Luunapeista

Ja lisäksi siinä on jotain todella nöyryyttävää. En tiedä mikä se ekstranöyryytyksen siihen tekee. Minusta tukistavat vanhemmat on vielä jotenkin tervejärkisten kirjoissa, luunappeja jakelevat ei.

Nyt alan ymmärtää miksi luunappi on mielestänne niin paha. Onhan se paha, jos sillä murretaan tiiliä ja lyijykyniä ja aiheutetaan mustelmia. En ole ajatellutkaan, että siinä käytettäisiin kaikkea löytyvää näppivoimaa.

jos lapsi ei tunne mitään kun vanhempi satuttaa tarkoituksella, täytyyhän hänellä olla jotain kiintymyssuhdeonogemia suhteessa vanhempaan. Ei ainakaan ole turvallisesti kiintynyt. Tekis mieli väittää että melko turvattomasti. Ei odota vanhemmiltaan juuri mitään tunnepuolella. Kun vaan jättäisivät rauhaan.

Ota huomioon, että luunappi ei juurikaan satu. Eivät ainakaan ne pari jotka itse sain. Oikea satuttaminen kuten lyöminen varmasti järkyttää jokaista lasta.

Lapsi on pienempi ja kipuherkempi myös hämmentyneempi ympäristöstään. Luultavasti sen kivun lisäksi lapsi myös hämmentyy, kun hänen rakastettava ja välittävä (ennen niin kiva ja suojeleva) satuttaa häntä jostain syystä, mitä ei ymmärrä. Tällöin luottamus vääristyy pikkuhiljalleen.

Lapsen ajattelukyky ei ole vielä samalla tasolla kuin aikuisen. Lapsen on vaikea ymmärtää maailmaa, joka kiinnostaa ja luunapein satuttavaa vanhempaa.

Pieni ihminen aivan hämillään et hä miks toi nappasee mua? Meidänhän piti olla tiimi?

Itse sain lapsena luunapin joskus, kun olin tehnyt jotakin selkeästi ja ehdottomasti kiellettyä. Silloin se ei tuntunut epäoikeudenmukaiselta eikä hämmentävältä.

aiheuttanut näkövamman lapselleen kohdistaessaan luunapin ohi otsasta silmään. Eli silmä vaurioitui.



Luunapin voimaa on vaikea säädellä ja riippuen kynsistä sen teho voi olla melkoisen tuhovoimainen. Sen lisäksi osumatarkkuus on huono.



Saattaa mennä huti.

Meillä on jaettu kaksi luunappia uhmaikäiselle, ensimmäisen sai muistaakseni 1,5 vuotiaana. Ja tämä ei perustunt kivun tuottoon, vaan siihen, että nyt lapsi teki jotain erittäin vaarallista--> reagointi radikaalimpaa. Ikinä ei ole tarvinnut sen jälkeen pistorasioita tai hellannappeja peitellä tai pelätä, että lapsi juoksee autotielle.

Kun perusasiat ovat perheessä muuten hyvin, en usko että lapsi kokee luunapit sormille, karjumiset tai pienen tukistamisen nöyryyttämisenä, vaan niin, että nyt tein jotain todella tyhmää, äiti pelästyi, suuttui mielettömästi koska MINä tein jotain tyhmää, en tee niin enää. Ja tähän liittyy myös syväanalyysi omien tekojen vaikutuksesta itseen ja muihin.

Mutta eihän Avlla tarvitse nähdä maailmasta kuin kaksi väriä.

miehesi reagoida vähän radikaalimmin kun säikähtää ja pahoinpidellä sut? Teithän jotain vaarallista ja tyhmää ja mies vaan vähän koulutti sua vastaisen varalle. Seuraavan kerran muistat auton ratissa kuinka toimitaan.

miehesi reagoida vähän radikaalimmin kun säikähtää ja pahoinpidellä sut? Teithän jotain vaarallista ja tyhmää ja mies vaan vähän koulutti sua vastaisen varalle. Seuraavan kerran muistat auton ratissa kuinka toimitaan.

En ymmärrä sitä logiikkaa että lapsia saa pahoinpidellä mutta aikuisia ei. Lapsiahan just ei pitäisi! Kun niiden luottamus maailmaan rakennetaan juuri silloin, kun aikuiset katsovat oikeudekseen satuttaa.

voin kertoo että mä oon saanu pienenä ihan remmistäkin. Tai semmosesta ohuesta köydestä ja ne todellaki tuntu. Koulussa istuttiin tuolilla vaan puolella kankulla.... Tai sitten välillä tuntu että on kohta ihan kalju, vaikka oli pitkät ja tuuheat hiukset....