutti toiveitamme ja teki parhaansa mukaan toivomiamme ja suunnittelemiamme vaatteita (joskus mallina oli piirrustus, joskus joku kuva lehdesta).
Meilläkin oli tosi siistiä, äiti istui keittiössä lukemassa naistenlehteä ja napostelemassa. Kahvi tuoksui.
Äiti ei leikkinyt meidän kanssa, mutta askarteli välillä ja vei paikkoihin.
Illalla oli ihana nukahtaa siihen astioiden kolahteluun.
Itse leikin lasten kanssa, vien paikkohin, juttelemme paljon, pelaamme pelejä ja luen satuja.
Siivoan, mutta täällä ei ole koskaan yhtä siistiä kuin lapsuudenkodissani. Rennompaa tosin, lapset saavat rakennella majoja ja kaivaa kaapista tavaroita leikkeihin. Poikani rakastaa painimista, joten painimme usein pitkin lattioita:-)
Vieläkin selkäpiitä karmii jos joku käyttää sanontaa , "koko päivän olen ollut jalkojeni päällä" . Ok,hän on tehnyt koko ikänsä fyysistä työtä ja kaikki kunnia siitä.Muistan äitini päivittäisen narinan ja valituksen miten yksin joutuu aina kaiken tekemään eikä kukaan muu ikinä tee mitään ja että hautaan tässä teidän kans joutuu yms.Vastapainoksi muistan saaneeni ihan liikaa leluja melkein silloin kun halusin missä ei myöskään ollut mitään järkeä.Varmaan just siksi ettei tartte viettää aikaa meidän kans saatikka leikkiä.Satuja, on itsekin nyt aikuisena myöntänyt, ei lukenut ikinä.